Hukkareissu Korkeasaareen

anoppi on anoppi...

Lapset 7v, 4v ja 1,5v.



Sukulaiset ihmetteli kanssa, että miksi otettiin pienin mukaan, kun ei se kuitenkaan muista siitä mitään!!



Kuitenkin pieni nautti aivan valtavasti esim uima-altaassa, hiekkarannalla ja muutenkin auringon lämmöstä kaamoksen keskellä eli mielestäni oli matka tekemisen arvoinen. Saatikka, että hoitoon jätettynä olisi varmaan ikävöinnyt muuta perhettä...



Mikä kriteeri se muistaminen on, pääasia että NAUTITTII!

Varsinaisia muistikuvia ei vielä ihan pienenä, mutta minusta ne mukavat ja miellyttävät kokemukset (ja tietysti ne ikävätkin) tallentuvat jonkinmoisina tuntemuksena sielunpankkiin;)

Että pienen lapsen kanssa ei kannata käydä missään kun ei se siitä mitään kuitenkaan muista. Kerran juteltiin äidin kanssa eräästä reissusta mikä tehtiin perheen kanssa minun ollessa 8-10 -vuotias. Kun en muistanut minkälainen majapaikka siellä oli, äiti sanoi vaan että ihan turhaan sielläkin käytiin kun et mitään siitä muista. Muistan kyllä että mulla siellä tosi mukavaa...

Anoppi vielä tänään sanoi että kai nyt paljon valokuvia otin niin on mitä muksulle näyttää kun ei kuitenkaan muista mitään... just joo... Mitähän anoppi siihen kun olen suunnitellut lomamatkaa syksylle =) johonkin etelän maahan ja lapsi tietty mukaan!!!!!!!

Samalla logiigalla voisi sanoa, että " ihan sama miten lapsesi hoidat kun ei se kuitenkaan muista siitä ajasta mitään jälkeen päin" .

Siis pitäisi elää niin kauan ilman virikkeitä ja retkiä, kunnes lapsi aikuisena niistä muistaa jotakin???

Ihme ajattelua, silloinen hetkihän se on tärkein, eikä tulevaisuuden muistaminen.

Enpä taida huomenna mennä kauppaan, jos vaikka en muista sitä reissua jälkikäteen, ei tiedä vaikka iskis dementtia:)

Niin lapsella kuin dementikolla. Ja niistä virikkeistähän muodostuu pohja kaikelle opittavalle...

Mä muistin et ois ollu =)

Onhan ne elämyksiä lapsille vaikka eivät siitä muistaisikaan. Meillä ainakin on paljon valokuvia kaikista lasten kanssa tehdyistä reissuista, niin niitä ollaan yhdessä lasten kanssa katsottu ja kerrottu missä ollaan käyty ja mitä lapset sielä puuhailivat. On lapsista tosi kivaa. Olisi kurjaa kertoa lapsille isompana, että ei me kuule missään käyty kun olit pieni kun ei kuitenkaan siitä mitään olisi muistanut.

Ja sitä paitsi reissut pienten lasten kanssa on vanhemmillekin elämyksiä!!!! On ihana nähdä lasten ihmettelyä ja katselemista kun näkee kaikkea uutta ja ihmeellistä. Kyllä vanhemmat sen muistavat ja voivat sitten kertoa lapsille.

että uudet asiat ja elämykset, erilaiset tapahtumat jotka ilahduttavat mieltä, ovat tärkeä osa lapsen kehitysprosessia. Ja vastapaino surullisille asioille (kuten ommeltava haava jalassa), joita väistämättä sattuu.

Mä väitän, että lapset, kaiken ikäiset, tarvitsevat AIVOILLEEN virikkeitä ja elämyksiä, riippumatta siitä, muistaako niitä jälkeenpäin vai ei.