Sosiaalityö/lastensuojeluvalvoja kirjoittaa näin:
Molemmat lapset ottivat heti kontaktia työntekijöihin, olivat välittömiä tunteiden ilmaisuissa ja hakivat jopa lohtua mielipahaan(toiseen lapsista sattui jalkaan leikkiessä). Äiti kertoo että lasten keskinäinen nahistelu ja esim. leloista riiteleminen on viime aikoina lisääntynyt ja myös fyysistä vahingoittamista on heidän kesken ollut. (kyseessä 4vuotiaat kaksoset). Kyseessä eroperhe.
Koti on siististi kalustettu ja lasten huone sisustettu lasten tarpeet huomioiden. Lapsilla tuntui olevan paljon leluja. Koti oli puhdas ja järjestyksessä.
Huoltosuunnitelma-avohuolta. Päätetään että perhetyöaloitetaan kulloisenkin tilanteen mukaan n. 2krt/kk jossa mahdollistetaan äitin käynnit ilman lapsia äitiysneuvolassa.
Kuullostaako tämä siltä että kaikki on hyvin?
Kommentit (35)
aan, että tulevaisuus on valoisampi!!!
meillä kävi 1krt/viikko ulkoiluttamassa lapsia, vaikken olisi halunnutkaan.
neuvolasta sain puhelinnumeron ja soitin ja kysyin saiskos perhetyöntekijän. asutaan tampereella.
t.43
Meillä myös kävi lastensuojelusta katsomassa millaista apua tarvitaan.
44
Itsekin kaksosten äitinä, lapsia yhteensä neljä, tiedän, miten rankkaa ja vaativaa varsinkin silloin on, kun itse on väsynyt ja lapset nahistelevat ja tappelevat keskenään, varsinkin kun itse on raskaana. Ja minulla oli sentään mies tukena koko ajan...
Minusta on hienoa, että itse olet ajatellut asioita ja pyytänyt apua, se on merkki siitä että olet ajatteleva, huolehtiva äiti.
Meidänkin kaksoset ovat hyvin sosiaalisia ja hölöttävät kaikki asiansa ihan ventovieraillekin, he ovat oppineet luottamaan aikuisiin ihmisiin, me emme ole kauheasti varoitelleet puhumasta vieraille... Joten se nyt ei taatusti ole mikään " huono" merkki, jos lapset vieraille puhuvat...
Tsemppiä vaan, ja onnea tulevaisuuteen, kyllä te pärjäätte ihan mainiosti! t. Neljän äiti
Vierailija:
Mutta muuten, onhan se aika huolestuttavaa jos yhteiskunta joutuu puuttumaan perheen elämään. Aina. Hyvä tietysti että tukea on, mutta...
ja ehkä vähintä, mitä voidaan tarjota. Mitään huolestuttavaa siinä ei ole, ei myöskään siinä, että lapset ottavat luottavaisesti kontaktia. Takertumisesta ei ollut kyse.
Ja ihan hyvin toimeentuleva perhe on kyseessä.
Eivät siis täysin vieraaseen ihmiseen tukeudu. Sosiaalityöntekijät olivat tässä n. 2h ja ajan kanssa ottivat jo kontaktia heihin ja asiaa helpotti se että olin alustavasti kertonut lapsille että kylään tulee kaksi tätiä jotka leikkivät heidän kanssaan ja juttelevat äidille. Joten lapset odottivat uusia leikkikaveita. :)
Voin ihan käsisydämellä sanoa että lasten kanssa meidän perheessä ei ole ongelmia. Olen hyvin läheinen lapsilleni ja heidän kehityksessään tai hoidossa ei ole koskaan ollut puutteita ja se tulee kyllä esiin käytöksessäkin. Perhetyöntekijä kuvasi lapsiani eka käynnin jälkeen loistaviksi lapsiksi, joista huomaa että on ollut selkeät rajat ja arki on ollut tasaista. Sanoi että harvoin tapaa yhtä avoimia ja iloisia lapsia jotka ovat jo tuossa iässä keskustelutaitoisia ja hyvin empatiakykyisiä. Lapseni ovat luottavaisia, perusluottamus elämään/ihmisiin löytyy. Toinen lapsista hieman jännittää uusia ihmisiä/tilanteita, mutta pian jo leikkii sitten uuden tuttavuuden kanssa. Koskaan en itse ole pitänyt tätä huonona piirteenä!? Ap
taas tiedän lapsia, jotka ovat hyvistä oloista ja ottavat heti kontaktia. Ei ole siis mustavalkoista.
Sosionomi
Lapsesi kuullostavat onnellisilta ja varmasti sellaisina pysytkin kun selkeästi ajattelet heidän etuaan esim. hakemalla apua. Itsellanikin on kaksi lasta, joista toinen ottaa hekemmin kontaktia ja toinen taas on aika tarkkaileva. Hyvää jatkoa, ap!
Meidän lapset ottaa heti kontaktia vaikka huoltomieheen, jos se tulee tänne meille kotiin, mutta esim. pihassa eivät uskalla jutella saman huoltomiehen kanssa, vaan katsovat ujoina pois ja korkeintaan mutisevat hei kun käsketään.
Onneksi eivät ole sellaisia, että menisivät seiniä pitkin kun kotiin tulee vieraita. Mitään murhamiehiä ja pedofiilejä ei tänne olla ajateltu kutsuakaan...
Hienoa, että hait ja sait apua. Äitiysneuvolakäynnit, ja esim. jälkitarkastus on sellaisia, jonne on hyvä päästä ilman isompia lapsia.
Kaikkea hyvää teille :)
-itsekin raskausaikana eron kokenut (esikoinen oli tuolloin 1,5 v, aika rankkaa oli - nyt " vauva" on jo parivuotias ja elämämme täysin kunnossa)-
äidin uupumus sosuntädin korvissa ei kuulosta hyvältä. tiedän sen kokemuksesta ja enään koskaan en valita väsymystä tai mene sossuun, se on varma.
Vierailija:
äidin uupumus sosuntädin korvissa ei kuulosta hyvältä. tiedän sen kokemuksesta ja enään koskaan en valita väsymystä tai mene sossuun, se on varma.
Itse olen sossussa valittanut uupumustani, ja saanut sieltä maksetun MLL:n hoitajan 3 kertaa/kk, ja neuvon laittaa 3,5v esikoinen osa-aikaisesti päiväkotiin. Eräs tuttu yh-äiti sai kodinhoitajan kerran viikossa, hänellä on 4 lasta. Jos äiti on hyvä äiti ja ns. normaali, niin ei ole vaaraa että lapset otettaisiin huostaan!!!
Varsinkin toinen lapsista tukeutuu normaalia enemmän minuun ja jos olen lähdössä vaikka kauppareissulle ilman lapsia(isä hoitaa heitä sillä aikaa) niin lapsi varmistaa monta kertaa että äiti tulee varmasti kohta takaisin ja saattaa vaatia " ylimääräiset" halit ennenkun lähden. Tälläistä ei ole ennen ollut, ei siis " pelännyt" sitä etten palaakkaan. Tosin voihan tuo johtua iästäkin, en tiedä. Mutta uskon kumminkin että meidän perhe tästä erosta selviää ja lapsilla on yhä sama arki ja turvallinen koti kun aikaisemminkin ja tiivis yhteys isäänsä. Minulla on äiti tukena tässä ja apuna arjessa, mutta äitini tekee vuorotöitä joten ei voi aina hoitaa lapsiani kun minulla on juoksevia asioita. Ap
Kukapa meistä ei olisi joskus uupunut? Minulla raskaus ollut hankala ja perusterveys muutenkin aika huonossa jamassa(fyysisesti) niin apua on ihan kiva saada. Onhan se vaikea lähteä kahden pienen lapsen kanssa tonne kaupungille hoitamaan asioita varsinkin kun ei ole autoa.
En minä usko että meidän perheessä on mitään vaaraa mihinkään huostaanottoon, eihän siihen ole mitään perusteita! Olen miten uupunut tahansa niin aina on koti hoidettu, lapsilla ruokaa, arki rutiinit pysyy(ulkoilut, nukkumaanmenot) ja lapset hoidetaan varmasti hyvin noin muutenkin. Uupumus näkyy ehkä vain sillä että en ihan aina jaksa leikkiä lasteni kanssa(askarrella tai pelailla pelejä)(siis sisällä), mutta kyllä meillä silti joka päivä yhdessä piirretään, lauletaan tai vähintään luetaan kirjaa. Lapset leikkivät kyllä keskenään suurimmanosan ajasta kun minä teen kotitöitä, mutta itse olen aina pitänyt tärkeänä sitä että leikin itsekkin lasteni kanssa väh. 2h päivässä.
Mikä voisi olla peruste huostaanotolle kun lapsista kyllä sen näkee että heillä on kaikki hyvin? Niinkun sosiaalityöntekijälle rehellisesti sanoin tuosta että lasten riitely on lisääntynyt muuton jälkeen, tuskin se on peruste sille että huonosti menee? Vai? En tiedä johtuuko tuo kinastelu iästä vai näistä muutoksista. Ap
Tilanteessasi on ihan turha edes puhua huostaanotosta. Typerää pelottelua joltain kirjoittajalta!
Lastensuojelu tukee perheitä perhetyön avulla selviytymään jatkossa itsenäisesti. Perhetyö voi jatkua tarpeesta riippuen muutamia viikoja, kuukausia tai jopa vuosia. Ota apu vastaan. Se, että osaat hakea apua ja ottaa sitä vastaan, osoittaa sinulla on hyvän ja vastuuntuntoisen vanhemmuuden kykyä.
pysty käymään neuvolassa kahden 4-vuotiaan kanssa?
Mutta muuten, onhan se aika huolestuttavaa jos yhteiskunta joutuu puuttumaan perheen elämään. Aina. Hyvä tietysti että tukea on, mutta...