Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudenkodista pois muutto ahdistaa, masentaa ja itkettää
Poismuuytaja
27.07.2016 |
Olen siis muuttamassa kotoa pois opiskelun perässä. Olen 16v ja muuttaminen ahdistaa ja itkettää, koska minulla on hyvät välit vanhempiini ja tuntuu pahalta olla heistä erossa. Ennen olen viihtynyt hyvin kotoa pois ilman vanhempia, mutta nyt kun kyseessä on lopullinen poismuutto niin ahdistaa. Menisin kotiin viikonlopuiksi, mutta viikot ovat pitkiä. Pelottaa. Kertokaa kokemuksia omasta poismuutostanne ja vinkkejä miten selvitä tästä!
Kommentit (17)
Jos sinulla on kiva asunta, niin sopeudut varmasti nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin opiskelujen perässä pois kotoa 16-vuotiaana. Meillä on aina ollut hyvät ja läheiset välit äitini kanssa (noh, läheiset ja läheiset, ei hän tiedä elämästäni puoliakaan mutta toisella tapaa läheiset kuitenkin). Isäni kanssa en ole tekemisissä kuin pakosta. He siis kuitenkin naimisissa ja asuvat yhdessä.
Odotin omaan asuntoon muuttamista sillä kaipasin vapautta ja pääsyä ns. isompiin ympyröihin. Olisin halunnut muuttaa kauemmas kuin mitä muutin, mutta äiti ei antanut lupaa. Vapauden kanssa en ihan sinuiksi päässyt, tapasin poikakaverini juuri kun olin muuttanut, ja eipä kauaakaan kun oltiin niin kuin paita ja peppu. Olimme ja elimme yhdessä monta vuotta.
Nyt kun ajattelee noita aikoja, olin varmaan jollain tapaa ahdistunut kun asuin vielä vanhempieni luona, vaikka kaikki oli hyvin silloin. Yhä edelleen minulla ahdistaa mennä käymään heidän luonaan, asun sen verran kaukana nykyään ettei siellä mennä vaan piipahtamaan vaan siellä myös yövytään. Tuntuu kuin joku sulkisi minut pussiin tai jotain. Siis ihan ok siellä viihtyy, mutta jotenkin ne vierailut on niin kuin ei voisi hengittää vapaasti.
Niin, nro 3 jatkaa vielä sen verran ei aluksi kävin melkein joka viikonloppu kotona. Mitäs syytä alaikäisellä olisi jäädä hengailemaan "pahaan maailmaan" viikonlopuiksi. Vähitellen ne kerrat vähenivät, alkoi olla enemmän ja enemmän itsenäinen, lopulta myös täysi-ikäinen.
Jos opiskelut ottaa tosissaan, minä kun en ottanut, niin kyllä ne viikonpäivät eli siis arkipäivät saa kulumaan opintojen parissa. Ajan saa erittäin hyvin kulumaan myös vähemmän järkevien asioiden parissa mutta eihän sellaisia kenellekään suositella, kaikkein vähiten alaikäisille :D
Kyllähän muutto pelottaa, kun olet vielä niin nuori. Toivottavasti olet käyttänyt kesän hyödyksi ja olet opetellut asioita, joiden hoitaminen jatkossa on vastuullasi.
Sinulla ei ole nyt aavistustakaan, mitä on tulossa ja miten arki lähtee rullaamaan. Olen ihan varma, että ensimmäisenä iltana uudessa asunnossasi tunnet olosi surkeaksi ja haluat peruuttaa kaiken. Seuraavana aamuna aivan varmasti tuntuu jo paremmalta. Kun saat opinnot alkuun, tutustut opiskelukavereihesi ja saat uusia kavereita, niin kyllä se siitä helpottaa.
Marjatta47 kirjoitti:
Ota reilusti vanhempi isällinen mies, joka silittelee ja pitää sylissä. Ohjeistaa myös seksin saloihin ja huomio sut naisena ja pitää sua kypsänä, eikä ole kuin ikäisesi keskenkasvuiset nulikat! Niin minä tyttö selvisin aikoinaan
Sinä vanha pervo ukko, mene muualle kiusaamasta nuorta, joka ei edes kertonut, onko tyttö vai poika. Hakkaa vaikka päätäsi seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos asiallisista kommenteista. Ja Marjatta47, kiitos vinkistä mutta ei kiitos. En kaipaa elämääni miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisen ei tarvitse muuttaa pois kotoa. Joka paikkakunnalla on toisen asteen oppilaitos vähintäänkin kohtuullisen bussimatkan päässä ja jos haluaa opiskella jotain toista alaa sen jälkeen, pystyy opinnot käymään lyhennettynä 2v:n pakettina.
Eli tarve muuttaa kotoa 16 v:nä ei ole mitään muuta kuin keksitty tarve. Suurin osa tuon ikäisistä asuu kotona.
no omissa kokemuksissani opiskelijoita oli tosi kaukaa, eivät lähteneet kotiin kuin joskus. helpottaa jos on kämppis. kaikkeen tottuu, aluksi voi olla ankeaa, mut syyslomaan mennessä fiilikset on muuttuneet. tietysti jos koulu ja linja ovat mieluisat, on helpompi sopeutua. kannattaa vaihtaa jos em. asiat ei miellytä tai olet kouluusi pettynyt tms. viikot menee äkkiä, pian alkaa tuntumaan siltä, että saat ravata laukkuinesi jatkuvasti kotona. suosittelen heti opettelua kertaamaan päivän opinnot (läksyt) ja kirjastoa ja liikuntaharrastusta illoiksi. ts. jätä keskiviikkopileet väliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikis taisi juuri saada paskahalvauksen.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen ei tarvitse muuttaa pois kotoa. Joka paikkakunnalla on toisen asteen oppilaitos vähintäänkin kohtuullisen bussimatkan päässä ja jos haluaa opiskella jotain toista alaa sen jälkeen, pystyy opinnot käymään lyhennettynä 2v:n pakettina.
Eli tarve muuttaa kotoa 16 v:nä ei ole mitään muuta kuin keksitty tarve. Suurin osa tuon ikäisistä asuu kotona.
keskiasteen oppilaitoksia lakkautetaan, samoin bussiyhteyksiä. Yhä useampi 16v ikäinen joutuu muuttamaan pois kotoa, kun oppilaitokset keskittyvät maakuntien keskuksiin. Matkaa oppilaitokseen voi olla vaikka vain 30 km, mutta julkista liikennettä ei ole, joten on pakko muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin 18v iässä ja koti-ikävä oli kamala. Asuin asuntolassa, jossa samassa solussa asui 4 muuta tyttöä ja minulla oli äärettömän pahoja sopeutumisvaikeuksia. Kotona oli tietyt säännöt, joiden perustana oli muiden kunnioittaminen. Solussa ei toimittu samoin, koska tahansa joku saattoi syödä evääni jääkaapista tai ripustaa pyykit niin, että muut eivät päässeet suihkuun. Omia huoneita ei kunnioitettu jne.
Elämä helpottui vasta sitten, kun muutin yksiöön yksin asumaan ja kaikki oli tavallaan kokonaan omissa käsissä. Mutta saa olla ikävä, saa itkeä illalla, saa mennä viikonlopuksi lapsuudenkotiin ja saa ajatella, että tämä on väliaikaista. Vaikka ei ole.
Meidän 15-vuotias tyttö on samassa tilanteessa mutta sillä erotuksella, että koulusta pääsee kotiin vain joka toisena viikonloppuna. Nyt kesällä koulua on ollut vain viikon kerrallaan (ma-su) ja sitten on ollut viikko lomaa (ma-su). Tämä on vähän niin kuin pehmeä lasku, että voi kokeilla pärjääkö tiukassa opiskelutahdissa ja tuleeko äitiä ikävä vai viihtyykö hyvin. Tosi kivasti on koulu lähtenyt käyntiin ja ne viikot menee nopeasti. Tyttö on tutustunut siellä uusiin ihmisiin ja varsinkin toisella viikolla alkoi enemmän sosiaaliseksi. Nyt on kolmas viikko menossa ja viestit äidille ovat vähentyneet.
Meillä tyttö on ollut selvästi valmis tuohon ja tuolla ei kuitenkaan tarvitse olla yksin, kun kaikki asuvat koululla. Ekana vuonna on kämppäkaveri ja tokana vuonna saa oman huoneen. Ja ruokaa ei tarvitse laittaa itse, vaan kävellään suoraan valmiiseen pöytään. Sikäli hyvin erilainen kuvio kuin sellaisella, joka muuttaa asumaan yksin ihan vieraaseen paikkaan.
Täytyy sanoa, että kun tyttö alkoi kasiluokan syksyllä puhua että menisi tuohon lukioon, niin jouduin kyllä vähän nieleskelemään. Siinä vaiheessa en ollut ollenkaan valmis. Mutta kun asiaa oli aikaa sulatella, niin siihen ajatukseen tottui ja sitten kun se hetki oli käsillä, että koulu alkaa, en epäröinyt hetkeäkään, etteikö tyttö siellä pärjäisi. Tässä vaiheessa lohduttelen itseäni toki myös sillä ajatuksella, että kun lukio on ohi, tyttö palaa kotiin ainakin pariksi vuodeksi. Mutta voi olla ettei kotona asuminen maistukaan enää sen jälkeen kun on tottunut asumaan erossa vanhemmista.
Valitettavasti tästä ei nyt tainnut olla ap:lle apua, kun meidän kuvio on niin erilainen eikä tyttö ole itkeskellyt. Toivottavasti sinäkin saat koulusta mukavia kavereita, joiden avulla se koti-ikävä unohtuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen ei tarvitse muuttaa pois kotoa. Joka paikkakunnalla on toisen asteen oppilaitos vähintäänkin kohtuullisen bussimatkan päässä ja jos haluaa opiskella jotain toista alaa sen jälkeen, pystyy opinnot käymään lyhennettynä 2v:n pakettina.
Eli tarve muuttaa kotoa 16 v:nä ei ole mitään muuta kuin keksitty tarve. Suurin osa tuon ikäisistä asuu kotona.
Niin minäkin luulin, kun asutaan tässä Helsingin keskustan kupeessa ja tytön koulu oli kävelymatkan päässä. Ajattelin, että se on ihan luksusta että pääsee vartissa kävelemään kouluun. Mutta niin vain tyttö halusikin nörttilukioon keskelle maaseutua 135 kilometrin päähän. Minkäs teet? Jos lapsella on kunnianhimoisia tavoitteita, niin kyllä vanhempien tehtävä on tukea parhaansa mukaan.
Olet ison elämänmuutoksen kynnyksellä.
Hyvä valmistautuminen niin psyykkisesti kuin fyysisesti helpottaa sopeutumista. Osaat huoltaa pyykkiä, hoitaa syömiset, siivota ym. tavallisia kotitöitä 😃
Aloitatko kenties uudessa koulussa, jossa sinulla ei ole entuudestaan tuttuja? Tähän sisältyy paljon jännitystä, miten sopeudun ja saanko kavereita jne. normaaleja asioita :)
Itse aikoinaan tämän saman asian kanssa kipuillessa minua rohkaisi, että kaikki uusi jää kokematta, jos ei kestä epävarmuutta ja jää odottelemaan varmaa tietoa 😉
Valmistaudu hyvin muutokseen. Hoida hankinnat yms. rauhassa hyvissä ajoin.
Ota jotain erityisen rakasta ja tärkeää omaa, mukaan uuteen kotiisi lapsuudenkodistasi, esim. joku nalle tai vastaava :)
Hyvin moni on kokenut tuon saman ison mylläkän joskus elämässään, joka kuuluu normaaliin kasvuun ja kehitykseen 😄
Arvaa miten palkitsevaa se on sitten, kun tämän vaiheen jätät taakse. Voimalataus jatkossa :)
Tsemppiä kovasti, iloa ja voimia uusiin kuvioihin :DD
Lämmin halaus 💛
Viikossa unohtuu kaikki. Tai siirrä opiskeluja 2 vuotta. Käy vaikka talouskoulu tmv.yleishyödyllinen. Mikä kiire opiskelemaan, kun koko elämä aikaa.