Uskotko siihen, että ihminen voi muuttua?

Olen tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että ainakin haluan uskoa niin. Seurustelen miehen kanssa, joka aktiivisesti yrittää muuttaa itseään parempaan suuntaan ja jättää pahat tapansa historiaan. Aika näyttää, miten käy.

Ei kaikki pysty, mutta jotkut kumminkin.

Jotkut pystyy, jotkut ei. Vaatii ihmisen omaa tahtoa muuttua, aina sekään ei auta jos olosuhteet ovat vaikeat. Riippuu siis ihan ihmisestä.

Totta kai uskon, että voi muuttua. On olemassa ihmeellisiä tositarinoita siitä, miten ihminen muuttaa elämänsä suuntaa. Siihen tarvitaan päättäväisyyttä. Joitakin auttavat myös hyvät sattumat. 

Se, että muutos on mahdollinen, on elämäniloa ylläpitävä asia. Jos toivoa muutoksesta ei olisi, niin ihmiskunta vaipuisi krooniseen epätoivoon.

Kyllä pystyy, monella tapaa, jos on motivaatiota. Itse muutuin narsistisesta lähes-alkoholistista muut huomioon ottavaksi, rauhallisemmaksi ei-alkoholistiksi. Lopetin kerskailun ja valehtelun ja aloin kuunnella muita, ja vähensin valittamista. Se kyllä vaati ison kriisin ja vuosien masennuksen mutta pääsinpä yli ja nyt olen vihdoin onnellinen. Sääli tosin ex-miestäni; hän oli raittiina 11kk kunnes ratkesi taas ja nyt asuu alkoholistikaverinsa kanssa ryypäten päivät ja yöt. En usko että hän enää muuttuu.

Jonkinlainen ydinminä varmaan on aika vakaa ja muuttuu vain hitaasti. Pahoja tapoja voi jättää pois ja riippuvuuksistakin monet sentään toipuvat. Mihinkään omaan päättäväisyyteen minä en tosin usko muutoksessa, vaan oman halun, sopivien olosuhteiden ja avun yhteisvoimaan.

Helpompi varmaan on muuttua raittiista päihdeongelmaiseksi.

Useimmat ihmiset eivät koskaan muutu eivätkä edes halua muuttua. Muuttuminen on vaikeaa ja satuttaa egoa, koska joutuu myöntämään olevansa jotenkin väärässä. Nostan hattua jokaiselle joka oikeasti on muuttunut parempaan suuntaan.

Omia mieltymyksiään on todella vaikea muuttaa "tahdonvoimalla." Seksuaalisia mieltymyksiä varsinkaan. Vaikka joku hetero kovasti haluaisikin olla biseksuaali tai homo hetero, pelkkä ihanne ei riitä omien todellisten halujen ja toiveiden kumoamiseen. Sama pätee siihen, jos joku on luonteeltaan rämäpäinen bilettäjä ja kaipaa seikkailua mutta yrittää leikkiä kiltisti kotia koska Jeesus on käskenyt. Lopputuloksena on onneton ihminen. Aina voi tietysti opetella uusia juttuja ja alkaa tykätäkin niistä mutta mieltymykset tulevat usein selvästi esiin jo nuorena.

Kuitenkin alkoholisti tai narkkari voi parantua, jos itse aidosti haluaa, uskaltaa kohdata todellisuutensa ja on valmis menemään hoitoon masennuksen tai traumojen takia. Tässä on se ero, ettei kukaan halua olla kuset housuissa makaava alkoholisti vaan kyseessä on sairaus, pakkomielle ja oire jostakin muusta ongelmasta.

Ihminen voi kyllä muuttua jos hänen sisäinen motivaationsa on tarpeeksi vahva.

Minä muutuin masentuneesta, kännissä riitaa haastavasta bilettäjästä ihan järkeväksi ja urheilulliseksi työssä käyväksi. Käytän alkoholia vain kohtuudella. Vai pitäiskö sanoa että parannuin... Oikein hävettää kun mietin minkälainen idiootti olin ennen, siis ihan täysi-ikäisenä. Etsin itse apua ongelmiini koska ajattelin ettei minulla ole kohta yhtään ystävää ja inhoan itseäni entistä enemmän jos jatkan tuolla tiellä.