Lue keskustelun säännöt.
Nyt kaikki vinkit kehiin, kuinka suhtaudun vihamieliseen 11-v tytärpuoleen josta tulee isosisko
28.07.2016 |
Ja tämä siis on vihoviimeinen asia jota hän haluaa; on tottunut ja haluaa olla kaiken keskipiste. Tyttö on meillä joka toisen viikon, joka toisen äidillään, jolla ei ole uutta perhettä.
Tyttö ei (ehkä luonnollisesti?) ole minusta tykännyt alunperinkään, kun tulin pari vuotta vanhempien eron jälkeen "viemään iskän huomiota". Ihan ok ollaan kuitenkin pärjätty tähän saakka, kunnes aloin odottamaan lasta.. Naiiveissa kuvitelmissani ajattelin tämän lähentävän mua ja tyttöä; että hän olisi innoissaan pikkusisaruksesta kuten ilmeisesti useimmat ovat?
Mitä vielä. Kun kuuli vauvasta, tyttö on ilmoittanut kaikki mahdolliset tavat millä aikoo tehdä "sen" olon kurjaksi, nyt viimeisimpänä ilmoitti tutustuneensa johonkin "noitalahkoon" joka kiroaa syntymättömiä lapsia.
Juu, lapsi mikä lapsi, mutta kyllä karmii, Hormonitko ne vain?
Kommentit (138)
Biologisenkin sisaruksen odotus saattaa herättää vanhemmissa sisaruksissa aika ristiriitaisia tunteita, saati sitten uusperhetapauksissa. Perheneuvolasta voisi olla tuossa tapauksessa apua. Kannattaa soitella sinne! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietinkin tota perheneuvolaa, miehen mielestä ylireagoin.. Jospa soitan sinne kuitenkin ja kerron tilanteen ja kysyn mitä he on mieltä? ap
Yritä korostaa hänen tärkeyttään perheessä ja vauvan hoidossa. Ensin isosisko ja sitten vasta vauva. Ota päätöksentekoon mukaan, esim. nimiasiaa päätettäessä.
Enpä usko, että vaikka 11v olisi teidän yhteinen, että olisi iloinen tullessaan isosiskoksi...
Taasko sinä. Etkö vieläkään ole hakenut apua perheellenne? Toivottavasti miehesi tajuaa tehdä tämän.
Käy todella sääliksi perheenne lapsia, et kuulosta kovin terveeltä, etenkään vanhempien viestiesi perusteella. Perheestänne pitäisi tehdä lastensuojeilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä korostaa hänen tärkeyttään perheessä ja vauvan hoidossa. Ensin isosisko ja sitten vasta vauva. Ota päätöksentekoon mukaan, esim. nimiasiaa päätettäessä.
Ei helvetti...
Vierailija kirjoitti:
Pentu sietäisi ympäri korvia. Toivottavasti miehesi on jämäkkä kasvattaja.
Sairas kommentti. Hae apua. Lyöminen on rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Siihen se tyttö tähtää kuiteskin.
Vierailija kirjoitti:
Mietinkin tota perheneuvolaa, miehen mielestä ylireagoin.. Jospa soitan sinne kuitenkin ja kerron tilanteen ja kysyn mitä he on mieltä? ap
Ei se ole ollenkaan ylireagoimista. Se on paikka, josta voit saada työkaluja tilanteen handlaamiseen. Eikä teidän tarvitse kaikkien sinne mennä (siis voi tietenkin, jos tilanne sitä vaatii), voit mennä yksinkin. Samalla voit purkaa sydäntäsi, eihän tuo tilanne nyt ihan helppo ole.
-
En yhtään vähättele tilannettasi, mutta tuossa iässä lapset voivat olla aika dramaattisia, kun murrosikä jo kolkuttelee. Mulla on itsellä pienet lapset, mutta esim. serkkuni tyttö on niin uskomaton drama queen, ettei tottakaan :) Älkää käsittäkö väärin, aivan ihana tyttö hän on, mutta huh huh, mitä settiä välillä. Tuossa iässä voi kaiken lisäksi lasta hämmentää se raskauden seksuaalinen aspektikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joku perhepsykologi voisi auttaa? Itse olen kasvanut todella mustasukkaisen 10v vanhemman isomman sisaruksen "varjossa" joka vihasi mua ja hänen annettiin rääkätä mua kun "mustasukkaisuus on normaalia". Aikuisenakin repii vielä koko perheen hajalle kokemukseni. Vaikea tykätä omasta sisaruksestaan kun on ollut mulle niin kamala lapsena, että muistijälkiin on jäänyt pelkoa, itkua yms. paljon. Suhdetta vaikea normalisoida jälkikäteen vaikka mustasukkaisuus laantui kun sisarukseni aikuistui. Kannattaa tehdä töitä asian eteen nyt heti raskauden aikana, eikä luottaa siihen että "kun se syntyy niin 10-vuotias tajuaa että vauvaa täytyy rakastaa"...juu ei. Oma sisarukseni pahoinpiteli mua vielä ollessaan 20-vuotias. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pentu sietäisi ympäri korvia. Toivottavasti miehesi on jämäkkä kasvattaja.
Sairas kommentti. Hae apua. Lyöminen on rikos.
Tuossa lukee sietäisi. Tuskin on tarkoitus lyömällä tuota ratkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esimurrosikäinen reagoi juuri samoin kuultuaan, että on pikkusisko tai -veli tulossa (ja ihan kokosisarus, ei sisaruspuoli). Tosi nolo teko vanhemmilta, koko elämä pilalla ja sitä rataa...
Tilanne muuttui kokonaan, kun pikkuveli syntyi. Nyt se onkin maailman rakkain ja isosisarus äärettömän ylpeä vauvasta (tai siis jo taaperosta).
Anna siis ajan kulua ja katsele ihan rauhassa, mitä tuleman pitää.
Vierailija kirjoitti:
Yritä korostaa hänen tärkeyttään perheessä ja vauvan hoidossa. Ensin isosisko ja sitten vasta vauva. Ota päätöksentekoon mukaan, esim. nimiasiaa päätettäessä.
Tätä on yritetty, ei auta. Jos hetkeksikään saa mukaan esim. nimiasiaan, heittää vitsiksi ja kaikki pahimmat ja rumimmat nimet mitkä keksii - ja sitten ilmoittaa, että heti kun "se" jotain tajuaa, aikoo kertoa "sille", että hän on iskälle tärkeämpi ja rakkaampi.
Että tältä pohjalta lähdetään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pian saamme lukea uutisista, kuinka äitipuoli ja isä pahoinpitelivät 11 v:n kuoliaaksi. Äidin tietokoneelta poliisit löysivät useita keskusteluja, joissa äiti kirjoitteli vauvapalstalle rumia kommentteja lapsesta, sekä välillä esiintyen huolissaan olevana kilttinä äitipuolena :D
Ensin lähtee toinen vanhempi, sitten isä "luovutetaan äitipuolelle", sen jälkeen tulee vielä yksi joka syrjäyttää lapsen arvoasteikossa yhtä alemmaksi. Kuka siitä teini-ikää lähestyvästä enää välittää?
Vierailija kirjoitti:
Meillä esimurrosikäinen reagoi juuri samoin kuultuaan, että on pikkusisko tai -veli tulossa (ja ihan kokosisarus, ei sisaruspuoli). Tosi nolo teko vanhemmilta, koko elämä pilalla ja sitä rataa...
Tilanne muuttui kokonaan, kun pikkuveli syntyi. Nyt se onkin maailman rakkain ja isosisarus äärettömän ylpeä vauvasta (tai siis jo taaperosta).
Anna siis ajan kulua ja katsele ihan rauhassa, mitä tuleman pitää.
Oi, kiitos tästä. Toivoa siis on.. ap
Vieraannuta isästä ja lähennytä äitiä. Sehän siellä sinun alitajunnassa kuitenkin kaikertaa.
Siis ensin tytön koko elämä on hajotettu palasiksi, äiti ja isä ovat eronneet, koti on jakautunut kahteen ja sitten elämään on tunkeutunut tytöltä kysymättä täysin vieras ihminen, jonka kanssa pitäisi asua yhdessä. Ja nyt te teette vielä yhteisen lapsen, jonka lapsi totta kai ajattelee vievän hänen paikkaansa - ja kyllähän vauva viekin. Vauvat vaativat paljon aikaa. Lapsi on 11-vuotias, ihan täysi lapsi ja vaikean iän kynnyksellä vieläpä.
Hän on kokenut ihan älyttömiä ja mies on täysi kusipää tehdessään tuohon tilanteeseen lapsen. Et sinäkään kyllä järin viisas ole, kun tuollaisen miehen kanssa teet vielä itsekin lapsen. Miehen, joka ajattelee omaa lastaan ja tämän tarpeita noin vähän. Miksi hän ajattelisi toista lastaan enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku perhepsykologi voisi auttaa? Itse olen kasvanut todella mustasukkaisen 10v vanhemman isomman sisaruksen "varjossa" joka vihasi mua ja hänen annettiin rääkätä mua kun "mustasukkaisuus on normaalia". Aikuisenakin repii vielä koko perheen hajalle kokemukseni. Vaikea tykätä omasta sisaruksestaan kun on ollut mulle niin kamala lapsena, että muistijälkiin on jäänyt pelkoa, itkua yms. paljon. Suhdetta vaikea normalisoida jälkikäteen vaikka mustasukkaisuus laantui kun sisarukseni aikuistui. Kannattaa tehdä töitä asian eteen nyt heti raskauden aikana, eikä luottaa siihen että "kun se syntyy niin 10-vuotias tajuaa että vauvaa täytyy rakastaa"...juu ei. Oma sisarukseni pahoinpiteli mua vielä ollessaan 20-vuotias. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa..
Huh...
Pentu sietäisi ympäri korvia. Toivottavasti miehesi on jämäkkä kasvattaja.