Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä oikeuttaa entisen koulukiusatun käyttäytymään huonosti muita kohtaan?
28.07.2016 |
Eräs tuttu jota olen aina pitänyt aika itsevarmana, kovana suustaan, särmikkäänä ja vähän ilkeänäkin persoonana kirjoitti pitkän avautumisen Facebookiin. Sisältö oli sitä, miten muut ovat aina yrittäneet painaa häntä alas ja mustamaalanneet. Hän oli yllätys yllätys, kärsinyt koko peruskoulun vaikeasta koulukiusaamisesta ja oli jo miettinyt luovuttamista. Hän oli kuitenkin päättänyt selviytyä kiusaamisesta huolimatta, oli tehnyt perkeleesti töitä ja noussut ylös. Kirjoituksen pointti oli se, miten hyvin hänen asiat ovat nyt, paskoista ihmisistä huolimatta.
Mua todella ihmetyttää tällainen käytös. Eikö entinen kiusattu ymmärrä sitä, miten pahalta vittuilu ja kuittailu tuntuu? Tämä ihminen on siis sellainen, joka säännöllisesti soittaa suutaan ja haastaa riitaa muiden kanssa. Eikö oikeasti vahvalla ihmisellä ole varaa suhtautua muihin kiltisti ja ystävällisesti, ja suuttua vasta sitten jos oikeasti on aihetta? Tämä tyttö vaikuttaa todella ärhäkältä persoonalta, joka esim. säännöllisesti haukkuu anonyyminä "paskoja ihmisiä" vihjailevaan sävuun netissä ja vaikuttaa muutenkin sellaiselta tapaukselta, etten välttämättä haluaisi tutustua lähemmin (joo, mäkin olen nyt varmaan se paska ihminen). Eikä hän oikeastaan tunnu edes välittävän käytöksestään vaan vaikuttaa vähän ylpeältä siitä, että uskaltaa olla niin kovanahkainen bitch.
Tämän koulukiusatun vahvan tytön "vahvuus" vaikuttaa minusta pelkältä surulliselta teatterilta. Mikä oikeuttaa kiusatun käyttäytymään ikävästi muita kohtaan? Minä ainakin mieluummin vietän aikaani ei-kiusattujen seurassa, jos se tarkoittaa että he ovat ystävällisiä ja huomaavaisia ihmisiä.
Kommentit (19)
Ehkä hän ei ole saanut kunnollista kokemusta hyvästä vuorovaikutuksesta ja hyvästä itsetunnosta, koska on ollut koulukiusattu ja elänyt niiden kiusaajien keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen jättää aina jäljet. Tässä tapauksessa se on tehnyt tuttavastasi ilkeän ja kovan.
Yleensä kiusatuilta vaaditaan lehmänhermoja ja hyvää käytöstä, kun kiusaajat porskuttaa, mutta tää tapaus saattaa olla perinteisen arvilla kohtelustaan tai osasyyllinen kohteluunsa.
Näin se valitettavasti menee. Vihasta olisi päästävä irti, muuten kosto elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän siis käyttää kiusaamista oikeutuksena omalle, huonolle käytökselleen ja ei haluakaan päästä asiasta yli. Fiksu ihminen ymmärtäisi, että lapsuudessa koettua kiusaamista ei kannata siirtää aikuisena eteenpäin kiusaamiseen syyttömiin ihmisiin.
Suojamekanismihan tuollainen käytös on. "get them before they get me": jos lyö ensin takaisin, ei tule lyödyksi kuten peruskoulussa. He kulkevat edelleen peläten, että jokainen suhtautuu heihin kuten ne peruskoulun kiusaajat, ja siksi he toimivat noin. Torjuakseen hyökkäyksen, "joka tulee kuitenkin". Näyttääkseen, että ovat kovia, vaikka oikeasti pelottaa ihan helkkaristi olla oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis minusta on hienoa, jos hän kokee, että hän on onnellinen nyt.
Voithan sinä sanoa silti hänelle, etti sua kiinnosta olla hänen kanssaan. Jos hän siitä pahoittaa mielensä, niin sanot, että sinua loukkaavat hänen puheensa. Jos edelleen on sinulle ilkeä, niin anna olla. Siinähän on sitten onnellinen jos pystyy. Tai jatkaa kasvamistaan kun huomaa, ettei tee muita onnelliseksi.
Tietty se muiden tekeminen onnelliseksi on kiusatulle vaikeaa, koska eipähän häntäkään ole kukaan tehnyt onnelliseksi, vaan hän itse itsensä. Ilmeisesti?
On olemassa kiusaamista ja kiusaamista. Yleensä ajatellaan, että kiusaamiselle ei ole mitään syytä ja se onkin sitä oikeinta ja pahinta kiusaamista. Sitten on näitä provosoivia aggressiivisia ja omalle käytökselleen sokeita ihmisiä, jotka uhriutuvat kun joku vastaa heille samalla mitalla. Ja sitten vielä kolmantena ryhmänä nämä curling-vanhempien lapset, jotka ovat sitä mieltä kaikki heille koitunut mielipaha on kiusaamista, esim. jos kaverit ei halua leikkiä sitä mitä prinsessa käskee... Tää viimeinen ryhmä muuten yleistyy vuosi vuodelta.
T. 15 vuotta opena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän siis käyttää kiusaamista oikeutuksena omalle, huonolle käytökselleen ja ei haluakaan päästä asiasta yli. Fiksu ihminen ymmärtäisi, että lapsuudessa koettua kiusaamista ei kannata siirtää aikuisena eteenpäin kiusaamiseen syyttömiin ihmisiin.
Veikkaan, ettei hänelle ole kukaan ollut normatiivista ystävällisyyttä enempää ystävällinen, niin miten se kannustaisi häntä luottamaan syyttömiinkään? Sinäkin (syytön) jo syyllistät tyttöä. Arvaa kuinka monen muun hän on kokenut syyttävän itseään siitä, että on tullut kiusatuksi ja se hänessä näkyy? Et ymmärrä asiasta tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Suojamekanismihan tuollainen käytös on. "get them before they get me": jos lyö ensin takaisin, ei tule lyödyksi kuten peruskoulussa. He kulkevat edelleen peläten, että jokainen suhtautuu heihin kuten ne peruskoulun kiusaajat, ja siksi he toimivat noin. Torjuakseen hyökkäyksen, "joka tulee kuitenkin". Näyttääkseen, että ovat kovia, vaikka oikeasti pelottaa ihan helkkaristi olla oma itsensä.
Tämä. Koska vielä korkeakoulussakin huomasin miten nopeasti alkaa paskaa sataa niskaan, jos on oma itsensä eli erilainen kuin muut. Lisäksi on vaikea oikeasti tietää, miten pitäisi käyttäytyä, mikä on sopivaa käytöstä, kun lähes koko elämän on ollut yksin, vain perheenjäsenten kanssa, muut sosiaaliset kokemukset rankka koulukiusaaminen ikäisten taholta. En ole päässyt harjoittelemaan sosiaalisia taitoja, ja lisäksi olen nähnyt kuinka kiusaajat saavat hyväksyntää ja päähäntaputusta opettajienkin taholta. Kiusaamisella siis menestyy, joten mikä on oikea tapa käyttäytyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis minusta on hienoa, jos hän kokee, että hän on onnellinen nyt.
Voithan sinä sanoa silti hänelle, etti sua kiinnosta olla hänen kanssaan. Jos hän siitä pahoittaa mielensä, niin sanot, että sinua loukkaavat hänen puheensa. Jos edelleen on sinulle ilkeä, niin anna olla. Siinähän on sitten onnellinen jos pystyy. Tai jatkaa kasvamistaan kun huomaa, ettei tee muita onnelliseksi.
Tietty se muiden tekeminen onnelliseksi on kiusatulle vaikeaa, koska eipähän häntäkään ole kukaan tehnyt onnelliseksi, vaan hän itse itsensä. Ilmeisesti?
AP vaikuttaa ainakin täydeltä kusipäältä joka haluaa vaan pahaa sille kiusatulle. Joten on ihan hyvä että AP sai haukut.
Vierailija kirjoitti:
Suojamekanismihan tuollainen käytös on. "get them before they get me": jos lyö ensin takaisin, ei tule lyödyksi kuten peruskoulussa. He kulkevat edelleen peläten, että jokainen suhtautuu heihin kuten ne peruskoulun kiusaajat, ja siksi he toimivat noin. Torjuakseen hyökkäyksen, "joka tulee kuitenkin". Näyttääkseen, että ovat kovia, vaikka oikeasti pelottaa ihan helkkaristi olla oma itsensä.
Turha sun on sitä pelkoa vähätellä tai analysoida mikä pelottaa kuin olisit häntä ylempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis minusta on hienoa, jos hän kokee, että hän on onnellinen nyt.
Voithan sinä sanoa silti hänelle, etti sua kiinnosta olla hänen kanssaan. Jos hän siitä pahoittaa mielensä, niin sanot, että sinua loukkaavat hänen puheensa. Jos edelleen on sinulle ilkeä, niin anna olla. Siinähän on sitten onnellinen jos pystyy. Tai jatkaa kasvamistaan kun huomaa, ettei tee muita onnelliseksi.
Tietty se muiden tekeminen onnelliseksi on kiusatulle vaikeaa, koska eipähän häntäkään ole kukaan tehnyt onnelliseksi, vaan hän itse itsensä. Ilmeisesti?AP vaikuttaa ainakin täydeltä kusipäältä joka haluaa vaan pahaa sille kiusatulle. Joten on ihan hyvä että AP sai haukut.
No en nyt sanoisi ihan näinkään voimakkaasti, mutta ehkä ap tosiaan haluaa tämän tytön tekevän ap:lle kivoja asioita, eikä ymmärrä, ettei kiusattu toimi niin, hän toipuu vieläkin kiusaamisestaan ja tarvitsee ympärilleen vahvoja pyyteettömään antamiseen kykeneviä ihmisiä, eikä sellaisia jotka odottavat tasan tasapuolisuutta tai alkavat marinan. Ja tällaisia antajia on harvassa, joten se, mitä ap:n ystävä kokee on enemmänkin yksinjääminen kuin ihana armada vahvoja auttajia. Mutta yksikin riittää jo pitkälle.
Joo, oon itekki törmänny vähä vastaavaan. Mun luokalla oli peruskoulussa yks kaveri, jota nälvittiin jonkun verran, ei ollut mitään ns. vakavaa kiusausta kuitenkaan, ei kukaan esim. käynyt käsiksi eikä se nälviminen ollut päivittäistä. Itse en siis osallistunut tähän kuitenkaan.
Näin tätä tyyppiä joku aika sitten, ensimmäistä kertaa ehkä 9-10-vuoteen ja ajattelin että olisi kiva kysellä kuulumisia. Keskustelun alku sujui ihan hyvin, mutta sitten jossain vaiheessa hän alkoi vähättelemään minun saavutuksia ja tavoitteita, sanoi että täydellisessä maailmassa "minunlaiset" olisivat "hänenlaistensa" juoksupoikia. Ei huvittanut jäädä enää juttelemaan, vaan lähdin samoin tein kävelemään.
Jäi toki vähän epäselväksi, millaisia ihmisiä ne "minunlaiset" ovat ja millaisia ovat sitten "hänenlaiset".
Varmaan jotain traumoja jäänyt koulusta ja purki sen sitten meikään, vaikken kiusaaja ollutkaan. Ihme käytöstä silti. Oli silloin kouluaikana ns. opettajan lellikki ja koulumenestys tuolloin ainakin hyvää, ehkä sen jälkeen on mennyt sitten heikommin (oli saanu potkuja ja kuulemma ryyppäillyt enempikin) ja kun törmäsi sellaiseen, jolla on elämä mennyt käytännössä toisin päin, heikkoa menestystä peruskoulussa ja otin sitten itteeni niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Joo, oon itekki törmänny vähä vastaavaan. Mun luokalla oli peruskoulussa yks kaveri, jota nälvittiin jonkun verran, ei ollut mitään ns. vakavaa kiusausta kuitenkaan, ei kukaan esim. käynyt käsiksi eikä se nälviminen ollut päivittäistä. Itse en siis osallistunut tähän kuitenkaan.
Näin tätä tyyppiä joku aika sitten, ensimmäistä kertaa ehkä 9-10-vuoteen ja ajattelin että olisi kiva kysellä kuulumisia. Keskustelun alku sujui ihan hyvin, mutta sitten jossain vaiheessa hän alkoi vähättelemään minun saavutuksia ja tavoitteita, sanoi että täydellisessä maailmassa "minunlaiset" olisivat "hänenlaistensa" juoksupoikia. Ei huvittanut jäädä enää juttelemaan, vaan lähdin samoin tein kävelemään.
Jäi toki vähän epäselväksi, millaisia ihmisiä ne "minunlaiset" ovat ja millaisia ovat sitten "hänenlaiset".
Varmaan jotain traumoja jäänyt koulusta ja purki sen sitten meikään, vaikken kiusaaja ollutkaan. Ihme käytöstä silti. Oli silloin kouluaikana ns. opettajan lellikki ja koulumenestys tuolloin ainakin hyvää, ehkä sen jälkeen on mennyt sitten heikommin (oli saanu potkuja ja kuulemma ryyppäillyt enempikin) ja kun törmäsi sellaiseen, jolla on elämä mennyt käytännössä toisin päin, heikkoa menestystä peruskoulussa ja otin sitten itteeni niskasta kiinni.
Tämä on aika loogista käyttäytymistä, monelle kiusatulle hoetaan koko ajan, että olet parempi kuin ne muut (koska et vajoa heidän tasolleen), ja siihen on pakko alkaa uskoa, jos meinaa joten kuten täysipäisenä hommasta selvitä.
Vähän ot, mutta minullakin on tuttava, jota kiusattiin kovasti koko peruskoulun (itse en siihen osallistunut ja olin hänen kaverinsa) ja se jatkui amiksessakin nälvintänä ja huuteluna. Ollaan oltu viime vuosina silloin tällöin tekemisissä, josta tiedän, ettei tyypillä vieläkään hyvin mene. Se on melko uuvuttavaa, miten hän ulkoistaa omat ongelmansa muiden syyksi ja miten hän ei itse näille ongelmille voi tehdä mitään, on muutenkin todella kärkäs ja syyllistää jos joku tekee jotain vähänkin väärin jne. On jotenkin niin jäänyt siihen uhrimentaliteettiin, ettei näe vikaa itsessään. Toivoisin, että tyypillä alkaisi mennä hyvin ja yritänkin olla tukena, mutta välillä se vaan on vaikeaa, kun kiertoteitse vähättelee minua ja apuani siinä samalla esim. tyylillä "kukaan ei kuuntele minua eikä yritä auttaa" vaikka tukena olen ollut aina pystyessäni. En ole hänen kanssaan nyt puoleen vuoteen puhunut, koska on suuttunut minulle kun asiasta hänelle suoraan sanoin.
Eli osittain samansuuntaista kokemusta täälläkin. Samaa mieltä joidenkin edellisten kirjoittajien kanssa siitä, että ehkä tälläisilla ei vain ole riittävää kokemusta sosiaalisista tilanteista, jotta tietäisivät miten heidän tulisi toimia.
Mulla on yks tuttu, joka haastoi riitaa kanssa ja oli aina kertomassa miten asia toimii. Olen tutustunut häneen myöhemmin, joten hänen peruskoulu kokemuksista tiedän vaan se minkä on kertonut. No meille tuli hänen kanssa sanomista kun en suostunut hyppäämään ja pystyin antamaan samalla mitalla takaisin. Hän alkoi syyllistämään mua et kiusaa häntä niinku häntä on AINA kiusattu. Jotain traumoja hän muhun purki, mutta mä en hänen kiusaamiseen ole syyllinen tao edes osallinen, joten mun pitää ei tarvi siitä kokea syyllisyyttä eikä sen takia olla sanomatta omaa mielipidettä. Tunnen muitakin kiusattuja ja ne jotka on asiasta ylipäässeet kestävät normaalin elämässä tapahtuvia mielipide-eroja.
Alue: Aihe vapaa
Ja olen miettinyt, että ymmärtääköhän tämä tyttö, että "kiusaaminen" saattaa ollakin ihan hänen omasta käytöksestään johtuvaa. Joo, ketään ei saa kiusata, mutta jos hänen tuttunsa puhuvat kavereiden kanssa hänestä samalla tavalla kuin minä tänne palstalle kirjoitan, niin kiusaamiseltahan se varmasti vaikuttaa jos hän puheista pääsee selville.