Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja mummoille (anoppiketjun innoittamana)
05.08.2016 |
Anoppiketjussa joku ehdotti, että voitaisiin tehdä ketju jossa kootaan mummoille ohjeita miten toimia lastensa perheiden kanssa. Nämä voi tiivistää täsmäohjeisiin, jotka ihan oikeasti voivat olla apuna joillekin mummoille, jotka pelkäävät puuttuvansa liikaa/liian vähän. Tässä vaiheessa lienee paikallaan korostaa, että minun lapsilla on mahtavat mummot.
Säännöt:
-Noudata keskustelusääntöjä
-Tämä ketju saa olla sinulle, jolla on liian tungetteleva vanhempi/appivanhempi elämässä, avautumisketju. Me ymmärrämme.
-Anopit perustakoon oman ketjun miniöitä varten, jos kovin avautumisaiheita riittää
-Saa kyseenalaistaa ja keskustella, nehän ovat av:n suola ja sokeri. Mummotkin saa kysyä, jos jokin ihmetyttää.
-Sanoisin, että tehdään tämä hyvässä hengessä, mutta koska se ei tule onnistumaan, niin kertaa vielä ensimmäinen sääntö :)
Minä aloitan:
-Älä mene etukäteen sopimatta kylään, omalla avaimella tai ilman
-Noudata vanhempien antamia ruokasuosituksia, jos olet hoitajaksi tarjoutunut. Jos et halua näitä noudattaa, niin sano se vanhemmalle jotta hän voi päättää antaako lapsensa hoitoosi.
-Älä ruinaa vauvaa/lasta hoitoon. Voit kyllä lapsenlapsen syntyessä ilmoittaa, että olet käytettävissä lastenhoitajana jos joskus tarvitsevat apua (sillä olettamuksella että oikeasti haluat olla)
-Älä osta "muuten vain" hoitotarvikkeita, vaatteita, leluja jne. jos sinulle on sanottu ettei niitä tarvita
-Älä nappaa vauvaa/lasta vanhempien sylistä kysymättä ensin
-Jos saat vauvan/lapsen syliin, niin palauta se vanhemmalle. Älä vie itkevää lasta pois vanhempansa luota.
-Muista, että ristiäisissä, lasten synttäreillä yms. sinä olet vieras, et järjestäjä etkä kunniavieras. Älä leikkaa ensimmäistä kakkupalaa, vaihda lapsen vaatteita, pidä lasta sylissäsi koko juhlien ajan ja ylipäätään "omi" lasta
-Opettele sanomaan ei jos et jaksa! Sinä saat rakastaa, hoivata ja iloita lapsenlapsestasi, mutta se ei tarkoita että sinun täytyisi hoitaa yksin lasta vaikka et jaksa.
-Me ymmärrämme, että lapsenlapsen syntymä on iso asia, mitä olet odottanut. Sinun tehtäväsi on ymmärtää (ja muistella), että se on vanhemmille vielä isompi tapahtuma, ja vauvan suhde vanhempiinsa on kaikkein tärkein suhde mitä hänellä on.
Kommentit (20)
Älä turhaan jännitä kun annat vinkkejä tai kerrot vanhoista tavoista. Älä pelkää, en suutu ehdotuksista ( kunhan ne ovat vain ehdotuksia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mummot haluaa tulla ketjuun, niin avoimuus peliin. Passiivis-aggressiiviset mukaohjeet on läpinäkyviä.
Mun vinkit:
-Älä puutu vaikeisiin kasvatustilanteisiin kun tilanne on päällä. Eli jos vanhempi ja lapsi selvästi kamppailevat jostain, niin älä puutu. Voit keskustella asiasta jälkikäteen.
-Noudata vauvaperheen toiveita kyläilystä.
-Mummolassa voi hemmotella lasta,mutta peruslinjoja tulee noudattaa.
-Erityisesti vastasyntyneiden.kohdalla muista, että tärkein asia on vaalia vanhempien suhdetta lapseen. Mummojen aika tulee kyllä aikanaan.
Älä puutu vauvan nimeämiseen. Se ei kuulu sinulle yhtään.
Älä tule käymään, älä kysy kuulumisia tai pyydä valokuvia. Laita kerran kuussa 100 € tilille, paitsi lapsen syntymäkuukautena ja joulukuussa 500 €
Älä kerro omia mielipiteitäsi, jos niitä ei kysytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista olla 24/7 valmiina saapumaan apuun, mutta muista olla nöyrä. Olet vain isoäiti, kukaan ei kysy sinulta mitään, tee mitä käsketään ja ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro omia mielipiteitäsi, jos niitä ei kysytä.
Älä tuputa mielipiteitä, tietenkään. Mutta jos teillä ei ole ollut tapana puhua tärkeistä asioista kuten lastenkasvatuksesta perheessänne, niin kun ensimmäinen lapsenlapsesi syntyy, on oikein hyvä hetki muuttaa tätä kulttuuria ja puhua lapsesi kanssa siitä, miten itse näet kasvatustehtäväsi ja mitkä asiat ovat ehkä muuttuneet omista ajoistasi. Varsinkin jos aiot olla paljon mukana lapsenlapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista olla 24/7 valmiina saapumaan apuun, mutta muista olla nöyrä. Olet vain isoäiti, kukaan ei kysy sinulta mitään, tee mitä käsketään ja ole hiljaa.
Okei isovanhemmat vs vanhemmat linjalla nyt kyllä vanhemmat johtavat 100-0. Oletteko noin marttyyreita aikuisille lapsillenne, vai onko se ihan av-erikoisuus tänne kirjoitellessa? On kaksi tapaa keskustella: avoin tapa ja vihjaileva tapa. Tässä ketjussa on esimerkkejä molemmista.
Mun lapsi voisi olla tosi nöyrä anopilleen.
Mies dominoiva ja miehen sisko lesbo.Aika häkkiinajettu tapaus, uskoo ampiaisenkin
olevan muurahainen selitettäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa vähän kyseenalaistaa oman aikansa ohjeita ja keskustella niistä ja nykyisistä suosituksista (nukutusasennot, imetyksen kesto, kiinteiden aloitus tms). Suosituksethan muuttuu usein ja nykyvanhemmilla ne on luultavasti eri kuin isovanhemman aikaan. Tuoreille vanhemmille voi olla rauhoittavaa noudattaa virallisia suosituksia, kun kaikki on vielä muutenkin uutta. Vaikka kyllä kai vanhoilla opeillakin on ihan kelpo lapsia kasvatettu.
Kun ymmärretään, että lasta ei ole tehty lahjaksi isovanhemmalle, vaan lapset ovat itselleen jälkikasvua halunneet, niin ollaan jo pitkällä.
Mitä hoitoapuun tulee, niin sitä on ok tarjota aina välillä (ellei vanhemmat ole selvästi sanoneet, että ilmoittavat kyllä kun tarvivat). Esim vaikkapa muutaman kuukauden välein. Mutta poikkeuksena sääntöön: pikkuvauvoja ei pyydetä hoitoon. Jos pikkuvauva menee hoitoon, niin se tapahtuu aivan täysin vanhemman aloitteesta. Oikeastaan ylipäätään koko vauvavuoteen voisi soveltaa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun tällainen ketju tehtiin, niin minäpä avaudun yhdestä asiasta, joka mua ärsyttää anopissani!
Nimittäin se tavaran ostelu. Mä vihaan kaikkea ylimäärästä turhaa ja ei niin turhaa tavaraa. Mä pyrin aina minimoimaan kaiken vaatteen ja lelun sun muun määrän. Ainakin vielä, kun lapsi on niin pieni, ettei edes osaa pyytää mitään tiettyä lelua, eikä ymmärrä, jos vaikka vien varastoon kirppistä varten jo jotain valmiiksi käytettynä ostettuja juttuja pois, silloin kun ei meinaa kaapit enää mahtua kiinni.
Anoppi tykkää kirppistellä. Anoppi ostaa sillä periaatteella, kun "halvalla sai". Eli varmaan ottas rekallisen ämpäreitä, jos saisi ilmaiseksi. Mä itse en niin tykkää käytetystä tavarasta, ostan mielummin uutena ja kulutan puhki. Myyn itse kirppareilla ja ostan, jos löydän jotain tosi hyvää ja halpaa, eli sellasia "kunnon löytöjä". En osta valmiiksi virttynyttä paitaa edes kymmenellä sentillä, en näe siinä mitään järkeä.
Anoppi ostaa lähes viikoittain kotinsa lähellä olevalta kirppikseltä meille jotain. Minusta se on enemmän tuhlausta, kun se, että ostan vaikka kerran kahdessa kuukaudessa uuden kalliin vaatteen itselleni tai lapselle. Mä en edes ota kaikkea tätä saamaani tavaraa käyttöön.
Anoppi on ostanut tyttöjen vaatteita meidän pojalle, koska sai niin halvalla. En käyttänyt, kierrätykseen meni. Viimeksi osti palapelin, jonka paloihin oli sotkettu tusseilla. Minusta sellasta ei ole kiva antaa lapselle. On ostanut kovakantsia kirjoja, joiden sivut on sotkettu ja pureskeltu. Miksi ostaa valmiiksi lähes rikkinäistä tavaraa? En halunnut antaa omalle lapselle toisen maistelemaa kirjaa. Heitin pois, sori nyt vaan. On ostanut liian pieniä vaatteita, vuodenaikaan sopimattomia vaatteita, jotka eivät enää sitten käy, kun sään puolesta voisi käyttää, osti värityskirjan, joka oli ruotsinkielinen ja valmiiksi väritetty 8kk lapselle! (😂Pakko laittaa tämmönen nauru väliin). Osti meille matkasängyn, vaikka meillä on ihan uusi ja toimiva, mitä ihmettä me tehdään kahdella?? Meni suoraan varastoon. Osti kävelytuolin, vaikka kielsin, kun lapsemme motorinen kehitys oli jo muutenkin hieman jäljessä, sekin meni varastoon. Osti rattaat??!! Vaikka meillä on hyvät yhdistelmät, eikä me tehdä mitään kaksilla rattailla!!:(
Olen kiitollinen anopista, joka haluaa osallistua lapsen hoitoon ja haluaa auttaa ostamalla "tarpeellisia" juttuja, mutta olen pyytänyt, että kysyisi ensin, että tarvitaanko ja kertoisi millasesta jutusta on kyse. Mua oikeesti harmittaa heittää sitä krääsää menemään tai antaa heti pois muille. Kerran anoppi kysyi, että onko jotain, jota tarvitsisimme, niin rehellisesti sitten vastasin, että haluaisin ostaa pojalle vähän kalliimman ja paremman ulkohaalarin, että pienestä avustuksesta ei olisi haittaa. Sitten sovimme, että menemme yhdessä ostamaan haalari ja hän mielellään maksaa osan. Mutta mitä oli anopilla, kun nähtiin seuraavan kerran? ÄITIYSPAKKAUKSEN TOPPAHAALARI, joka meillä jo oli ja tässä tapauksessa oli puhe kevätpuvusta.
Mä itse ajattelen niin, että mielummin meillä on vaikka kaksi hyvää pyjamaa, kuin seitsemän lähes puhki kulutettua. Jos meillä on korillinen unipupuja, niin ei varmaan tarvita enää lisää. Eikä likaisia hiekkaleluja, kun noitakin riittää vaikka koko naapurustolle omasta takaa.
Olen puhunut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Luota lapsesi kykyyn hoitaa lapsensa, ja ymmärrä että lapsenlapselle parasta hoitoa on hänen vanhempansa antama hoito.
-Älä soittele päivittäin/lähes päivittäin. Älä utele sellaisia asioita, mitä et olisi udellut ennen lapsen syntymääkään
Olisi hyvä jos isovanhemmat miettisivät ajatuksen kanssa, mikä on isovanhemman rooli lapsenlapsen elämässä. Olettaen siis että haluavat osallistua. Se on aivan erilainen kuin äidin tai isän rooli, ja tämä on varmasti monille tuoreille isovanhemmille vaikea pala ymmärtää.
Tuli tuosta lapsen "omimisesta" mieleen, että mitä jos se onkin lapsi, joka omii mummin? Oma pojantyttäreni on niin minun perääni, että vaikkapa nyt sitten synttäreillä, tai milloin sitten tapaammekaan, vain mummi (siis minä) kelpaan. En halua jyrätä lapsen vanhempia, mutta lapsi haluaa, että mummi vie vessaan, mummi puhaltaa kynttilät hänen kanssaan kakusta, vain mummin syli kelpaa jne. Olen huomaavinani, että tämä jollain tapaa nyppii miniääni, joten ohjeita?
Toi on muuten hiton ärsyttävää, kun vauva itkee ja se on vieraan sylissä, niin vieras lähteekin kävelemään pois päin vanhemmasta hyssyttelemään.
Meillä esim kun anoppi ja appi kyläili, niin appi ei meinannut millään ymmärtää, että imetyksellä oleva vauva saattaa syödä vaikka vartin välein. Piti vauvaa sylissä, vauva huusi, appi vaan kiikuttaa kovempaa. Aina sanoin, että sillä on varmaan nälkä tai haluaa muuten vaan siinä tississä roikkua ja saada turvallisuuden tunnetta. Apen mielestä ei voi olla taas nälkä kun just söi. Sitten mä jouduin aina salakavalasti miestäni tökkimään, että hae toi vauva tuolta nyt hitto mulle tänne makkariin syömään! En osannut olla tarpeeksi tiukka, kun kaikki oli niin uutta ekan lapsen kanssa. Nyt saadaan joulukuussa toinen lapsi ja aion kyllä pitää puoleni. Vastasyntynyt ei oikeasti ole mikään heittopussi. Saa pitää sylissä, mutta eiköhän vauvan äiti tunnista nälkäkarjunnan.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta lapsen "omimisesta" mieleen, että mitä jos se onkin lapsi, joka omii mummin? Oma pojantyttäreni on niin minun perääni, että vaikkapa nyt sitten synttäreillä, tai milloin sitten tapaammekaan, vain mummi (siis minä) kelpaan. En halua jyrätä lapsen vanhempia, mutta lapsi haluaa, että mummi vie vessaan, mummi puhaltaa kynttilät hänen kanssaan kakusta, vain mummin syli kelpaa jne. Olen huomaavinani, että tämä jollain tapaa nyppii miniääni, joten ohjeita?
Hmm mun mielestä tuossa ei mitään ikävää ole, mutta jos sinusta tuntuu että tämä jotenkin tuo närää väleihin, niin huolehdi ettet ole lapselle liian "lepsu" kokoajan, niin että äidille siis jää aina se ikävämpi rooli. Esim kun lapsi tekisi jotain kiellettyä, niin komppaa aina äidin kieltoja mukana. Voithan sinä vielä aina välillä miniällesi jutella ohimennen, että itsekin muistat kuinka lapset oli aina mummojen perään, vaikka äiti olikin tärkein. Mukavaahan se on, että lapset haluavat olla mummojen kanssa, ja usein se mummon jakamaton huomio onkin sellaista harvinaista herkkua mikä herättää lapsissa halua omia mummo. Mutta ei tuo kertomasi mitenkään inhottavalta kuulosta, tärkeämpää on että sinä kunnioitat lastasi ja miniääsi lastenlasten vanhempina etkä kyseenalaista heitä lapselle.
Ap
Ap
Älä ole jatkuvasti varoittelemassa ("neuvomassa" muka hyvää tarkoittaen kuten oma äitini) kaikesta mahdollisesta ja kyselemässä/tenttaamassa joko on tehty sitä ja tätä/"mitä ootte saaneet aikaiseksi".
Itsellä on/oli muutenkin vaikeuksia jo valmiiksi, kun oli synnytyksen jälkeinen masennus ja vauva syntyi ennenaikaisena loppuraskaudessa todettujen komplikaatioiden takia. Oli kaiken näköisiä hölmöjä pelkoja eri asioista ja riittämättömyyden tunne omasta äitiydestäni ja osaamisestani. En haluaisi äitiäni syyttää, mutta nyt terapiassa käydessäni olen tajunnut, kuinka isossa roolissa äitini on ollut näiden ongelmien aiheuttajana ja kuinka pohjamutiin hän onnistui itsetuntoni tuoreena äitinä tallomaan. Mulla jäi hänen sanomisensa yleensä päähän pyörimään pakkoajatuksina moneksi päivää (kunnes hän soitti taas uudestaan ja tuli uusi aihe) ja jäin murehtimaan, että olenko nyt sitten tehnyt tarpeeksi sitä ja tätä, olisiko pitänyt tehdä jotain paremmin jne. Vauvavuosi meni tavallaan osittain pilalle näiden turhien murehtimisten takia ja nyt suren sitä, kuinka enemmän läsnä olisin osannut lapselleni olla ilman äitiäni, jos olisin saanut olla rauhassa ja yrittää pitää pääni kasassa.
Eli neuvona: älä pistä omia pelkojasi ja neuroosejasi kiertoon lietsomalla niitä eteenpäin. Pidä mölyt mahassasi.
Tai Jos esim. vauvan äiti joutuu loppuraskaudesta sairaalaosastolle tai vuodelepoon, ettei vauva syntyisi liian aikaisin, niin ei ole prioriteetti numero yksi silloin, onko kaikki bodyt jo silitetty ja viikattu nätisti laatikoihin vai ei. Tai jos vauva on valvottanut koko yön ja nukahtanut vihdoin aamukuudelta , niin soittaessasi aamuyhdeksältä ja herättäessäsi vauvan ja äidin, niin älä ala jeesustella, että vieläkö nukutte tai kysele "mutta kai te kohta olette vaunulenkille lähdössä"...
- Vauvan synnyttyä, anna perheelle rauha tutustua uuteen vauvaan. Pidä vierailut lyhyinä. Jos haluat silloin auttaa ja ilahduttaa, niin minä olisin arvostanut ihan älyttömästi kattilallista ruokaa tuliaisina! En kyllä koskaan saanut, mutta sain tuntikausia kylässä istuvat appivanhemmat.
- Olet omat lapsesi jo kasvattanut, älä puutu lapsesi perheen kasvatusperiaatteisiin ellei niissä ole todella pahasti jotain vinossa, niin että siitä ihan oikeasti on lapselle haittaa.
- Olet myös nähnyt ja kuullut oman lapsesi ensimmäiset taidot, joten sinun ei tarvitse olla jatkuvasti paikalla nähdäksesi ne myös lapsesi lapselta.
- Älä lyttää tuoretta äitiä, joka on vielä epävarma otteissaan ja vauvan viestien kuuntelussa. Mulle sanottiin mm. "kyllä huomaa, että mummulla on enemmän kokemusta". Ihan kamalaa!!!!!
- Älä vertaa äitiä ja lasta itseesi, omiin lapsiisi vauvana, tyttäreesi/poikaasi ja heidän lapsiinsa. Jokainen on yksilö.
- Jos sinulla on jotain sanottavaa äidille, sano se suoraan. Ihan kamalaa puhua lapsen kautta tyyliin: "Onkos sulla vähän nälkä, eikö se äiti anna ruokaa". Näin yhtenä esimerkkinä. Monenlaisia on tullut kuultua.
- Älä tuppaannu!! Jos haluat aidosti auttaa, kerro se, mutta älä tuppaannu väkisin. Älä marise, syyllistä, ole marttyyri, jos mielestäsi on liian pitkä aika edellisestä näkemisestä. Sen voi sanoa myös kuin fiksut aikuiset.
- Jos haluat auttaa, auta pyyteettömästi, ilman vastapalveluodotuksia. On inhottavaa, jos siihen auttamiseen liittyy kuitenkin se, että nyt kun olen teitä auttanut, teidän on pompittava minun pillini mukaan tai heitän taas jonkun martyyri shown.
- Vauvan, ja mahdollisesti jo useamman lapsen kanssa, voi olla todella rankkaa univelkaisena. Älä sinä enää lisää perheen stressiä odotuksillasi. Itselleni oli vain kertakaikkiaan liikaa että lasten lisäksi piti huolehtia vielä isovanhempien viihtymisestä ja hyvästä mielestä.
- Älä osta mitään kysymättä onko tarvetta. Monikaan nykyperhe ei halua täyttää kotiaan muovikrääsällä ja kauhealla määrällä lasten leluja. Vaatteiden kohdalla kysy aina kokoa ja että ylipäätään onko jostain tarvetta.
Katkaise napanuora oman lapseesi reilusti ennen lapsenlapsen syntymää. Kyllä se pärjää.
Älä anna koskaan taloudellista apua! Lapsellasi on oma perhe, se ei ole sinun perheesi. Sinun ei pidä ryhtyä sponsoroimaan heitä siksi, että ovat sukua (vrt. katkaise napanuora: se, että joku on lapsesi, ei merkitse elinikäistä taloudellista vastuuta). Rahalla sidot lapsen itseesi entistä lujemmin, älä siis anna sitä. Sosiaalitoimisto on keksitty.
Pidä kiinni omasta elämästäsi. Sinulle ei ole tullut mitään lisää, lapsellesi on. Jatka elämääsi kuin ennen eli harrasta, tee töitä, matkusta, hoida omia vanhempiasi. Anna nuoren perheen olla rauhassa.
Hoida lapsenlasta harvoin. Pienelle vauvalle on monia hoitajia, älä ole yli-innokas vaan anna muille mahdollisuus. Lapsen omat vanhemmat ovat ensisijaisia hoitajia myös väsyneinä. Heitä on kaksi, on aika oppia jakamaan myös vastuu.