Narsun varjossa?
Aluksi: Vaikka Vauva-palstalla on trollausta ja typeryyttä, en keksi arvokkaampaa ja yksinkertaisempaa väylää päästä kiinni erityisesti naisten sielun maailmaan. Olen siis mies, 40 v.
Olen rakastunut naiseen, jonka kanssa olemme pitäneet yllä enemmän tai vähemmän salaista suhdetta puolisen vuotta. Osaltani ei ole enää kyse pelkästä ihastuksesta, olen häneen aidosti rakastunut. Hänkin sanoo olevansa rakastunut minuun ja ihastuksen voi aistia. Suhde on intiimi ja tiivis.
Kolmiodraamaa luo hänen pitkä suhteensa. Nainen on muuttanut pois luottamuspulan vuoksi vuosia sitten. Jonkinlainen yhteys on säilynyt, jota ainakin ajoittain on voinut kutsua seurusteluksi. Mies on pettänyt toistuvasti: sekä ennen että pois muuton jälkeen.
Viime kuukausina nainen on yrittänyt päästä miehestä irti tai ainakin saada miehestä enemmän tilaa. Mies ei sitä ole halunnut hyväksyä. Minun silmissäni mies on pahimman luokan narsisti. Millään muulla ei ole merkitystä kuin hänellä. Pettäminen vaikuttaa muodostuneen normiksi; nainen antoi aina anteeksi. Naista on pyritty pitämään nyrkin ja hellan välissä, vaikkei hän täysin rooliin sopeutunutkaan. Mies stalkkaa naista ja vaatii tätä olemaan tilivelvollinen jokaisesta liikkeestään. Ja tietenkin... mies sanoo tekevänsä itselleen jotain, jos nainen tämän jättää.
Nainen on upea: kaunis, kiltti, tunnollinen ja parasta mitä tiedän. Kaiken keskellä hän tuntuu näkevän tuossa toisessa miehessä pelkkää hyvää. Olen asiasta yrittänyt keskustella, mutten saa hänestä otetta. Miehen ja naisen lähisuvusta sekä naisen ystävistä saisi koottua pienen komppanian, jotka ovat yrittäneet puhua naiselle järkeä. Laihoin tuloksin.
Viime päivinä mies on alkanut vahvasti epäillä, että naisella on joku toinen. Nyt on vihainen, marttyroi yms. Nainen on kuitenkin jo kuukausia sitten sanonut, ettei heillä ole yhteistä tulevaisuutta. Mies tavallaan ymmärsi, vaikka heti käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tunnistan tilanteessa naisen puolelta läheisriippuvuutta miestä kohtaan. Hän on tottunut pitämään miehen asioita tärkeinä; itsellä ei niin väliä. Ymmärrän miehen käytöstä paremmin kuin naisen. Hänellä oli kultakimpale, joka nyt on jonkun aikaa käyttäytynyt hankalasti. Kiristämällä ja manipuloimalla naisen saa kokonaan takaisin omaan vaikutuspiiriin.
Voitteko valaista asiaa näillä tiedoilla? Pitääkö minun "kilpailijana" tukahduttaa rakkauteni ja antaa periksi? Omasta mielestäni naisen pitäisi löytää itsensä ensin, mutta vapaaksi laskeminen tarkoittaisi käytännössä tämän työntämistä tuon narsun syliin.
Kommentit (19)
Naisen pitäisi tosiaan itsenäistyä. Se voi olla vaikeaa, jos hän ei kuule eikä ymmärrä tuossakaan tilanteessa että siinä olisi jotakin ongelmaa. Itsenäistymisvaikeudet eivät kuitenkaan johdu siitä miehestä, vaan naisen omasta lapsuuskodista. Ei sillä, että sillekään asialle mitään voisit. Tai edes naisen vanhemmat. Hehän ovat osanneet juuri tämän verran.
Öööö, sori mutta missä kohtaa tarinassa ollaan "narsun varjossa" ja kenen toimesta? Kuka on narsu ja kuka on varjossa?
Vierailija kirjoitti:
Öööö, sori mutta missä kohtaa tarinassa ollaan "narsun varjossa" ja kenen toimesta? Kuka on narsu ja kuka on varjossa?
Taisi olla liian pitkä teksti...
Narsu on siis tuttavallinen nimitys narsulle, joksi toista miestä epäilen. Ja minä olen tuon naisen elämässä tämän narsun varjossa. Ehkä.
AP
pikkuvirkamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öööö, sori mutta missä kohtaa tarinassa ollaan "narsun varjossa" ja kenen toimesta? Kuka on narsu ja kuka on varjossa?
Taisi olla liian pitkä teksti...
Narsu on siis tuttavallinen nimitys narsulle, joksi toista miestä epäilen. Ja minä olen tuon naisen elämässä tämän narsun varjossa. Ehkä.
AP
Äsh. Narsu siis nimitys narsistille.
Vierailija kirjoitti:
Naisen pitäisi tosiaan itsenäistyä. Se voi olla vaikeaa, jos hän ei kuule eikä ymmärrä tuossakaan tilanteessa että siinä olisi jotakin ongelmaa. Itsenäistymisvaikeudet eivät kuitenkaan johdu siitä miehestä, vaan naisen omasta lapsuuskodista. Ei sillä, että sillekään asialle mitään voisit. Tai edes naisen vanhemmat. Hehän ovat osanneet juuri tämän verran.
Lapsuuskotia voi aina syyttää, mutta itse en siitä vikaa löydä. Vanhemmat edelleen yhdessä. Kumpikaan vanhempi ei liiaksi dominoi. Tasapainoinen, kolmen lapsen perhe.
AP
Kiitos, vähäisistäkin, palautteista. Tekee kipeää myöntää, etten oikein voi kuin yrittää antaa periksi. En häntä saa, vaikka hän muuta sanoo.
Pahinta kai on, etten voi hänestä olla kokonaan erossa ja tulen sitten kuulemaan heidän yhteenpaluustaan ja uudesta kyykyttämisestä.
Täytyy hiljalleen ajaa tämä alas. Jos toivoa ei ole, sitä ei ole.
AP
pikkuvirkamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen pitäisi tosiaan itsenäistyä. Se voi olla vaikeaa, jos hän ei kuule eikä ymmärrä tuossakaan tilanteessa että siinä olisi jotakin ongelmaa. Itsenäistymisvaikeudet eivät kuitenkaan johdu siitä miehestä, vaan naisen omasta lapsuuskodista. Ei sillä, että sillekään asialle mitään voisit. Tai edes naisen vanhemmat. Hehän ovat osanneet juuri tämän verran.
Lapsuuskotia voi aina syyttää, mutta itse en siitä vikaa löydä. Vanhemmat edelleen yhdessä. Kumpikaan vanhempi ei liiaksi dominoi. Tasapainoinen, kolmen lapsen perhe.
AP
No siis ensinnäkin se, että vanhemmat eivät ole eronneet ei ole mikään tae millekään, toisekseen ei se, että vanhemmat osaavat käyttäytyä ole myöskään tae siitä, etteikö perhedunamiikassa olisi sellaisia asioita, jotka olisivat opettaneet naisellesi noin epäitsenäisen toimintatavan.
Ja siis en mä nyt sanokaan, että se mitään auttaa syyttää lapsuudenkotia, mutta ei auta sen enempää syyttää naistakaan (kuten et kai teekään), koska ei kukaan halua olla ei-itsenäinen, jos itsenäisyys toisi paremman elämän.
Itse katsoisin siksi sinne perheeseen, että sieltä voisin saada vinkkiä naisen valintoihin, mutta kaikki eivät ole niin herkkäsilmäisiä, mulle on narsistisen vanhemman lapsena ehkä kehittynyt yliherkkä silmä näkemään asioita, jotka ovat toista kuin mille näyttää.
Jotta ko nainen pystyy oikeasti vapautumaan siitä narskusta, hänen täytyy löytää oma tahtonsa ja itsensä uudelleen. Voit tukea häntä antamalla hänen.itse miettiä mitä haluaa ja mitä ei. Jos yrität painostaa, niin toimit samoin kuin se narsku eli ajat hänet pois luotasi. Eli älä tuputa omia mielipiteitä tai tulkintoja vaan kysy, mitä mieltä nainen on ja kannusta häntä ajattelemaan itse ja luottamaan omiin havaintoihinsa ja tunteisiinsa. Muutos lähtee vain hänestä itsestään siis.
Eli naisen pitää löytää itse oma tiensä. Voit tukea siinä vaikka tilaamalla hänelle Lundy Bancroftin self help kirjat (jos osaa englantia)
- why does he do that
- daily wisdom for why does he do that
Eka avaa sairaan suhteen dynamiikan ja auttaa näkemään sen ulkopuolisen silmin ja toka on sen jälkeen täynnä neuvoja, miten siitä irtaudutaan. Suosittelen lämpimästi!
Itselleni tuli mieleen, että miksi sinä edes haluaisit olla naisen kanssa, jota et saa pitää yksin?
Pystyisitkö ikinä luottamaan, ettei hän haikailisi kuitenkin tuon entisensä perään? Haluatko oikeasti olla laastarisuhde? Entä jos hän kyllästyy kaltaisesi kunnollisen miehen kanssa, kun on tottunut suureen draamaan (eihän hän siinä suhteessa pysyisi, jos ei siitä jotain saisi)? Entä mitä jos mies on oikeasti narsisti ja saa selville sinun henkilötietosi ja joudutkin vaaraan? Miten tasapainoiseen suhteeseen hänestä on, jos hän vaihtaa suoraan lennosta ja lähtee sinun kelkkaasi - eikö tuossa ole vähän riskiä, että ongelmien käsittely jatkuu vielä pitkään sinun kanssasi?
Ja lopuksi - sinä et ole minkäänlaisessa vastuussa hänen valinnoistaan. Et työnnä häntä narsistin syliin, vaan hän on siellä ihan vapaaehtoisesti itse, ollut jo pitkään ja on siellä jollain lailla vieläkin. Teet niin tai näin, hän lopulta on se, joka ihan itse päättää. Huonolta kuulostaa, kun sukulaisetkin ovat yrittäneet auttaa siinä onnistumatta - miksi sinä olisit poikkeus vain puolen vuoden tuntemisen jälkeen? Kyllä narsististakin eroon pääsee jos vain haluaa. Ihailen haluasi auttaa, mutta tuommoisissa kuvioissa todennäköisesti vain satutat itseäsi. Sinuna etsisin kaltaisesi, tasapainoisemman oloisen ihmisen.
Nämä vain ajateltavaksi, jos auttavat sinua ottamaan häneen vähän etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli mieleen, että miksi sinä edes haluaisit olla naisen kanssa, jota et saa pitää yksin?
Pystyisitkö ikinä luottamaan, ettei hän haikailisi kuitenkin tuon entisensä perään? Haluatko oikeasti olla laastarisuhde? Entä jos hän kyllästyy kaltaisesi kunnollisen miehen kanssa, kun on tottunut suureen draamaan (eihän hän siinä suhteessa pysyisi, jos ei siitä jotain saisi)? Entä mitä jos mies on oikeasti narsisti ja saa selville sinun henkilötietosi ja joudutkin vaaraan? Miten tasapainoiseen suhteeseen hänestä on, jos hän vaihtaa suoraan lennosta ja lähtee sinun kelkkaasi - eikö tuossa ole vähän riskiä, että ongelmien käsittely jatkuu vielä pitkään sinun kanssasi?
Ja lopuksi - sinä et ole minkäänlaisessa vastuussa hänen valinnoistaan. Et työnnä häntä narsistin syliin, vaan hän on siellä ihan vapaaehtoisesti itse, ollut jo pitkään ja on siellä jollain lailla vieläkin. Teet niin tai näin, hän lopulta on se, joka ihan itse päättää. Huonolta kuulostaa, kun sukulaisetkin ovat yrittäneet auttaa siinä onnistumatta - miksi sinä olisit poikkeus vain puolen vuoden tuntemisen jälkeen? Kyllä narsististakin eroon pääsee jos vain haluaa. Ihailen haluasi auttaa, mutta tuommoisissa kuvioissa todennäköisesti vain satutat itseäsi. Sinuna etsisin kaltaisesi, tasapainoisemman oloisen ihmisen.
Nämä vain ajateltavaksi, jos auttavat sinua ottamaan häneen vähän etäisyyttä.
Koska rakkaus: :-)
Luottamusasian takia kysyinkin täältä onko muutos mahdollista. En koe olevani laastarisuhde. Nähdäkseni kyse ei ole rakastavaisten elämästä vaan alistussuhteesta heidän osaltaan. Ehkä tykkää draamasta, en tiedä. En koe, että nainen hyppäisi suoraan seuraavaan: ovat kuitenkin asuneet nelisen vuotta eri osoitteissa ja ilman rakkautta.
Olen sinänsä vahva, hyvässä duunissa (nimimerkistä huolimatta) yms. Minua on suoraan narsistit yrittäneet heiluttaa siinä määrin, etten osaltani välitä mistään. Antaa tulla vaan. Tämä nainen on nyt se heikko kohta minussa.
En kuvittele itseäni pelastavaksi ritariksi tai muuksi. Rakastuin häneen ihmisenä, en hänen tilanteeseensa. Nelikymppiselle tämä on aika pysäyttävä kokemus jo itsessään. Kiitos kuitenkin järkevistä ajatuksista.
AP
Jonkinlainen riippuvuussuhde heillä on. Jotakinhan nainenkin suhteesta edelleen saa, jos ei "pysty" tästä semi-entisestä miehestään kokonaan irtaantumaankaan asumuserosta ja jonkinlaisesta emotionaalisesta "pesäerosta" huolimatta.
Sekin tulee mieleen, valitettavasti, ettei nainen jostakin syystä uskalla kokonaan heittäytyä suhteeseen sinun kanssasi. Ettet sinä ole riittävän turvallinen tai haluttava vaihtoehto kokonaisvaltaiselle parisuhteelle.
Näytteleekö raha ja taloudelliset tekijät jutussa mitään roolia? Kuinka itsenäinen nainen on taloudellisesti ja omaisuuden suhteen suhteessa entiseen mieheen? Mikä on sinun tilanteesi? Millainen emotionaalinen side teillä on? Onko naisella ollut tämän entisen miehen kanssa seksuaalista yhteiselämää vielä sinun jo ollessa kuvioissa?
Vierailija kirjoitti:
Jotta ko nainen pystyy oikeasti vapautumaan siitä narskusta, hänen täytyy löytää oma tahtonsa ja itsensä uudelleen. Voit tukea häntä antamalla hänen.itse miettiä mitä haluaa ja mitä ei. Jos yrität painostaa, niin toimit samoin kuin se narsku eli ajat hänet pois luotasi. Eli älä tuputa omia mielipiteitä tai tulkintoja vaan kysy, mitä mieltä nainen on ja kannusta häntä ajattelemaan itse ja luottamaan omiin havaintoihinsa ja tunteisiinsa. Muutos lähtee vain hänestä itsestään siis.
Eli naisen pitää löytää itse oma tiensä. Voit tukea siinä vaikka tilaamalla hänelle Lundy Bancroftin self help kirjat (jos osaa englantia)
- why does he do that
- daily wisdom for why does he do that
Eka avaa sairaan suhteen dynamiikan ja auttaa näkemään sen ulkopuolisen silmin ja toka on sen jälkeen täynnä neuvoja, miten siitä irtaudutaan. Suosittelen lämpimästi!
Kiitos neuvosta. Harmi, ettei hän oikein ole lukunaisia. Hän ei suostu myöntämään miehen narsismia, joten tuskin saan häntä lukaisemaan kirjaa aiheesta.
AP
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen riippuvuussuhde heillä on. Jotakinhan nainenkin suhteesta edelleen saa, jos ei "pysty" tästä semi-entisestä miehestään kokonaan irtaantumaankaan asumuserosta ja jonkinlaisesta emotionaalisesta "pesäerosta" huolimatta.
Sekin tulee mieleen, valitettavasti, ettei nainen jostakin syystä uskalla kokonaan heittäytyä suhteeseen sinun kanssasi. Ettet sinä ole riittävän turvallinen tai haluttava vaihtoehto kokonaisvaltaiselle parisuhteelle.
Näytteleekö raha ja taloudelliset tekijät jutussa mitään roolia? Kuinka itsenäinen nainen on taloudellisesti ja omaisuuden suhteen suhteessa entiseen mieheen? Mikä on sinun tilanteesi? Millainen emotionaalinen side teillä on? Onko naisella ollut tämän entisen miehen kanssa seksuaalista yhteiselämää vielä sinun jo ollessa kuvioissa?
Tämä mullekin tuli ekana mieleen.
Itse jonkinlaisen kolmiodraaman kokeneena just nuo uuden suhteen kynnyskysymykset monesti estää irtautumista vanhasta suhteesta. Jos uusi suhde ei tunnukaan tarpeeksi oikealta, että uskaltaisi ottaa riskin. Jos hyppääkin pahimmassa tapauksessa vaan ojasta allikkoon...? Itse odotin tosi kauan, että olisin saanut vahvistuksen ja uusi mies olisi osannut sanoa juuri ne oikeat sanat joita kaipasin tai suhde olisi tuntunut tarpeeksi oikealta. Tätä ei koskaan tapahtunut. :((
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen riippuvuussuhde heillä on. Jotakinhan nainenkin suhteesta edelleen saa, jos ei "pysty" tästä semi-entisestä miehestään kokonaan irtaantumaankaan asumuserosta ja jonkinlaisesta emotionaalisesta "pesäerosta" huolimatta.
Sekin tulee mieleen, valitettavasti, ettei nainen jostakin syystä uskalla kokonaan heittäytyä suhteeseen sinun kanssasi. Ettet sinä ole riittävän turvallinen tai haluttava vaihtoehto kokonaisvaltaiselle parisuhteelle.
Näytteleekö raha ja taloudelliset tekijät jutussa mitään roolia? Kuinka itsenäinen nainen on taloudellisesti ja omaisuuden suhteen suhteessa entiseen mieheen? Mikä on sinun tilanteesi? Millainen emotionaalinen side teillä on? Onko naisella ollut tämän entisen miehen kanssa seksuaalista yhteiselämää vielä sinun jo ollessa kuvioissa?Tämä mullekin tuli ekana mieleen.
Itse jonkinlaisen kolmiodraaman kokeneena just nuo uuden suhteen kynnyskysymykset monesti estää irtautumista vanhasta suhteesta. Jos uusi suhde ei tunnukaan tarpeeksi oikealta, että uskaltaisi ottaa riskin. Jos hyppääkin pahimmassa tapauksessa vaan ojasta allikkoon...? Itse odotin tosi kauan, että olisin saanut vahvistuksen ja uusi mies olisi osannut sanoa juuri ne oikeat sanat joita kaipasin tai suhde olisi tuntunut tarpeeksi oikealta. Tätä ei koskaan tapahtunut. :((
Kuulostaa myös vähän omalta tarinaltani. Eli rakastuin, ihastuin, toiseen mieheen kun omassa pitkässä suhteessa oli ankea suvantovaihe ja koko yhteiselämä oli vain pelkkää riitelyä. Asuimme jo erillämme, silti ollen kuitenkin tekemisissä toistemme kanssa. Olisin henkisesti ollut valmis lopulliseen eroon ja kokonaan uuteen suhteeseen tämän toisen miehen kanssa, mutta jotakin jäi "puuttumaan". Joku uuden miehen käytöksessä ja luonteessa ei saanut minua täysin vakuuttuneeksi, en uskaltanut aloittaa elämääni alusta hänen kanssaan. Ehkä arvomaailma, ehkä menneisyys, ehkä tapa puhua ja käyttäytyä.....
Lopulta erosin molemmista miehistä ja elin pitkään sinkkuna itsekseni.
Jostakin syystä luin tuon narsu sanan aluksi persuna. Persun varjossa.
Vierailija kirjoitti:
Taisi olla provo koko juttu....
???
Miksi kukaan trollaisi tällaisella asialla?
AP
Back off. Aikuiset tekevät omat virheensä.