Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestäsi nuorison sanojen taju huono?
28.07.2016 |
Kielitaito kehittyy varmasti läpi elämän, mutta onko nuoriso aina sekoittanut sanoja siihen malliin kuin nykyään, vai onko syynä vähäinen kirjallisuuden lukeminen?
Esimerkkejä viime päiviltä: opiskelijatyttö kertoi toiselle olevansa "vainoharhainen" ja käyvänsä aina tarkistamassa moneen kertaan, että hellanlevyt on pois päältä, ennen kuin lähtee kotoaan. Eihän tuo ole vainoharhaisuutta (joka liittyy enemmän epäluuloisuuteen muita ihmisiä tai yhteiskuntaa kohtan) vaan pakko-mielteisyyttä tai -oireisuutta, ylivarmistelevuutta tai ylihuolehtivaisuutta. Kuka häntä vainoaa?
Toinen esimerkki on, että sekoitetaan syy ja motivaatio. Tätä näkyy jopa uutisissa. Kerrotaan, että tappamisen syy oli se, että tekijä halusi puolustautua vieraan vallan agentteja vastaan. Eihän se ole syy, jos tällaiset vieraan vallan agentit ovat tekijän omaa harhaisuutta. Teon syy on tällöin tekijän paranoidisuus. Hänen motivaationsa toki on puolustautuminen agenteilta.
Eräs nuori sanoi, että hän ei hetkahda mitään (hätkähdä, tai häntä ei hetkauta). Toinen "kavahtaa" (kohauttaa) olkiaan. Tai väkijoukossa käy "kavahdus" (kohahdus).
Oma tyttäreni taas sanoo usein "kannustavansa" jotain joukkuetta, jonka peleissä ei todellakaan ole koskaan käynyt kannustamassa. Hän siis kannattaa jotain joukkuetta, ihan kotisohvalta.
On ymmärrettävää, että samantapaiset sanat menevät sekaisin, jos ne ovat itselle vieraita. Mutta mikä saa ihmisen käyttämään vieraita sanoja? Täytyyhän silloin olla itselläkin tunne, että en ole nyt aivan varma tästä...
Tuleeko muille mieleen esimerkkejä sanasekaannuksista?
Kommentit (21)
No on. Jotkut puhuu jäätävistä jutuista vaikka ei ole mitään vaaraa lämpötilan laskusta eikä paikalla ole vettä tai muutakaan ainetta joka voisi jäätyä, kuten myös kuumottavista ja aivan yhtä lailla vailla minkäänlaista fysikaalista perustetta. Muitakin esimerkkejä on mutten jaksa luetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kanssasi, mutta kuinkahan kauan menee siihen, että paikalla on ensimmäinen eikse riitä kun ymmärtää -natisija kehottamassa meitä hankkimaan elämän ja kitisemässä siitä, ettei meillä hänen mielestään ole tärkeämpiä puheenaiheita?
Minua on viime aikoina kiusannut nuorison (minuun verrattuna siis alle 35-vuotiaiden) tapa mennä yli aidan matalimmasta kohdasta esimerkiksi näin: "Tää on ihan perus mutta tuo asia on eri." Lehdissä tänään olevan kuolinuutisen perässä on jo näkynyy "RIP hienolle säveltäjälle". Muistanpa senkin, kuinka eräs höppänän oloinen nuorikko pankin mainoksessa kymmeniä vuosia sitten sotkeutui sanoissaan ja laski liikkeelle sanaparin "omassa kotona", josta tuli vitsi ja kehnon kielitajun symboli pitkäksi aikaa mutta joka nyt näkyy olevan monilla käytössä ilman mitään komiikan virettä.
Sanasekaannuksista tuli eräässä ketjussa suorastaan riita, kun muutama kirjoittaja tuohtui huomautuksista siitä, että "esittää kysymyksiä" ja "kyseenalaistaa" ei ole alkuunkaan sama juttu. Minun mielestäni koko keskustelu oli tuhoon tuomittu jo alkumatkasta, koska on siinä eronsa, kyseleekö koululainen luokassa vai kyseenalaistaako opetusta. Ihan hyvä esimerkkihän tuo oli siitä, mitä tapahtuu, kun tulee se ymmärtämisen raja vastaan, mutta ei se raivostuneita vanhempia tuntunut haittaavan.
Ja kyllä, lukemisen puutteesta ja välinpitämättömyydestä tämä kaikki on saanut alkunsa. Aina on ollut olemassa suuri määrä olankohauttelijoita, mutta nyt heillä on harmillisen paljon väyliä esitellä taitojaan ja taidottomuuttaan niillekin, jotka eivät halua sitä nähdä.
Osa tuollaisista sanan "väärästä" käytöstä voi johtua murre-eroista. Tosin esimerkiksi tuo kavahtaa ymmärretään kyllä lähinnä säikähdyksen sekaiseksi karttamiseksi; "mies kavahti löytäessään kallon".
Itse olen huomannut, että nykyään parikymppiset ja nuoremmat eivät välttämättä ymmärrä tai osaa suomen kielen kohteliaisuusmuotojen käyttöä, kuten "Avaisitko oven?", vaan sanovat: "Haluaisitko avata oven".
Niin...
Kieli tietysti muuttuu ja teinini pystyy määrittelemään sanoja, joita minä en.
En lähtisi siitä, että kieli on varsinaisesti köyhtynyt, ehkä jopa enemmän on jatkuvasti muuttuvia sanoja/sanontoja. Kiitos somen!
Vierailija kirjoitti:
Kielitaito kehittyy varmasti läpi elämän, mutta onko nuoriso aina sekoittanut sanoja siihen malliin kuin nykyään, vai onko syynä vähäinen kirjallisuuden lukeminen?
Esimerkkejä viime päiviltä: opiskelijatyttö kertoi toiselle olevansa "vainoharhainen" ja käyvänsä aina tarkistamassa moneen kertaan, että hellanlevyt on pois päältä, ennen kuin lähtee kotoaan. Eihän tuo ole vainoharhaisuutta (joka liittyy enemmän epäluuloisuuteen muita ihmisiä tai yhteiskuntaa kohtan) vaan pakko-mielteisyyttä tai -oireisuutta, ylivarmistelevuutta tai ylihuolehtivaisuutta. Kuka häntä vainoaa?
Toinen esimerkki on, että sekoitetaan syy ja motivaatio. Tätä näkyy jopa uutisissa. Kerrotaan, että tappamisen syy oli se, että tekijä halusi puolustautua vieraan vallan agentteja vastaan. Eihän se ole syy, jos tällaiset vieraan vallan agentit ovat tekijän omaa harhaisuutta. Teon syy on tällöin tekijän paranoidisuus. Hänen motivaationsa toki on puolustautuminen agenteilta.
Eräs nuori sanoi, että hän ei hetkahda mitään (hätkähdä, tai häntä ei hetkauta). Toinen "kavahtaa" (kohauttaa) olkiaan. Tai väkijoukossa käy "kavahdus" (kohahdus).
Oma tyttäreni taas sanoo usein "kannustavansa" jotain joukkuetta, jonka peleissä ei todellakaan ole koskaan käynyt kannustamassa. Hän siis kannattaa jotain joukkuetta, ihan kotisohvalta.
On ymmärrettävää, että samantapaiset sanat menevät sekaisin, jos ne ovat itselle vieraita. Mutta mikä saa ihmisen käyttämään vieraita sanoja? Täytyyhän silloin olla itselläkin tunne, että en ole nyt aivan varma tästä...
Tuleeko muille mieleen esimerkkejä sanasekaannuksista?
Miksi tuollainen ei mielestäsi voisi olla vainoharhaisuutta? Tahi miksi se ei mielestäsi sovi kyseisen sanan alle? "Olen pakkomielteinen, kun luulen, että uunit ovat menneet itsestään päälle tahi joku on käynyt ne päälle kääntämässä ja nyt asuntoni palaa." Minusta tuohon sopii paremmin vainoharhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut, että nykyään parikymppiset ja nuoremmat eivät välttämättä ymmärrä tai osaa suomen kielen kohteliaisuusmuotojen käyttöä, kuten "Avaisitko oven?", vaan sanovat: "Haluaisitko avata oven".
Taitaa tulla Amerikasta tämä ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Muistanpa senkin, kuinka eräs höppänän oloinen nuorikko pankin mainoksessa kymmeniä vuosia sitten sotkeutui sanoissaan ja laski liikkeelle sanaparin "omassa kotona", josta tuli vitsi ja kehnon kielitajun symboli pitkäksi aikaa mutta joka nyt näkyy olevan monilla käytössä ilman mitään komiikan virettä.
Onko tässä sana "nuorikko" sanan varsinaisessa merkityksessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roadwalker kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielitaito kehittyy varmasti läpi elämän, mutta onko nuoriso aina sekoittanut sanoja siihen malliin kuin nykyään, vai onko syynä vähäinen kirjallisuuden lukeminen?
Esimerkkejä viime päiviltä: opiskelijatyttö kertoi toiselle olevansa "vainoharhainen" ja käyvänsä aina tarkistamassa moneen kertaan, että hellanlevyt on pois päältä, ennen kuin lähtee kotoaan. Eihän tuo ole vainoharhaisuutta (joka liittyy enemmän epäluuloisuuteen muita ihmisiä tai yhteiskuntaa kohtan) vaan pakko-mielteisyyttä tai -oireisuutta, ylivarmistelevuutta tai ylihuolehtivaisuutta. Kuka häntä vainoaa?
Toinen esimerkki on, että sekoitetaan syy ja motivaatio. Tätä näkyy jopa uutisissa. Kerrotaan, että tappamisen syy oli se, että tekijä halusi puolustautua vieraan vallan agentteja vastaan. Eihän se ole syy, jos tällaiset vieraan vallan agentit ovat tekijän omaa harhaisuutta. Teon syy on tällöin tekijän paranoidisuus. Hänen motivaationsa toki on puolustautuminen agenteilta.
Eräs nuori sanoi, että hän ei hetkahda mitään (hätkähdä, tai häntä ei hetkauta). Toinen "kavahtaa" (kohauttaa) olkiaan. Tai väkijoukossa käy "kavahdus" (kohahdus).
Oma tyttäreni taas sanoo usein "kannustavansa" jotain joukkuetta, jonka peleissä ei todellakaan ole koskaan käynyt kannustamassa. Hän siis kannattaa jotain joukkuetta, ihan kotisohvalta.
On ymmärrettävää, että samantapaiset sanat menevät sekaisin, jos ne ovat itselle vieraita. Mutta mikä saa ihmisen käyttämään vieraita sanoja? Täytyyhän silloin olla itselläkin tunne, että en ole nyt aivan varma tästä...
Tuleeko muille mieleen esimerkkejä sanasekaannuksista?
Miksi tuollainen ei mielestäsi voisi olla vainoharhaisuutta? Tahi miksi se ei mielestäsi sovi kyseisen sanan alle? "Olen pakkomielteinen, kun luulen, että uunit ovat menneet itsestään päälle tahi joku on käynyt ne päälle kääntämässä ja nyt asuntoni palaa." Minusta tuohon sopii paremmin vainoharhainen.
Toki tuota kuvaamaan sopisi vainoharhaisuus, jos pelko levyjen päällä olosta liittyisi johonkin yliluonnolliseen tai siihen, että henkilö uskoisi jonkun tahtovan hänelle pahaa. Mutta jos hän pelkää vain itse unohtaneensa levyn päälle, eli ei luota itseensä ja muistiinsa, niin kyse ei ole vainon pelkäämisestä eikä harhoista, vaan epävarmuudesta, jopa pakko-oireesta. Pakko-oireisuus on kliinisestikin aivan eri häiriö kuin paranoidisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistanpa senkin, kuinka eräs höppänän oloinen nuorikko pankin mainoksessa kymmeniä vuosia sitten sotkeutui sanoissaan ja laski liikkeelle sanaparin "omassa kotona", josta tuli vitsi ja kehnon kielitajun symboli pitkäksi aikaa mutta joka nyt näkyy olevan monilla käytössä ilman mitään komiikan virettä.
Onko tässä sana "nuorikko" sanan varsinaisessa merkityksessä?
Nuorikko on muuten juuri yksi, jota käytetään miten sattuu. Vastavihittyä aviovaimoahan sillä tarkoitetaan. Sisarus-sanasta taas ei ymmärretä, että se voi viitata veljiinkin.
Yksi palstalta muistamani outous oli, kun joku kertoi, ettei tykkää bilettää vaan elostella kaikessa rauhassa kotona. Tarkoitti varmaan oleilla, eikä irstailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä aamuna ylen radiotoimittaja puhui "korvan letkauttamisesta." Miten korvalla mitään nasevaa letkautetaan, se jäi mysteeriksi.
Niin, kieli elää ja sanasto muuttuu. Vastaavasti on varmasti paljon sellaisia sanoja, jotka ovat nuorille täysin loogisia, ymmärrettäviä ja arkipäiväisiä, mutta joita keski-ikäiset joutuvat kyselemään AV:lta. Se nyt toki on ihan ikiaikainen ilmiö, että nuorempi sukupolvi osaa ja tekee vanhemman mielestä kaiken niin paljon huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistanpa senkin, kuinka eräs höppänän oloinen nuorikko pankin mainoksessa kymmeniä vuosia sitten sotkeutui sanoissaan ja laski liikkeelle sanaparin "omassa kotona", josta tuli vitsi ja kehnon kielitajun symboli pitkäksi aikaa mutta joka nyt näkyy olevan monilla käytössä ilman mitään komiikan virettä.
Onko tässä sana "nuorikko" sanan varsinaisessa merkityksessä?
On. Olin vähällä panna sulkuihin selityksen siitä, että tässä kohdassa tämä vääryyden kohteeksi niin usein joutuva sana on oikeassa merkityksessään, mutta jätin sen sitten silleen, jos vaikka joku tulisi nuhtelemaan minua siitä. :)
Nro 3
Vierailija kirjoitti:
Niin, kieli elää ja sanasto muuttuu. Vastaavasti on varmasti paljon sellaisia sanoja, jotka ovat nuorille täysin loogisia, ymmärrettäviä ja arkipäiväisiä, mutta joita keski-ikäiset joutuvat kyselemään AV:lta. Se nyt toki on ihan ikiaikainen ilmiö, että nuorempi sukupolvi osaa ja tekee vanhemman mielestä kaiken niin paljon huonommin.
Kyse ei ollut nyt siitä, että nuorilla on omaa uudissanastoaan, jota vanhemmat eivät ymmärrä. Minä en ainakaan yritä sellaista sanastoa käyttää, jota en ymmärrä.
Kyse oli siitä, että kirjakielessä käytetään sanoja, joilla on tietty merkitys, mutta nuoret sekoittavat nämä osittain samannäköiset sanat keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on tapana käyttää kuulemiaan sanoja tietämättä niiden merkitystä. Rasittavaa ja noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut, että nykyään parikymppiset ja nuoremmat eivät välttämättä ymmärrä tai osaa suomen kielen kohteliaisuusmuotojen käyttöä, kuten "Avaisitko oven?", vaan sanovat: "Haluaisitko avata oven".
Taitaa tulla Amerikasta tämä ilmiö.
Ai sanotaanko englanniksi noin? Mä olen luullut, että englanniksikin "would you like to" käytetään silloin kun aidosti kysytään haluaisiko toinen tehdä jotain, ei silloin kun kysytään suostuisiko hän tekemään jotain.
Would you like to ja could you please on kai hieman erit tarkoutuksiltaan. Aivan kuten close ja switch off.
Numerolle 15 sanon että otan osaa, minun mieheni on samanlainen. Hyvähän se on jos haluaa sanavarastoaan laajentaa, mutta kyllä niiden sanojen oikeista tarkoituksistakin voisi ottaa selvää. Minulle opetettiin kotona ettei pitäisi käyttää sanoja joiden merkitystä ei tiedä. Se oppi meni perille.
Vierailija kirjoitti:
Would you like to ja could you please on kai hieman erit tarkoutuksiltaan. Aivan kuten close ja switch off.
Numerolle 15 sanon että otan osaa, minun mieheni on samanlainen. Hyvähän se on jos haluaa sanavarastoaan laajentaa, mutta kyllä niiden sanojen oikeista tarkoituksistakin voisi ottaa selvää. Minulle opetettiin kotona ettei pitäisi käyttää sanoja joiden merkitystä ei tiedä. Se oppi meni perille.
On siis mitä?
Nuorikko-sanasta tuli mieleen toinen väärin käytetty sana: nuorukainen. Joka siis tarkoittaa nuorta miestä.
Tämä jatkuva someilu näyttää heikentävän omaakin kielellistä ilmaisua. Huomasin nimittäin vasta nyt, että aloituksen otsikko ei ole oikein luonteva. Mieluummin vaikka
Onko mielestäsi nuorisolla heikko sanojen taju, tai
Onko mielestäsi nuorison sanojen taju heikentynyt, tai
Onko mielestäsi nuorisolla heikko sanojen merkitysten taju?
-ap
"Menikö tunteisiin?" Tämän ilmauksen käyttäjien ÄO putoaa mielessäni parikymmentä pistettä.