Mistä tulee "kympin tyttöjen" stereotypiat?

Joidenkin on ehkä ollut vaikea hyväksyä sitä kehitystä, että tytöt pärjäävät koulujärjestelmässä paremmin kuin pojat. Selitystä on sitten alettu hakea kaikesta mahdollisesta, kuten siitä, että koulu muka suosii tyttöjä, jotka ovat aivottomia puurtajia - siinä missä poikien yksinoikeus on olla luovia ja nokkelia.

Toisaalta en ymmärrä sitäkään, että ahkeruutta paheksutaan. Monen asian kunnollinen taitaminen vaatii fiksuuden lisäksi valtavan määrän työtä. Sellainen ajattelu, että lahjattomat harjoittelee, ei oikeasti vie kovin pitkälle monellakaan alalla.

-1

Tunnen yhden lukiossa olevan kympin tytön joka urheilee lajinsa huipulla,bilettää viikonloput ja lukee kokeisiin ehkä kerran edellisenä iltana. Pukeutuu näyttävästi eikä todellakaa ole mikään hissukka. Saa kaikista kokeista aina sen 10,kerran sai 9 mutta se ei ollut hänelle maailmanloppu vaan nauro vaan asialle.

minun tuntemat oli ylimielisiä ja ns paremmista perheist. Olivat aina olevinaan sitä parempaa porukkaa ja olivat myös koulukiusaajia.

Enpä tiedä. Minua haukuttiin ja sorsittiin koulumenestykseni vuoksi. Lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 9,8 ja kirjoitin neljä ällää ja kaksi eetä. Pääsin ekalla yrittämällä yliopistoon haluamaani alaa opiskelemaan, en ole valmistuttuani (15 v sitten

) ollut päivääkään työttömänä ja tällä hetkellä tienaan lähes 100t vuodessa mielenkiintoisessa työssä. Enää ei haittaa yhtään että panostin kouluun ja opiskeluihin :-) Lisäksi nautin kun vanhat koulukaverit törmäävät minuun ja silminnähden hämmentyvät siitä etten ole lösähtänyt ja tanttaantunut kuten iso osa ikätovereistani, vaan urheilun ansiosta kroppani on parempi kuin monella 10 v nuoremmalla. Harmaavarpusesta ja nolosta hikarista kasvoikin joutsen ;-)

Joo, tämä kympin tyttö sai yläasteella jatkuvasti kuulla et "sul ei oo elämää" vaikka luin vähemmän kuin muut ja oli paljonkin muita aktiviteetteja.

Sitä omaa salaisuutta on vaikea tietää tarkalleen, mutta musta tuntuu että osasin asiat siksi juuri koska aidosti kiinnosti. Ei silloin tarvinnut päntätä, kertaluku riitti. Olin myös yläasteella jo hyvä soveltamaan tietoa.

Nyt yliopistossa ei oikeasti ole välillä muuta elämää kuin lukeminen koska muutamaa sataa-tuhatta sivua ei tolleen vaan pläräillä läpi, mutta kuittailua ei enää kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden lukiossa olevan kympin tytön joka urheilee lajinsa huipulla,bilettää viikonloput ja lukee kokeisiin ehkä kerran edellisenä iltana. Pukeutuu näyttävästi eikä todellakaa ole mikään hissukka. Saa kaikista kokeista aina sen 10,kerran sai 9 mutta se ei ollut hänelle maailmanloppu vaan nauro vaan asialle.

Tuo urheilee lajinsa huipulla ja bilettää viikonloput, ei kyllä onnistu jos yhtään vaativampi laji, kilpailutkin yleensä viikonloppuisin. Mikäköhän laji kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä. Minua haukuttiin ja sorsittiin koulumenestykseni vuoksi. Lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 9,8 ja kirjoitin neljä ällää ja kaksi eetä. Pääsin ekalla yrittämällä yliopistoon haluamaani alaa opiskelemaan, en ole valmistuttuani (15 v sitten

) ollut päivääkään työttömänä ja tällä hetkellä tienaan lähes 100t vuodessa mielenkiintoisessa työssä. Enää ei haittaa yhtään että panostin kouluun ja opiskeluihin :-) Lisäksi nautin kun vanhat koulukaverit törmäävät minuun ja silminnähden hämmentyvät siitä etten ole lösähtänyt ja tanttaantunut kuten iso osa ikätovereistani, vaan urheilun ansiosta kroppani on parempi kuin monella 10 v nuoremmalla. Harmaavarpusesta ja nolosta hikarista kasvoikin joutsen ;-)

Ja silti päädyt lopulta samaan paikkaan kun ne harmaavarpusektin, hautaan ja av:lle.

Kateudesta. Koulussa ei nykyisin hyväksytä menestystä, joten ahkera ja läksynsä tekevä tulee helposti kiusatuksi ja sitä samaa yritetään jatkaa näillä stereotypioilla. Kympin tyttöjä on monenlaisia, osa on hiljaisia hissukoita, osa räväkämpiä tapauksia.

Kympin pojilla ei ole sen helpompaa. Poikaani kiusattiin koko yläkoulun ajan siksi, että hän menestyi koulussa. Vasta siirtyminen muualle kovatasoiseen lukioon mahdollisti sen, että sai olla ilahtunut ja ylpeä menestyksestään ja nimenomaan osaamisestaan.

Poika on nyt opiskelemassa yliopistossa, tekee osa-aikatyötä opiskelemallaan alalla ja nauttii siitä, että monet asiat elämässä ovat kunnossa. Ikätoverinsa - ne vähemmän ahkerat - ovat erilaisissa työttömien nuorten työpajoissa miettimässä, miksi heillä ei olekaan enää kivaa.

Kateellisuus saattaa olla osasyy joihinkin näistä.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en tarkoita että kaikki kympin tytöistä valittavat/niitä kritisoivat olisivat kateellisia paskoja - mutta osa aika ilmiselvästi on.

T. Kympin tyttö, joka haastoi kouluaikanaan opettajia aika vitun paljon, käytti kokeisiinlukuajan tietokonepeleihin ja pääsi läpi hyvin arvosanoin kuuntelemalla tunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta en ymmärrä sitäkään, että ahkeruutta paheksutaan. Monen asian kunnollinen taitaminen vaatii fiksuuden lisäksi valtavan määrän työtä. Sellainen ajattelu, että lahjattomat harjoittelee, ei oikeasti vie kovin pitkälle monellakaan alalla.

-1

Olen aivan samaa mieltä, ahkeruuden halveksiminen(ja liittäminen siihen että ahkera olisi jotenkin kovapäinen, hidas tai alistunut) on kummallista. Minusta ahkeruus osoittaa enemmänkin määrätietoisuutta ja kunnianhimoa. Respectit kaikille ahkerille (tytöille ja pojille). Ap

Kympin tyttöjä ja poikia kohdellaan koulussa aina niin että ne on koulun suosikkeja. Kaikkein huonoimman kohtelun saa tytöt jolla huonot numerot ja joita koulu pitää vaikeina ja uhkana tälle koko niitten systeemille. Tää jatkuu sitten poliisien kanssa ja jätkät ei saa sellasta huutoa eikä niitä laiteta putkaan niin herkästi. Osa joutuu miettii että lopettaako koulun kun opettajat käy kimppuun ja niissä on aina kaikki opettajat ja reksit samalla puolella.  

Vierailija kirjoitti:

Kympin tyttöjä ja poikia kohdellaan koulussa aina niin että ne on koulun suosikkeja. Kaikkein huonoimman kohtelun saa tytöt jolla huonot numerot ja joita koulu pitää vaikeina ja uhkana tälle koko niitten systeemille. Tää jatkuu sitten poliisien kanssa ja jätkät ei saa sellasta huutoa eikä niitä laiteta putkaan niin herkästi. Osa joutuu miettii että lopettaako koulun kun opettajat käy kimppuun ja niissä on aina kaikki opettajat ja reksit samalla puolella.  

Ei ne poliisit kyllä ketään putkaan vie huonojen arvosanojen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kympin tyttöjä ja poikia kohdellaan koulussa aina niin että ne on koulun suosikkeja. Kaikkein huonoimman kohtelun saa tytöt jolla huonot numerot ja joita koulu pitää vaikeina ja uhkana tälle koko niitten systeemille. Tää jatkuu sitten poliisien kanssa ja jätkät ei saa sellasta huutoa eikä niitä laiteta putkaan niin herkästi. Osa joutuu miettii että lopettaako koulun kun opettajat käy kimppuun ja niissä on aina kaikki opettajat ja reksit samalla puolella.  

Ei ne poliisit kyllä ketään putkaan vie huonojen arvosanojen takia.

Ne jatkaa sitä samaa vihaamisen linjaa. Pojat on poikia on poliiseille ja koululle hassun hauskaa mut tytöt on tyttöjä on sellanen mitä ei sais koskaan tapahtua. 

Mun tuntema kympin tyttö veti kamaa, mutta vaan tietty jonkin aikaa. Meni sitten korkeakouluun opiskelemaan.

Omasta elämästä tuota en tunnista, mutta en kiistä sitä tapahtuvan. Meillä koulussa se kympin tyttö oli ehkä koulun kaunein ja myös liikunnallisesti lahjakas. Ei kiusattu tai kohdeltu muutenkaan erottelevasti. Hän ei myöskään ollut ylimielinen, oli oikein mukava muita kohtaan. Nykyään näyttää kantavan päällikkötitteliä ja instagramin perusteella aktiivista elämää viettävä kaunis nuori nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden lukiossa olevan kympin tytön joka urheilee lajinsa huipulla,bilettää viikonloput ja lukee kokeisiin ehkä kerran edellisenä iltana. Pukeutuu näyttävästi eikä todellakaa ole mikään hissukka. Saa kaikista kokeista aina sen 10,kerran sai 9 mutta se ei ollut hänelle maailmanloppu vaan nauro vaan asialle.

Tuo urheilee lajinsa huipulla ja bilettää viikonloput, ei kyllä onnistu jos yhtään vaativampi laji, kilpailutkin yleensä viikonloppuisin. Mikäköhän laji kyseessä?

Monissa lajeissa on kisakausi vaan tiettyyn aikaan vuodessa, eikä bilettäminen välttämättä tarkoita ympärikännejä.

Mä itse käyttäisin "kympin tyttö" -ilmaisua juuri tietystä ihmistyypistä. Sellaisesta melko hiljaisesta suorittajasta, joka paheksuu jos joku nauraa liian kovaa koulun käytävällä. Josta itsestään tulee mahdollisesti luokanopettaja (soittaa pianoa ja laulaa) tai äikänope. Ei osaa samaistua muihin oppimistyyleihin kuin siihen omaansa, hiljaiseen viittaamiseen, ikäänkuin kantaa aikuisenakin kaunaa niille rasavillleille. Itse tunnen tällaisia muutaman, mutta onhan stereotypia melko hölmö.

Pointtina siis se, että minulle hyvä koulumenestys ei tarkoita samaa kuin tuo ilmaus, ehkä jotkut käyttävät sitä kaikista hyvin menestyneistä tytöistä, se on sääli.

Minä en todellakaan ollut "stereotyyppinen kympin tyttö" enkä suinkaan priimusmateriaalia, ehkä alakoulun kolmannella vielä. Seiskaluokkaan mennessä olin jo omaksunut hienon teinin elämäntyylin, johon kuului röökin poltto ja ryyppääminen. Siitä hiljalleen seurasi hiton aikaisin aloitettu holtiton seksielämä, ensimmäinen abortti ysiluokalla (kyllä, niitä on nuoruudessa kaksi). Olin aivan järjetön wt-teini, joka ei arvostanut auktoriteetteja sen enempää kuin itseänikään.

Kasiluokalla minulla oli jo koulussa enemmän poissa- kuin läsnäoloja. Luin kokeisiin kotona jos luin, aina pikaisesti edellisenä päivänä. Läksyjä en tehnyt koskaan, koska en tunnilla annettuja tehtäviä edes tiennyt.

Koko yläasteen aikana en muista saaneeni kokeesta alle ysiä kertaakaan.

Lukiossa tämä tyyli jatkui. Meillä oli poissaolokiintiö per kurssi, mutta hyvin nopeasti opettajat alkoivat katsoa minun poissolojani läpi sormien, pärjäsinhän kokeissa ilmiömäisen hyvin kuitenkin kaikista poissaoloista huolimattakin.

Lukioaika meni siis käytännössä känni/krapula-kierteessä. Koko lukuloman vietin kantiskapakassa, vein sinne kiitoskortin.

Olenko tästä ylpeä, no vitusssa en. Käteen jäi kyllä hyvät paperit, mutta hälläväliäasenne. Ensimmäisillä pääsen yliopistoon kuin yliopistoon, mutta jälkimmäisellä... No. Silläpä ei sitten enää pärjääkään.

Kaduttaako, no kyllä helvetissä. Noilla papereilla voi pyyhkiä vaikka perseen. Ihan yhtä tyhjän kanssa, kun ei edes tiedä, mitä ahkeruus on tai miltä se tuntuu. Täten minusta tuli kirjaviisas ja laiska, josta ei varmaankaan koskaan ole työelämään, jossa pitäisi jo osata jotain tehdä, pitkäkestoisesti ja huolellisesti.

Summa summarum, vuosia myöhemmin ja oikeastaan mitään saavuttamattomana kadehdin niitä "hiirulaisia", joita meidänkin koulussa oli. Jos olisin valinnut toisin, olisin voinut olla yksi heistä ja käydä kouluni ilolla ja keskittyen, en siinä kaiken perseilyn ohella juostenkusten.

Tästä "rumasta ankanpojasta" ei tullut joutsen, vaan kottarainen.

(Jos joku vielä koulun penkillä ahertava tätä lukee, uskokaa ja valitkaa toisin. Valitkaa se mahdollisesti vaikeampi ja "yksinäisempi" polku, älkää sitä "jännittävää", mutkaista polkua, joka viettää suolle, johon hiton helposti uppoaa. Täällä nimittäin on yksi puolikuollut esimerkki sellaisesta, joka rämpii siinä edelleen.)

:)