Mitä helvettiä 70 prosenttia pienyrittäjistä oikein ajattelee?

Taitaa vaatia ihan omanlaisensa luonteen. Sellaisen joka toisaalta valittaa mutta kuitenkin salaa saa siitä jotain kicksejä.

Nii-in. Aina se verokortilla työskentely ei onnistu koska byrokratia, eli pitää pystyä laskuttamaan jos tahtoo pitää asiakkaansa. Verotus ja muut säädökset (mm. eläkevakuutus) tekevät laskutuspalveluiden käytön kannattamattomaksi, yrityäjänä saa sentään verovähennyksiä. Verottaja saattaa vaatia alvit verokortilliseltakin. Toiseksi työpaikkoja ei niin vain ole joten ne pitää itse luoda.

Mutta eihän tässä touhussa kyllä mitään helvetin järkeä olekaan, kun pienistä tuotoista ei jää juuri mitään käteen, kaikki menee verottajalle, eläkevakuutukseen ja muihin pakollisiin kuluihin. Byrokratia ja verotus tekevät sen että yrittäminen ei todellakaan kannata tässä maassa ellei ole suuryritys. T. Alanvaihtoa harkitseva pienyrittäjä

Yrittäjäksi synnytään niin, ja se nimenomaan vaatii luonnetta. Mutta silti jaksan ihmetellä noita köysi valmiiksi kaulan ympärillä sinnitteleviä. Miksei ne ymmärrä lopettaa jos ne ei kerran pärjää?

Mäkin ihmettelen että vuositolkulla sitä sinnitellään ilman lomia ja köyhyysrajalla, marttyyrin kruunua kiillotellen, eikä kuitenkaan vaihdeta alaa, kehitellä ideaa paremmaksi tai mennä toiselle töihin.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin ihmettelen että vuositolkulla sitä sinnitellään ilman lomia ja köyhyysrajalla, marttyyrin kruunua kiillotellen, eikä kuitenkaan vaihdeta alaa, kehitellä ideaa paremmaksi tai mennä toiselle töihin.

Oletko ollut koskaan pienyrittäjä? Tiedätkö mistä puhut?

Minulle pienyrittäjyys on elämäntapa ja valinta. En kykene palkkatyöhön kovin pitkäksi aikaa eikä työhön edes nykyään vain "mennä". Olen kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että en ole ottanut lainaa ollenkaan ja pystyn tekemään sivussa keikkatöitä. Työviikot venyvät, mutta en silti vaihtaisi normi palkolliseksi. Joku sanoi aikaisemmin, että yrittäjyys vaatii tietynlaisen luonteen. Minusta se vaatii myös uskoa siihen, että kovalla työllä saa tulosta aikaan ja vaikka joskus menisi huonommin kaikki kyllä järjestyy.

Minä olin 10v pienyrittäjä, paloin työmäärän alla aikalailla loppuun kun ei ehtinyt juuri koskaan vapaata pitää muttei ollut varaa myöskään palkata työntekijää. Loppujenlopuksi myin firman pois ja vedin henkeä vuoden verran. Nyt olen palkollisena toisella yrittäjällä työnkuvassa jossa tarvitaan aiempaa kokemustani omasta firmasta. Onhan tämä toki paljon helpompaa, ei stressiä ja lakisääteiset vapaat, mutta... silti takaraivossa siintelee ajatus oman yrityksen aloittamisesta taas. Kai se on jonkinlainen kummallinen geenivirhe. Kun mietin asiaa niin olen kuitenkin kokenut olevani onnellisin ja tyytyväisin työhöni sinä aikana kun olin yrittäjä, kaikesta vastuusta ja stressistä huolimatta.

Pienyrittäjän noin valtava työmäärä johtuu ahneudesta, koska halutaan ottaa kaikki työt mitä vaan suinkin saadaan. Yrittäjät eivät jostain syystä halua palkata henkilökuntaa vaikka töitä olisi sillekkin.

Joillakin olisi ehkä halua lopettaa, mutta lopettaminen laittaisi perheen talouden nurin. 

Vierailija kirjoitti:

Pienyrittäjän noin valtava työmäärä johtuu ahneudesta, koska halutaan ottaa kaikki työt mitä vaan suinkin saadaan. Yrittäjät eivät jostain syystä halua palkata henkilökuntaa vaikka töitä olisi sillekkin.

Työntekijän palkkaaminen on tehty niin hankalaksi, että moni haluaa välttää sitä viimeiseen asti.

Täällä ne kiireiset yrittäjät taas keskellä päivää vinkuu!! Töihin siitä! T. Duunari kahvitauolta

Vähäiset tiedot monella yrittäjyydestä, kuvitellaan että on yksinkertaista siirtyä palkolliseksi verokortille. Tai laitetaan liikeidea paremmaksi. Pitkä lista, mitkä vaikuttavat näihin, en jaksa sivistää.

Yritystoiminnan ekat vuodet on aina rankkoja, ja pienyrittäjyys on Suomessa tosi rankkaa. 

Usein se osakeyhtiömuotoisuus on vain ainut kysymykseen tuleva vaihtoehto jos haluaa yritystä pyörittää. Yhteisöveroa maksaa vain voitosta ja yrityksen kuluja voi vähentää verotuksessa, lisäksi yhtiöön on helpompi hankkia ulkopuolista rahoitusta kuten sijoittajia ja ulkopuolisia työntekijöitä. Toiminimelläkin toimiva joutuu yleensä takaamaan itse hankintansa ihan samalla tavalla, joten ero ei ole valtava. Riippuu paljon yrityksestä ja sen toimialasta. 

Tukkumyyjänä toimivana ihmettelen myös, miksi huonosti menestyvä yrittäjä usein syyttää tukkumyyjiä ja muita tavarantoimittajia huonosta menestyksestään. "Saatanan iilimadot", kun karhutaan ajat sitten erääntyneitä laskuja ja laitetaan tilaukset jäihin tai vaaditaan maksut etukäteen. Tuotteet on tietenkin myyty kuluttajille jo aikapäivää sitten, mutta mitä tapahtui rahoille? "Minä ostan muualta tavarat, kiinnosta tuollaisten joustamattomien paskiaisten kanssa tehdä yhteistyötä." Jep, siitä vaan, ole hyvä. Satunpa vain tietämään, että siinä kohtaa on käyty lähes kaikki tavarantoimittajat läpi, ja kaikki ovat päätyneet samaan tilanteeseen: pienyrittäjä haluaisi kyllä tavaraa, mutta eipä paljon kiinnosta maksaa laskuja, ja kun erääntyneitä karhutaan, yrittäjä katoaa kuin pieru saharaan tai heittäytyy ylimieliseksi. Pahinta sontaa kuulee, kun laskut piiiitkän karhuamisen jälkeen joudutaan laittamaan perintätoimiston perittäviksi: "Nyt meille tulee luottomerkintä, ihan hirveet kulut, ja se on teidän syytä, saatanan siat!!"

"Siirtyisin työskentelemään verokortilla" vaikka heti, mutta kumpikin erikoisalani on lipsahtanut isojen, freelancereita käyttävien firmojen käsiin. Pienyrittäjänä on mahdoton kilpailla laadulla tässä taloustilanteessa ja suuri osa isoista asiakkaista joutuu kilpailuttamaan, ja muutamien sääntöjen vuoksi yksinyrittäjän tarjousta ei edes oteta huomioon. Firmat eivät halua työllistää freeksi kokenutta alan ammattilaista, jonka myös asiakkaat työllistäisivät mielellään suoraan ja joka voi myydä työtään matalammalla hinnalla suoraan; vaikka sopimuksessa kielletään asiakkaan "varastaminen", se on aina riski.

t. Yksinyrittäjä

Vierailija kirjoitti:

Pienyrittäjän noin valtava työmäärä johtuu ahneudesta, koska halutaan ottaa kaikki työt mitä vaan suinkin saadaan. Yrittäjät eivät jostain syystä halua palkata henkilökuntaa vaikka töitä olisi sillekkin.

Tee tähän laskelma, paljonko yksi työntekijä kustantaa ja miten, millä kustannuksin, organisoinnein, ajalla, takein ja tuotolla myyntiä nostetaan, jotta homma kannattavaa ja henkilökunta saa palkkansa?

http://olipakerranyrittaja.vuodatus.net/lue/2015/01/tyontekijan-palkkau…

Sitä helvettiä ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Pienyrittäjän noin valtava työmäärä johtuu ahneudesta, koska halutaan ottaa kaikki työt mitä vaan suinkin saadaan. Yrittäjät eivät jostain syystä halua palkata henkilökuntaa vaikka töitä olisi sillekkin.

...niin, töitä saattaa olla juuri sillä hetkellä. Usein työntekijätarve on melko sesonkikohtaista, ja vaihtelee hiljaisempien kausien kanssa. Työntekijälle pitää olla varmuudella tarpeeksi töitä pitkällä tähtäimellä, että jonkun uskaltaa palkata.  Kuinka moni pienyrittäjä on noin varmassa tilanteessa? Lisäksi tulevat kaikki työnantajavelvoitteet, vakuutukset, työterveyshuollon järjestäminen, esimiesvastuu, riski siitä että työntekijä sairastuu tai jää pian työpaikan saamisen jälkeen äitiyslomalle, tai että tämä ei teekään töitään hyvin mutta palkka on silti maksettava.

Tämän takia pienyrittäjät tekevät niin paljon itse, korkeintaan muutaman kuukauden jaksoiksi kesäapulaisia/kiiretyöläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjäksi synnytään niin, ja se nimenomaan vaatii luonnetta. Mutta silti jaksan ihmetellä noita köysi valmiiksi kaulan ympärillä sinnitteleviä. Miksei ne ymmärrä lopettaa jos ne ei kerran pärjää?

  Jotkut ovat luoneteeltaan sellaisia, että eivät pärjää toisen komennon alla.  Eivät pysty ottamaan vastaan käskyjä ja työnjohtoa.  Pitää saada itse päättää ja olla pääjehuna vaikka ei olisikaan siihen edellytyksiä kun asiakkaita kohtaankin pitäisi olla joustava.  Jos se joustavuus puuttuu työelämässä niin se on hankala juttu sekä yrittäjänä että työntekijänä.

Vierailija kirjoitti:

Nii-in. Aina se verokortilla työskentely ei onnistu koska byrokratia, eli pitää pystyä laskuttamaan jos tahtoo pitää asiakkaansa. Verotus ja muut säädökset (mm. eläkevakuutus) tekevät laskutuspalveluiden käytön kannattamattomaksi, yrityäjänä saa sentään verovähennyksiä. Verottaja saattaa vaatia alvit verokortilliseltakin. Toiseksi työpaikkoja ei niin vain ole joten ne pitää itse luoda.

Mutta eihän tässä touhussa kyllä mitään helvetin järkeä olekaan, kun pienistä tuotoista ei jää juuri mitään käteen, kaikki menee verottajalle, eläkevakuutukseen ja muihin pakollisiin kuluihin. Byrokratia ja verotus tekevät sen että yrittäminen ei todellakaan kannata tässä maassa ellei ole suuryritys. T. Alanvaihtoa harkitseva pienyrittäjä

Jos eläkevakuutuksenkin maksu tekee tiukkaa liiketoimintasi ei yksinkertaisesti tuota mitään. Et edes ymmärrä että alvi on rahaa jonka keräät asiakkailta valtiolle tilitettäväksi. Tajuat varmaan itsekin että tilanne on toivotan ja olet huonommassa asemassa kuin jopa vuokrafirman duunari jolla ei sentään töiden loputtua kaadu velat niskaan. Nykyään on näitä yrittäjä kursseja niin kannattaisi laskea jonkun asioista tietävän kanssa millä eväille yrittäminen kannattaa.