Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko kaikki 3 vuotiaat tällaisia?

Vierailija
29.07.2016 |

Meijän reilu 3 vuotias ei nykyään tottele tai kuuntele mitään mitä me vanhemmat hänelle sanotaan. Onko tää joku vaihe mikä menee ohi? Miten mun pitää suhtautua tähän?

On vaikka painamassa jotain nappia. Sanon sata kertaa "älä paina". Painaa silti. Tämän tyylisiä juttuja siis, isompia ja pienempiä juttuja. Kaikki säännöt mitä osasi vielä muutama kk sitten niin nytkin muistaa ne mutta rikkoo niitä kokoajan.

Ymmärrän että tää on vaa uhmaa ja kokeilua ja siitä se temperamentti kehittyy mutta mitä mä teen kun rikkoo "isompia" sääntöjä? Jäähy? Rangaistus? Puhuttelu? Mitä?!

Mun kasvatustyyliin sopisi puhutella ja mahdollisesti rankaista vaikka tyyliin ottaa joku lelu pariksi tunniksi jäähylle mutta onko se ihan turhaa? En halua myöskään rankaista lasta ihan ameebaksi vaan antaa luonteen kehittyä.

Meillä on ollu kai aika tiukka kuri aina ja lapsi onkin ollut todella rauhallinen..nytkö se kostautuu.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
29.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanot sata kertaa samasta asiasta? Yhden kerran pitää riittää! Kaksi on jo liikaa koska lapsi tietää että sun sanomisilla ei ole mitään merkitystä. Joka kerta kun ei tottele siitä pitää tulla seurauksia heti, muuten saat loppuelämäsi hokea kieltoja sata kertaa ilman mitään tehoa...

Vierailija
2/10 |
29.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanot kerran ja jos asia on jo tuttu, toisesta kerrasta tulee jo seuraukset. Meillä meni lelu takavarikkoon 3-4 v ikäisellä, syy-seuraussuhde tuntui olevan lapselle selvä aika nopeasti. Lapsen eristämistä jäähylle en suosittele.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
29.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei tuota vaihetta ole (vielä) ollut. Meidän kolmevuotias on luonteeltaan ihan superkiltti. Lisäksi kielletään vain ne asiat, joilla on ihan oikeasti joiden kieltämiseen on jokin perusteltu syy. Ei vain se, että jokin on meidän mielestämme hölmöä. Siis tyyliin: "älä paina sitä nappia, koska se laukaisee hälytyksen. Vartijat on vihaisia, jos ne joutuu tulemaan turhaan." Niin, että kielto perustellaan aina samalla, kun se esitetään.

Vierailija
4/10 |
29.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on ihan sama juttu 3-vuotiaan kanssa! Lapsi on aina ollut kiltti ja tottelevainen ja nyt ei kerta kaikkiaan usko mitään. Ainoa mikä tehoaa, on uhkaus (JOS ET NYT.... niin joku kiva meno peruutetaan, uusi lelu otetaan pois/palautetaan, kaveri ei saa tulla leikkimään tms. tms.). Minua turhauttaa todella, eikä tosiaan jää sanominen yhteen kertaan vaan sata kertaa väännetään samoista asioista. Älä kuuntele näitä "yhden kerran pitää riittää" -tyyppejä. Esim. pukemisesta joka on todella yleinen väännön aihe - voin toki yhden sanomisen jälkeen pukea lapsen väkisin, mutta kun haluan että lapsi pukee itse kun kerran osaa. Ja sama monessa muussa asiassa. 

Aivan älytöntä vääntöä, mutta uskon ja luotan että on ohimenevä vaihe, kun muuten tyttö on luonteeltaan kiltti ja empaattinen. Koeta kestää.

Vierailija
5/10 |
29.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia, ap. Eikö auta, vaikka sadannen kerran muistutan?

Kolmevuotiaan kanssa pääsee pitkälle oveluudella. Uhmiksen rankaisemiseen en parin lapsen kokemuksella usko, tärkeämpää on osoittaa, että karavaani kulkee ja rutiinit pyörivät riippumatta hänen hölmöilyistään. Sitähän lapsi selvittelee.

Vierailija
6/10 |
29.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tuota vaihetta ole (vielä) ollut. Meidän kolmevuotias on luonteeltaan ihan superkiltti. Lisäksi kielletään vain ne asiat, joilla on ihan oikeasti joiden kieltämiseen on jokin perusteltu syy. Ei vain se, että jokin on meidän mielestämme hölmöä. Siis tyyliin: "älä paina sitä nappia, koska se laukaisee hälytyksen. Vartijat on vihaisia, jos ne joutuu tulemaan turhaan." Niin, että kielto perustellaan aina samalla, kun se esitetään.

Onpa teillä fiksu 3v. Mun omani olis jo unohtanut tuon kiellon alkupään siinä vaiheessa, kun olis päästy loppuun ja olis painanut nappia x-kertaa mun selitellessä :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
29.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on ollut pienestä asti valikoiva kuulo ja nyt 3 vuotiaana se oikein korostuu. Välillä saa ihan huutaa että saa sen verta huomiota että kuuntelee mitä sanotaan. Sitten ihmettelee miksi äiti on aina vihainen mutta kun 90% ajasta on kuin seinälle puhuis. Juu uhkailu toimii parhaiten ja se että ei anna periksi vaan sanoo vankasti miten asiat tehdään jätetään vastaväitteet ilman huomiota. Välillä lapsi vetää itkupotkuraivarit mutta oon huomannut että parempi antaa huutaa kiukkunsa ja vasta sen jälkeen selittää miksi asiat tehdään miten vanhemmat sanoo.

Kyllä sitä on pinna itselläkin tiukalla mutta aina kun ärähdetään liikaa pyydetään myös anteeksi lapselta. Meillä saa koko perhe vapaasti näyttää kaikkia tunteitaan eikä negatiivisia tunteita peitellä vaan ilmaistaan suoraan kun menee hermot tai nyt ollaan vihaisia. Uskon että näin lapsikin oppii että kaikki tunteet on ok ja että pahaa mieltä voi ilmaista muullakin kuin itkupotkuraivarilla.

Oon myös huomannut että oppii menee perille kun menee lapsen tasolle ja juurta jaksaen selittää miksi esim autotielle ei voi juosta. Oon sanonut että sitten auto ajaa päälle ja kuolee ja sitten on myös selvitetty mitä kuoleminen tarkoittaa. Tästä seurasi ahaa elämys ja ei ole sen koommin autotielle juostu.

Vierailija
8/10 |
29.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku sanoi, että lapselle ei kannata sanoa "älä" vaan "ethän". Kokeile sitä välillä. Mutta ei taida uskoa, jos olet jo 100x olet sanonut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
29.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä juuri samanlainen 3 v. Kiukkuaa ja uhmaa eikä vahingossakaan tottele. No toki osaa olla oikein kiltti tyttö toisinaan mutta sitten taas alkaa sille päälle että oksat pois. Eiköhän se ohi mene. Toivottavasti..

Vierailija
10/10 |
29.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on ihan samaa. Ostin sille eemeli-kirjan just ton takia ja se on haltioissaan sitä että eemeli tekee metkujaan. Sillä on selvästi joku vaihe että testataan mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu. Jos on joku konkreettinen juttu, että vaik napista ei saa painaa koska tietokone sammuu ni kiellän ja se painaa -> tietokone sammuu. Nokkoseen ei kosketa, no tottaka se koskee. Tällasissa jutuissa pääsee helpolla ku se seuraus on  niin konkreettisesti siinä. No se ei halua pestä hampaita, mä alan nitistää hammaspeikkoja erilaisten äänten säestyksellä. Ok seuraavalla kerralla ei enää ongelmaa. Musta tuntuu et meidän 3-vuotias on kokemassa jotain älyhyppyä tässä justiinsa. Sen jutut on muuttunu muutenkin tosi abstrakteiksi. Tai se jatkuvast tekee just mitä kiellän, mutta jos seuraus on välitön TAI saan kerrottua sille sen mielestä uskottavat perustelut TAI mä saan hämättyä sen jollain ihan pöljällä ni sit se ei seuraavalla kerralla oo mitään vääntöä. Mä ostin sille vähän aikaa sitten tehtäväkirjan missä on sokkeloita ja pitää ympyröitä isoin, ympyröidä pienin, kirjoittaa numero 4 jne. Sen tekeminen on ollut jotan älyttömän mieluista ja se musta saa purettua sitä tarmoaan sen tekemiseen. 

Siis tiivistetysti: Meidän 3,5-vuotias on alkanut elää jonkinlaista älyhyppyä ja se on henkisesti tylsistynyt ja alkaa sit vääntää ja testailla. Siihen on auttanu älylliset virikkeet: tehtävät, kirjainten opettelu, numeroiden opettelu, uusn hitti on että nostan sormilla "yksi" ja toisen käden sormilla "yksi" ja vien ne yhteen kun sanon "yksi plus yksi on..." ja se laskee ne sormet ja huutaa KAKSI!!!1. Sit riimittelyt. Jos se akaa vääntää ni "lapsi saaviin laitetaan ja tiskiharjal kuurataan, putipuhtaaks putsataan ja sitten varpaat hohtaa taas" niin se unohtaa koko vastustuksensa ja alkaa riimitellä itekki jotaki, no yleensä jotain "ja pimppi on valloillaan" tms kun eräillä tuntuu olevan tällainenkin vaihe päällä......ja hullu räkätys päälle.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi neljä viisi