Siskon perheen lapsenlapset viettävät kaiken aikansa mummon ja vaarin luona.

Niin? Semmosta se valitettavasti monessa perheessä on

Nämä isovanhemmatkin ovat vielä alle 60-v., työssäkäyviä ihmisiä. Lapset tuodaan hoitoon myös isovanhempien työajoista riippumatta yöksi, haetaan joskus aamupäivän aikana, jolloin esim. perheen teini joutui vanhempiensa lähdettyä töihin huolehtimaan pienistä niin kauan, että itse myöhästyi koulusta.

Ehkä perheessä on pahoja ongelmia, minkä vuoksi eivät jaksa olla lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä perheessä on pahoja ongelmia, minkä vuoksi eivät jaksa olla lasten kanssa.

Ei ne ryyppää eikä käytä aineita. Töissä käyvät molemmat. Ne tykkää vaan, että ei niiden tarvitse itse lapsiaan hoitaa.

ap

Ihan kuin kirjottaisit mun siskosta. He oikein ylpeilevät sillä, että lapsensa ovat sellaisia kyläluutia.. Isovanhemmat eivät oikeasti kehtaa kieltäytyä ja monesti ovat jättäneet omat menonsa menemättä, kun sisko tuuppaa lapsensa sinne ihan kauppareissunkin ajaksi. Jos heidän lapsensa sairastuukin kesken päiväkotipäivän, he laittavat isovanhemmat lähtemään kesken työpäivän lasta hakemaan. Itse he eivät näe mitään huonoa omassa toiminnassaan tietenkään.

Onhan näitä. Mulle teki käly selväksi että hänen äiti hoitaa hänen lapset ja mun äiti mun lapset. Mun äiti kuoli kun lapset oli pieniä ja yksi syntymättä ja anoppi on varattu vain niille lapsille. Ei me toki muuten valiteta mutta lapset on viimeksi nähneet mummonsa 2,5 vuotta sitten vaikka välimatkaa on 4 km. Aikani jaksoin yrittää että lapset oppisivat mummon tuntemaan mutta en jaksanut enää tapautua edes kylään kun kälyn lapset (3) oli aina siellä. Eipä tuo anoppikaan näytä ehtivän kylään.

Ei tarvitse käsittää että hoitoapua oltaisiin oltu vailla, anoppi on huonoselkäinen yli 70 vuotias eikä käsivamman takia pysty nostamaan edes lasta/vauvaa syliin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin kirjottaisit mun siskosta. He oikein ylpeilevät sillä, että lapsensa ovat sellaisia kyläluutia.. Isovanhemmat eivät oikeasti kehtaa kieltäytyä ja monesti ovat jättäneet omat menonsa menemättä, kun sisko tuuppaa lapsensa sinne ihan kauppareissunkin ajaksi. Jos heidän lapsensa sairastuukin kesken päiväkotipäivän, he laittavat isovanhemmat lähtemään kesken työpäivän lasta hakemaan. Itse he eivät näe mitään huonoa omassa toiminnassaan tietenkään.

Siitä voi saada potkut, siis ne isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä. Mulle teki käly selväksi että hänen äiti hoitaa hänen lapset ja mun äiti mun lapset. Mun äiti kuoli kun lapset oli pieniä ja yksi syntymättä ja anoppi on varattu vain niille lapsille. Ei me toki muuten valiteta mutta lapset on viimeksi nähneet mummonsa 2,5 vuotta sitten vaikka välimatkaa on 4 km. Aikani jaksoin yrittää että lapset oppisivat mummon tuntemaan mutta en jaksanut enää tapautua edes kylään kun kälyn lapset (3) oli aina siellä. Eipä tuo anoppikaan näytä ehtivän kylään.

Ei tarvitse käsittää että hoitoapua oltaisiin oltu vailla, anoppi on huonoselkäinen yli 70 vuotias eikä käsivamman takia pysty nostamaan edes lasta/vauvaa syliin.

Ette sitten edes vieraile lasten kanssa anoppilassa, anoppi kun on huonoselkäinen ja selkeästi vanha. Lapset nähneet 4 km päässä asuvan mummonsa viimeksi 2.5 v sitten, mitä muuta tässä on takana?

Joskus syy tilanteeseen on isovanhemmissa itsessään. Miehen siskon lasta hoitavat näin kesäisin viikkojakin putkeen. Ovat itse luoneet tilanteen, aina alussa inttivät lasta hoitoon ja vanhemmat siihen tottuivat. Jos jompikumpi vanhemmista on sairaana, aina otetaan lapsi hoitoon, jotta vanhemmat saa levätä. Vanhemmat käy etelässä ja lapsi on mummolassa. Ihan isovanhempien ehdotuksesta. Sitten ovat ihan poikki viikkojen hoitamisesta. Meidän lapsiakin aluksi tinkasivat hoitoon ja vetivät herneen nenään, kun en täysimetyksellä ollutta vauvaa antanut yökylään saati viikoksi. Nykyisin vaikka voisivat jo hoitaa lapsiamme, niin kaikki aika menee sekkupojan hoitoon. Sitten meille valittavat asiasta. Eivät ole kertaakaan hoitaneet lapsiamme. Lisäksi antavat rahaa tälle hoitolapselle, viimeksi puhuivat, kuinka Martti säästää uuteen peliin sen 50e, jonka annoimme. Ja meidän lapset istui vieressä. Ei tullut mieleen, että olisi kohtuullista antaa myös heille tai sitten olla ihan hiljaa siitä, että syytävät rahaa toiselle. Olisivat edes tasapuolisia ja hoitaisivat lapsenlapsiaan yhtä paljon/vähän.

Tämä on nyt vain tätä. Näen lähes päivittäin iäkkäämpiä naisia, jotka ovat jaksamisen äärirajoilla ja stressaantuneita, jotka edistävät monia sairauksia, kun vaativan ja alati vaihtuvan työn lisäksi on liuta lastenlapsia hoidettavana, usein vielä iäkkäät omat ja appivanhemmat tarvitsevat apua, puoliso äksyilee ja omakin terveys reistailee, vaikka nuorena he kuvittelivat, kun lapset kasvavat niin sitten on omaa aikaa, mutta toisin kävi, elämän rytmi muuttuu yhä kiireellisemmäksi, kun nuoret vanhemmat haluavat parisuhdeaikaa, eivätkä ole sitoutuneita vanhemmuuteen, vaan tullaan isovanhempien luo passattavaksi ja lapset hoidettavaksi.

Tämä on nyt vain tätä. Näen lähes päivittäin iäkkäämpiä naisia, jotka ovat jaksamisen äärirajoilla ja stressaantuneita, jotka edistävät monia sairauksia, kun vaativan ja alati vaihtuvan työn lisäksi on liuta lastenlapsia hoidettavana, usein vielä iäkkäät omat ja appivanhemmat tarvitsevat apua, puoliso äksyilee ja omakin terveys reistailee, vaikka nuorena he kuvittelivat, kun lapset kasvavat niin sitten on omaa aikaa, mutta toisin kävi, elämän rytmi muuttuu yhä kiireellisemmäksi, kun nuoret vanhemmat haluavat parisuhdeaikaa, eivätkä ole sitoutuneita vanhemmuuteen, vaan tullaan isovanhempien luo passattavaksi ja lapset hoidettavaksi.

Voi kun ois itselläkin ollu parisuhde tuossa kuisissa, eikä puolisoa ois vaan lapset pelkästään kiinnostaneet. Joskus kun saatiin lapset hoitoon, niin ei puoliso osannu siitä ajasta yhtään nauttia ja puhui vaan kuinka oli ikävä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä perheessä on pahoja ongelmia, minkä vuoksi eivät jaksa olla lasten kanssa.

Ei ne ryyppää eikä käytä aineita. Töissä käyvät molemmat. Ne tykkää vaan, että ei niiden tarvitse itse lapsiaan hoitaa.

ap

No jonkinlaisia ongelmia täytyy olla, kun ei omien lastensa kanssa viihdy.

Kyllikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä. Mulle teki käly selväksi että hänen äiti hoitaa hänen lapset ja mun äiti mun lapset. Mun äiti kuoli kun lapset oli pieniä ja yksi syntymättä ja anoppi on varattu vain niille lapsille. Ei me toki muuten valiteta mutta lapset on viimeksi nähneet mummonsa 2,5 vuotta sitten vaikka välimatkaa on 4 km. Aikani jaksoin yrittää että lapset oppisivat mummon tuntemaan mutta en jaksanut enää tapautua edes kylään kun kälyn lapset (3) oli aina siellä. Eipä tuo anoppikaan näytä ehtivän kylään.

Ei tarvitse käsittää että hoitoapua oltaisiin oltu vailla, anoppi on huonoselkäinen yli 70 vuotias eikä käsivamman takia pysty nostamaan edes lasta/vauvaa syliin.

Ette sitten edes vieraile lasten kanssa anoppilassa, anoppi kun on huonoselkäinen ja selkeästi vanha. Lapset nähneet 4 km päässä asuvan mummonsa viimeksi 2.5 v sitten, mitä muuta tässä on takana?

No eikö se tullut jo selväksi? Käly. Ihan se kahvipöydässä pokalla saattoi sanoa että hänen lapset on mustasukkaisia mummosta ja niillä on paha mieli kun ollaan mummolassa, voisimme kuulemma poistua paikalta. Ja kun kävimme kylässä mummolassa että siellä oli vain ne kälyn lapset, mummo ei ehtinyt meidän kanssa viettää aikaa yhtään. Ei meille jäänyt niistä vierailuista kuin paha mieli. Käly soitti myös miehelleni että hänen aikataulunsa menee mutkalle jos me vaivataan mummoa, kerran kävi niin että olimme siellä kylässä ja käly kävi nostaa metelin että hänen pitäisi päästä kaupungille ja mummon luona on porukkaa ja lapsilla on paha mieli sen takia.

Niin eiköhän tämä ole parempi näin kaikille. Emme vaivaa mummoa käynneillämme ja kälyn aikataulut ja lapset ei kärsi meistä.

Ei näkyy oleva to-del-la vaikea sana, ylivoimainen suorastaan.

Tämä on nyt vain tätä. Näen lähes päivittäin iäkkäämpiä naisia, jotka ovat jaksamisen äärirajoilla ja stressaantuneita, jotka edistävät monia sairauksia, kun vaativan ja alati vaihtuvan työn lisäksi on liuta lastenlapsia hoidettavana, usein vielä iäkkäät omat ja appivanhemmat tarvitsevat apua, puoliso äksyilee ja omakin terveys reistailee, vaikka nuorena he kuvittelivat, kun lapset kasvavat niin sitten on omaa aikaa, mutta toisin kävi, elämän rytmi muuttuu yhä kiireellisemmäksi, kun nuoret vanhemmat haluavat parisuhdeaikaa, eivätkä ole sitoutuneita vanhemmuuteen, vaan tullaan isovanhempien luo passattavaksi ja lapset hoidettavaksi.