Onko mielestäsi nuorison sanojen taju huono?

Kielitaito kehittyy varmasti läpi elämän, mutta onko nuoriso aina sekoittanut sanoja siihen malliin kuin nykyään, vai onko syynä vähäinen kirjallisuuden lukeminen?

Esimerkkejä viime päiviltä: opiskelijatyttö kertoi toiselle olevansa "vainoharhainen" ja käyvänsä aina tarkistamassa moneen kertaan, että hellanlevyt on pois päältä, ennen kuin lähtee kotoaan. Eihän tuo ole vainoharhaisuutta (joka liittyy enemmän epäluuloisuuteen muita ihmisiä tai yhteiskuntaa kohtan) vaan pakko-mielteisyyttä tai -oireisuutta, ylivarmistelevuutta tai ylihuolehtivaisuutta. Kuka häntä vainoaa?

Toinen esimerkki on, että sekoitetaan syy ja motivaatio. Tätä näkyy jopa uutisissa. Kerrotaan, että tappamisen syy oli se, että tekijä halusi puolustautua vieraan vallan agentteja vastaan. Eihän se ole syy, jos tällaiset vieraan vallan agentit ovat tekijän omaa harhaisuutta. Teon syy on tällöin tekijän paranoidisuus. Hänen motivaationsa toki on puolustautuminen agenteilta.

Eräs nuori sanoi, että hän ei hetkahda mitään (hätkähdä, tai häntä ei hetkauta). Toinen "kavahtaa" (kohauttaa) olkiaan. Tai väkijoukossa käy "kavahdus" (kohahdus).

Oma tyttäreni taas sanoo usein "kannustavansa" jotain joukkuetta, jonka peleissä ei todellakaan ole koskaan käynyt kannustamassa. Hän siis kannattaa jotain joukkuetta, ihan kotisohvalta.

On ymmärrettävää, että samantapaiset sanat menevät sekaisin, jos ne ovat itselle vieraita. Mutta mikä saa ihmisen käyttämään vieraita sanoja? Täytyyhän silloin olla itselläkin tunne, että en ole nyt aivan varma tästä...

Tuleeko muille mieleen esimerkkejä sanasekaannuksista?