Mieheni ja minun syömätottumukset eroaa liikaa toisistaan

Ei pariskunnan tarvitse olla samanlaisia.

Onhan se ärsyttävää, jos toinen on liian neuroottinen. Luultavasti vielä passaa ja opastaa

Syöminen ei ole ongelma vaan se asenne

Mitä väliä vaikka syö erilailla, höh.

Samalla tavalla syödään. Meille molemmille ruoka on tärkeä yhdessäolon muoto: laitetaan yhdessä ruokaa ja syödään yhdessä (aina). Ei ole mun ja sun ruokia. No, aamuisin syödään eri jugurttia.

Me syödään "normaalisti", lihaa, kalaa, kasviksia. Pastaruoat on molempien herkkua. Kokeillaan eri ruokalajeja. Viikonloppuna hienommin, arken arkisenmin.

En todellakaan voisi olla sellaisessa suhteessa, jossa ruokavaliot eroaisi toisistaan noin kuin teillä. Ja joo, ymmärrän sun miehen harmituksen siitä, että syöt noin oudosti.

Ihan makkaarakin syö? 

Mikä sika :D

Varaudu sinkkuelämään. Kukaan ei jaksa suhteessa, jossa toinen kyttää syömisiä ja moralisoi jotain maidon juomista.. 

Eiköhän suurin osa suomalaisista juo kahvia useamman kerran päivässä ja syö punaista lihaa.

Miksi miehesi pitäisi sinun takiasi ruveta juomaan jotain kaurakuraa? 

Meillä minä olen vegaaniuteen suuntaava kasvissyöjä, mies taas syö lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita. Järjestely on ollut tällainen koko yhdessäolomme ajan, eikä siitä ole aiheutunut haittaa - päinvastoin. Ruoasta ei tarvitse ikinä riidellä, kun kumpikin saa tehdä sellaista ruokaa kuin haluaa (useimmiten kuitenkin teemme kasvis ja lihaversiot samasta ruoasta) eikä kummallakaan ole mielenkiintoa koskea toisen ruokaan;) Mieheni kuitenkin suostuu syömään myös kasvispöperöitäni ja käyttämään kasvipohjaisia tuotteita mikäli niitä ostan, eli mikään totaalikieltäytyjä hän ei ole, mikä on mielestäni positiivista.

Vastauksena kysymykseesi: en näe syytä miksei tämä toimisi koko loppuelämäämme, kyse nyt on kuitenkin "vain" ruoasta. Ongelmaa ei ole jos sitä tee!

Vaikuttaa perheterapian paikalta kyllä nyt.

Meillä on sairauksien takia hyvin erilaiset ruokavaliot (minulla on diabetes ja verenpainetauti, miehellä allergioita), mutta ymmärrämme toistemme ruokarajoitukset ja kaupassa käydessämme ostamme toisellekin sellaista, mitä hän voi syödä ja mistä pitää. Mutta tämä on vähän eri asia, koska syyt rajoituksiin ovat terveydellisiä eikä asiaan liity toisen ruokavalion ylenkatsomista tai halveksuntaa, on vain itsestään selvää että mies ei saa syödä esim. pähkinöitä enkä minä voi vetää pussillista irtokarkkeja tai sipsejä yhteen menoon.

Voisitko rakastaa miestäsi siitä huolimatta, että hän syö epäterveellisesti, vai onko sinulle tärkeämpää saada olla oikeassa ja nalkuttaa? Sellainen vaikutelma tuosta vähän jäi...

Ihanan omahyväinen sävy tuossa, miten kerrot omasta syömisestäsi. Ja mies tietysti "vetää" sitä maitoa. :D Mässyttäminen jäi puuttumaan.

Minä olin suhteessa mieheen joka söi vain vaaleata viljaa ja pakastepizzaa ja ranuja yms. Nukahteli mihin sattuu ja hemoglobiini liian alhainen. Teki jotain treenejä ja väitti olevansa hyvässä kunnossa vaikka ei jaksanut edes nousta sängystä. Se suhde ei kauaa kestänyt.

Ilmeisesti sinulla terveellisemmät ravintotottumukset kuin miehelläsi. Mutta istupa ihan kaikessa rauhassa alas ja kuulostele: kiristääkö sinun päätäsi ilkeästi. Jos näin on, niin kokeilepa ottaa pois se kiristävä pipo. Anna miehesi syödä omien tottumustensa mukaan. Saarnaamalla sinä et voi häntä ja hänen tottumuksiaan muuttaa, vaan muutoshalu täytyy lähteä hänestä itsestään. Se halu herää usein siinä vaiheessa, kun jotain ainakin lähes peruuttamatonta on tapahtunut: verenpaine, rasva-arvot ja sokerit ovat kohonneet korkealle. Jos silloin vielä olette yhdessä, tee miehellesi terveellisempää ruokaa, muuta tapoja vähitellen, mutta jätä se pirullinen lausahdus "Mitä minä sanoin" sanomatta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sairauksien takia hyvin erilaiset ruokavaliot (minulla on diabetes ja verenpainetauti, miehellä allergioita), mutta ymmärrämme toistemme ruokarajoitukset ja kaupassa käydessämme ostamme toisellekin sellaista, mitä hän voi syödä ja mistä pitää. Mutta tämä on vähän eri asia, koska syyt rajoituksiin ovat terveydellisiä eikä asiaan liity toisen ruokavalion ylenkatsomista tai halveksuntaa, on vain itsestään selvää että mies ei saa syödä esim. pähkinöitä enkä minä voi vetää pussillista irtokarkkeja tai sipsejä yhteen menoon.

Voisitko rakastaa miestäsi siitä huolimatta, että hän syö epäterveellisesti, vai onko sinulle tärkeämpää saada olla oikeassa ja nalkuttaa? Sellainen vaikutelma tuosta vähän jäi...

Jos mies ei jaksa normaalielämää ruokavalionsa tähden ja veriarvot ovat mitä sattuu, kumpi on oikeassa? Ei ap

Väsynyt trolli. Ikuisuusaiheena ruoka - ja vegaanius/ kasvissyönti.

Jos olet noinkin ehdoton ja se, että kaikilla on perheessä tietynlainen ruokavalio, on sinulle kovin tärkeää, kannattaa hankkia samanlainen puoliso. Kukaan normaalisti ruokaan suhtautuva ei halua kuunnella mäkätystä ruokavaliostaan. Minulla oli vuosia sitten todella nirso poikaystävä, ja kyllä se pidemmän päälle alkoi ärsyttää. Tiettyjä ruoka-aineita, esimerkiksi juustoa ei saanut olla ruoassa ollenkaan, ja jos emme viitsineet laittaa kahta erillistä ruokaa, jouduin minäkin syömään miehen ruokavalion mukaan. Kaikkiruokaisena nautiskelijana ruokien yksipuolisuus ja se, että aina mennään toisen ehdoilla, tympäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sairauksien takia hyvin erilaiset ruokavaliot (minulla on diabetes ja verenpainetauti, miehellä allergioita), mutta ymmärrämme toistemme ruokarajoitukset ja kaupassa käydessämme ostamme toisellekin sellaista, mitä hän voi syödä ja mistä pitää. Mutta tämä on vähän eri asia, koska syyt rajoituksiin ovat terveydellisiä eikä asiaan liity toisen ruokavalion ylenkatsomista tai halveksuntaa, on vain itsestään selvää että mies ei saa syödä esim. pähkinöitä enkä minä voi vetää pussillista irtokarkkeja tai sipsejä yhteen menoon.

Voisitko rakastaa miestäsi siitä huolimatta, että hän syö epäterveellisesti, vai onko sinulle tärkeämpää saada olla oikeassa ja nalkuttaa? Sellainen vaikutelma tuosta vähän jäi...

Jos mies ei jaksa normaalielämää ruokavalionsa tähden ja veriarvot ovat mitä sattuu, kumpi on oikeassa? Ei ap

Tästä syystä teillä menee huonosti

Meillä mies syö lihapiirakoita ja muuta minun mielestäni epäterveellistä ja pahaa, mutta mikä minä olen häntä ohjaamaan ruokailussa? Ei hänkään syö mansikoita ja maustamatonta jogurttia mitä itse taas rakastan. Makuja on monia, suokaamme jokaiselle se mahdollisuus syödä niitä ruokia joista pitää. Olettaen, että terveen rajoilla ja maalaisjärjellä mennään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sairauksien takia hyvin erilaiset ruokavaliot (minulla on diabetes ja verenpainetauti, miehellä allergioita), mutta ymmärrämme toistemme ruokarajoitukset ja kaupassa käydessämme ostamme toisellekin sellaista, mitä hän voi syödä ja mistä pitää. Mutta tämä on vähän eri asia, koska syyt rajoituksiin ovat terveydellisiä eikä asiaan liity toisen ruokavalion ylenkatsomista tai halveksuntaa, on vain itsestään selvää että mies ei saa syödä esim. pähkinöitä enkä minä voi vetää pussillista irtokarkkeja tai sipsejä yhteen menoon.

Voisitko rakastaa miestäsi siitä huolimatta, että hän syö epäterveellisesti, vai onko sinulle tärkeämpää saada olla oikeassa ja nalkuttaa? Sellainen vaikutelma tuosta vähän jäi...

Jos mies ei jaksa normaalielämää ruokavalionsa tähden ja veriarvot ovat mitä sattuu, kumpi on oikeassa? Ei ap

Tästä syystä teillä menee huonosti

Ei meillä mene enää minkäänlaisesti. En ala kasvattamaan aikuista miestä ja kyllästyin hänen voimattomuuteensa. Vettäkään ei voinut juoda kun se oli pahaa, aina olisi pitänyt olla mehua.

Ap tuntuu hakevan kompromisseilla sitä, että mies alkaisi syömään samoin kuin hän itse, ei suinkaan toisinpäin. Mikä kompromissi sellainen on?  Ei kyllä ap:n ruokavaliokaan paras mahdollinen ole.

Itse syön myös hyvin kasvispainotteisesti ja punaista lihaa en ole syönyt n. kymmeneen vuoteen. Minua ei ole silti koskaan häirinnyt tapailukumppanien/poikaystävien ruokailutottumukset. Eikö kumpikin voi syödä sitä mitä haluaa? Ainoa mikä voisi joskus ruveta ärsyttämään olisi rahan käyttö jos kulut ei jakaantuisi reilusti.