Lue keskustelun säännöt.
Olenko outolintu, koska EN näplää puhelintani pysäkillä, penkeillä ja kadunkulmassa?
03.08.2016 |
Seison bussipysäkillä. Vieressäni äiti, poika ja vauva rattaissa. Äiti on uppoutunut puhelimeensa, poika yrittää saada huomiota mutta äiti ei edes katso häntä päin kuin vaivihkaa. Surullinen, mutta hyvin tavallinen tilanne nykyään.
Melkein tekisi mieli tempaista se puhelin naiselta ja heittää se pusikkoon sanoen, katso ympärillesi tämä on se maailma missä me nyt ollaan, se ei ole siellä puhelimessa, ei Fb:ssa eikä muualla!
Minun mielestäni pienten lasten äidin pitäisi olla valppaana ympäristöstään eikä poissaolevia toisessa maailmassa.
Oikealla puolellani oli nuorehko nainen joka myös tuijotti puhelintaan.
Minä ihailin sinistä taivasta, pilviä, ruusupensasta, katsoin ohikulkevia ihmisiä. Ei se bussin odotus nyt niin kauaa kestä.
Kommentit (31)
Nyyh, nuoriso on pilalla. Jos se äiti vaikka tekstasi miehelleen mitä mökille tarvitsee ostaa ja nuori nainen kaukana asuvalle poikaystävälleen että tällä on ikävä ja tutki bussiaikatauluja? Ei se taivas katoa mihinkään, ja ruusupuskan tuijottaminen kuulostaa hyvin tylsistyttävältä hommalta. Kyllä niitä tulee kytättyä muutenkin, välillä tekee mieli vaan lukea vaikkapa uutisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet outolintu. Näethän itsekin ympäristöä havainnoimalla, että suurimmalla osalla on luuri kourassa.
Minun puhelimessani ei ole mitään näpelöitävää, se on älytön. Kävin sunnuntaina ostamassa uuden, ja gigantin myyjä väitti, että kehitysmaamallit (sana lainattu dna-kaupan myyjältä) menevät heti, eli on meitä ruusupuskantuijottelijoita vielä jossain? - bronto 37v
Et ole outolintu. Olet outopidgey.
Minun maailmaani kuuluu kyllä sekä pii- että hiilipohjaisia todellisuuksia. Aika ankeaa ja rajoittunutta olisi elämä, jos tämä lihakäyttöliittymä olisi ainoa tapa kokea asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen samanlainen, en missään tapauksessa voisi tuijottaa puhelinta kun esim. istun linkussa (paitsi jos matka kestää useamman tunnin niin sitten ehkä välillä) tai odottelen jotain. Ei se puolenkaan tunnin odottaminen niin tylsää ole että ottaisin kännykän esille... Onhan se hassua kun monet muut elää jossain muussa maailmassa (kun räplää kännykkää niin kyllä se ympäristön huomioiminen on aika minimissä), mutta ei se minua niinkään haittaa. Jokainen saa tehdä kuten haluaa, se ei ole minulta pois! :)
Askartelen sinulle ihan mitalin siitä hyvästä, sitähän sä tällä toivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet uniikki lumihiutale. Onneksi olkoon!
Täällä toinen outolintu. Jotenkin ajattelen, että tilanteissa, joissa on muitakin ihmisiä, on epäkohteliasta olla omissa maailmoissa. Jos nyt joku vaikka virittelisi jotain keskustelua. Ja kyllä näin joskus käykin, mutta ihan poikkeuksetta julkisilla paikoilla se toinen osapuoli on 70+. ;)
Olen muutenkin tarkkailija ja havannoija tyyppiä. En millään pystyisi sulkeutumaan ulkona ympäröivien asioiden ulkopuolelle. Minun on pakko olla koko ajan tietoinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Toisekseen, olen hyvin kiinnostunut siitä mitä ympärillä tapahtuu ja miltä näyttää, tuntuu, kuulostaa, tuoksuu. Sama juttu lenkkeillessä, en pysty sulkemaan ympäröiviä ääniä kuuntelemalla musiikkia. Kotona tutussa ympäristössä ja äänimaailmasa voin hyvinkin uppoutua tekemään jotain kuulematta ja näkemättä mitään.
Äiti37v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taputa itseäsi selkään oikein kunnolla. On se hyvä, että sinä nautit joka ikinen päivä vuodesta toiseen sen saman ruusupuskan ja bussipysäkin tuijottamisesta. Joku muu saattaa viihdyttää työaamujaan lukemalla uutisia kännykästä tai katsomalla vaikka kissavideoita. Tuo mainitsemani äiti saattoi katsoa bussiaikatauluja vaihtoa varten tai auto armias jos se vaikka minuutin verran pelasi pokemonia!
En kannata kännykän tuijottelua koko päivän ajan, mutta kyllähän se tuo iloa elämään esim työmatkoilla jne ns. turhana aikana, jolloin muuten vain miettisi miten väsynyt on ja vielä pitää hakea lapset hoidosta ja imuroida.
Minä luen kirjaa sen kännykän avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jätän puhelimen kotiin kun menen kauppaan tai kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Minun maailmaani kuuluu kyllä sekä pii- että hiilipohjaisia todellisuuksia. Aika ankeaa ja rajoittunutta olisi elämä, jos tämä lihakäyttöliittymä olisi ainoa tapa kokea asioita.
Mielestäsi siis koko ihmiskunnan historia ennen älypuhelimia ja virtuaalitodellisuuksia on rajoittunutta? Aika surullinen maailmankuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et
Puhelin on vain surkea.
"Minä jätän puhelimen kotiin kun menen kauppaan tai kirkkoon." - Koska tätä(kin9 oltiin alapeukutettu, niiin kai se sitten, ehk kertoo siitä, minkä me muut olemme voineetkin todistaa; osa menee kauppaan ja kirkkoon puhelimen kanssa, - Ja sen kyllä valitettavasti liian usein myös kuulee..
Puhelin on meille tärkeä työväline.
t. Marjo M.
Ap:llä ei vaan ole ketään kavereita/sukulaisia joiden kanssa jutella whatsappissa tms. Ei auta kuin tuijottaa sitä pysäkin roskista kun muutakaan ei ole.
Kuulostat ap yhdeltä tuttavaltani, jolla on pakkomielle päivittää tämän tyyppisiä omakehuja facebookkiin päivittäin:
-olinpas erinomainen kun kävin kaupassa, hain lapset hoidosta ja tein ruoan
-olenpas outo lintu kun seisoin bussipysäkillä ilman puhelinta kun muut eivät kännyköiltään huomanneet bussipysäkin viereistä puskaa
-olinpas reipas kun lenkkeilin x-kilometriä ihan ilman mitään pokemonpelejä
Olen aika lähellä poistaa tuon kavereistani jatkuvien turhien päivitysten takia..
Jokainen taplaa tyylillään. Jos ap:lle tulee hyvä olo katsellessaan ympäristöä suotakoon se hänelle. Se äiti jolla lapsi hakee huomiota jatkaa kännykän tuijottelua koko päivän, tulee saamaan ongelmallisen lapsen. Ja sitten ihmetellään kun sitä kiusataan tai se kiusaa kun koulu alkaa. Valintoja.
Et