Mikä avuksi 9v pojan kanssa?

Huuda sen pojan korvaan jos ei tottele: "SAATANA, NYT ISTUT SIIHEN TUOLILLE JA PIDÄT TURPASI KIINNI, ETKÄ TEE MITÄÄN!". Otat puhelimen pois, jos sekoilu jatkuu, otat tabletin pois jne jne. Alkaa poika ymmärtää syy-seuraus suhteen, se vasta onkin arvokas opetus.

Ei kannata tuollaisen koltiaisen antaa hyppyyttää yhtään, myöhemmin sä vasta kusessa olet kun poika on vaikka 14-15v.

Ollaan otettu lelut pois ja pelit aina joksikin aikaa, se auttaakin vähän aikaa, mutta sitten sama meno taas jatkuu. Tätä tulee tavallaan kausittain. On hyviä jaksoja ja sitten tulee taas näitä jaksoja kun poika on hyvin uhmakas. Lääkärikin totesi, että poika käyttäytyy jo kuin murrosikäiset pahimmillaan. Ap

Ota ihmeessä perheneuvolaan yhteyttä. Täällä sai sinne aika hyvin aikoja, ja tapasimme psykiatrinkin, vaikka ei ollut noin pahoja ongelmia. Ainakin saat sieltä keskusteluapua itsellesi.

Muuten on hyvä tietenkin olla perusasiat kunnossa. Rutiinit, riittävä uni, läheisyyttä, terveellistä ravintoa, kiireetöntä yhdessä oloa. Kiva, että poika jaksaa kuitenkin koulussa hillitä itsensä. Tsemppiä!

Keksi jokin oikein hyvä seuraamus joka oikeasti osuu poikaa nilkkaan. Pelaako hän paljon? Käykö ulkona ymym.. Aina kun kiukuttelee niin seuraamus! Ja jos jatkaa kiukuttelua niin lisää seuraamuksia.

 

Ei tietokonetta, ei puhelinta, arestia ymym.

Meillä 9 vuotias tyttö käyttäytyy kuin raivohärkä. Koko ajan pikkuveljen kimpussa.

Yrittää kovasti haistatella meille vanhemmille, luulee saavansa tehdä mitä haluaa.

Joka kerta pikkuveljen päälle hyökättyään joutuu omaan huoneeseensa miettimään asiaa. Puhelin ja tabletti on otettu sieltä pois.

Vanhemmille haistattelusta ja tottelemattomuudesta seuraa aina aresti.

Minusta on kyllä myös tärkeää että muistaa palkita siitä hyvästä käytöksestä. Harvemmin sitä kyllä tässä tämän vuoden puolella on nähty.

Ilmeisesti kuuluu tuohon ikään. Olen kuullut muiltakin saman ikäisten vanhemmilta vastaavia kokemuksia.

Lapsi on olevinaan jo niin iso, mutta on kuitenkin vielä niin pieni.

Tiukat rajat, rakkautta ja huomiota. Se on minun ohjeeni.

Lapselle pitää tehdä selväksi että väkivalta ja epäkunnioittava käytös ei ole sallittua.

Noihin adhd tutkimuksiin pääsyä voi joutua odottamaan jonkun aikaa. Meidän pojalla on adhd ja meillä ainakin kesti kauan ennenkuin se tutkittiin.

Tsemppiä ja rautaisia hermoja.

Mustasukkainen nuoremman saamasta huomiosta? Vietättekö ollenkaan aikaa kahden kesken niin että kaikki huomio on pojassa?

Pojan isällä todettu adhd pienenä. Pojalla hyvin paljon samaa luonnetta kuin isällään. Isänsä vanhemmat kävi perheterapiassa usein lastensa kanssa.

Aina saa pelätä mitä poika keksii seuraavaksi ja sitä saakin vahtia tarkkana. Onko adhd-lääkityksestä apua tällaiseen tilanteeseen kun mikään muu ei tunnu auttavan. Ainakin mitä luin niin pojalla täyttyy suurin osa niistä piirteistä. Ylivilkas ei ole sillä tavalla, että riehuisi villinä koko ajan, mutta ei kai adhd aina pelkästään niin esiinny. Ap

Mulla on 10 v. Joka on käyttäytynyt jo aika pitkään noin. Ei ymmärrä oman käytöksensä seuraamuksia, kaikki on aina muiden syy, ei ole mihinkään tyytyväinen ja haastaa riitaa tahallaan. Haluaa olla koko ajan kaiken huomion kohteena. Ei ymmärrä sanaa ei ja kiukuttelee kuin uhmaikäinen. Ihan helvettiä. Itse pitäisi pysyä aikuisena, mutta kun on pienempiäkin lapsia meillä hoidettavana niin ei oikein toista tuntia jaksaisi kuunnella 10 vuotiaan eläimellistä huutoa. Naapuritkin kuulleet jo kaiken mahdollisen. odotan innolla murrosikää, no, lähinnä pelolla. Jatkuva negatiivinen ilmapiiri koko perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkainen nuoremman saamasta huomiosta? Vietättekö ollenkaan aikaa kahden kesken niin että kaikki huomio on pojassa?

Vietetään ja ne hetket onkin niitä parhaimpia. Ap

Tänäänkin käytiin taas se keskustelu, kuinka huonolla käytöksellä on seurauksensa ja hyvällä käytöksellä myös. Se on kuulema pojalle "ihan sama" ja ilveilee vaan kun sille puhutaan tai laitetaan esim. pelikielto. Myöskin koittaa uhkailla meitä vanhempia. Jos vaikka sanon että nyt sulle tuli pelikielto tästä mitä teit, niin saattaa sanoa esim. että no sitten mä rikon tämän ja tämän tai sanoo että no sitten mä en ainakaan enää tottele ikinä ja paiskaa oven mennessään kiinni. On myös yrittänyt metsään karkaamalla saada meitä myöntymään omaan tahtoonsa. Ap

Odottaisin ihan rauhassa niitä adhd -tutkimuksia (tai yrittäisin kiirehtiä sinne pääsyä). Jos pojalla oikeasti on adhd, pitää kasvatusta miettiä vähän eri tavalla, koska "normaalin" lapsen kanssa toimivat jutut eivät välttämättä toimi adhd-lasten kanssa. Näihin on sitten olemassa erilaisia valmennuksia tai hoitotaholta voi saada ohjausta. Tällaisen lapsen kanssa pääsee helposti itseään ruokkivaan negatiivisuuden kierteeseen, mitä saattaa olla vaikea lähteä jälkeenpäin purkamaan (pätee tietysti myös muihin "hankaliin" lapsiin tuo negatiivisuuskierre).

Muistakaa tosiaan kehua, kun siihen on vähänkin aihetta. Voisiko teillä toimia sellainen taulu, mihin saa hymynaaman, kun päivä on mennyt hyvin. Sitten vaikka kymmenestä saa jonkun yhdessä sopimanne palkinnon, vaikka leffa- tai uimahallikäynnin tai mikä nyt on mieluista.

Poikasi kuulostaa kovasti meidän 7-vuotiaalta. Hänellä on todettu asperger ja adhd. Pahinta on pojan raivo! Olemme onneksi saaneet hänelle kuntoutusta. Eniten on auttanut ymmärrys pojan ongelmista ja neuvot kuinka toimia vaikeissa tilanteissa, sekä kuinka käsitellä pojan kanssa vaikeita tunteita. On ollut pakko hyväksyä se, että mitään ihmeparantumista ei ole odotettavissa, vaan poikamme tulee aina olemaan erilainen.

Sopeutumisvalmennuskurssi oli meidän perheelle ratkaiseva käänne. Siellä koimme vihdoinkin tulevamme hyväksytyksi, emmekä kohdanneet tuomitsemista ja hyödyttömiä kasvatusneuvoja kuten yleensä. Opimme vähitellen hyväksymään poikamme erityisyyden olennaisena osana hänen persoonaansa, ja näemme myös hänen hyvät ominaisuutensa kuten herkkyyden ja loistavan älyn.

Eniten harmittaa ja surettaa asiasta tietämättömät ihmiset, jotka antavat kasvatusneuvoja ja ruokavalio-ohjeita ym. Lapsemme oireyhtymä on neurologinen: se ei johdu kasvatuksen puutteesta, liiasta pelaamisesta tms. eikä parane ruokavaliolla (voi kun asia olisikin niin yksinkertainen!) Tässäkin ketjussa ap:lle annetut ohjeet ("rankaiskaa poikaa kovemmin, kaikki kiva pois" jne) eivät valitettavasti tepsi neurologisesti poikkeavaan lapseen. Kokeiltu on meilläkin kun ei paremmasta tiedetty - seurauksena vain pahempaa uhmaa ja raivoa sekä epätoivoa meillä vanhemmilla.

Hyvä että olette menossa adhd-tutkimuksiin, ap. Vaikka adhd:n kriteerit eivät täyttyisikään, niin saatte varmasti joitakin ohjeita kuinka toimia poikanne kanssa. Suosittelen myös lukemaan aiheesta kirjoitettuja kirjoja, niissä on hyviä ohjeita, joita voi käyttää ihan "tavis"lastenkin kanssa. Samoin sellainen kirja kuin "Tulistuva lapsi" (en muista nimeä ihan tarkkaan, kirjoittaja muistaakseni joku Greene?) on hyvä. Perheneuvolaankin voisitte yrittää saada kiireellistä tapaamisaikaa.

Voimia! Voin hyvin kuvitella epätoivonne. Ja tiedän miten ihana poika varmasti on myös. Meillä on ihan sama, välillä poika on niin ihana ja hänen kanssaan on tosi kiva viettää aikaa.

Poika on hyvin liikunnallinen ja taiteellinen. Pitää kaikesta kauniista ja minun kanssa tykkää jopa laitella kotia. Rakastaa eläimiä ja on erittäin huolehtivainen pienten lasten seurassa. Samalla on myös ns. kovis. Ei itke jos sattuu, eikä pelkää mitään. Koulussa pärjää hyvin ja saa hyviä numeroita. Pojalla on myös paljon kavereita.

Tosiaan toivon, että päästäisiin pian tarkempiin tutkimuksiin, josko sitä kautta löytyisi jotain apua. Ap

Jatkan vielä, että meidän pojan kanssa ihan olennaisen tärkeää on ollut tuo (erityisesti vaikeiden) tunteiden läpi käyminen yhdessä, niiden sanoittaminen ja käsitteleminen. Ensin on opeteltu tunnistamaan esim. raivon tunne, sitten mietitty ihan konkreettisia juttuja mitä tehdä kun raivostuttaa (esim. sanomalehden repiminen). Poikaa helpottaa jo se, jos hänelle sanoo, että tunne menee ohi. Voi kuulostaa ihan hölmön yksinkertaisilta asioilta! Voi helposti kuvitella miksi esim. jäähy ei näillä lapsilla toimi - sekaisin oleva lapsi jätetään yksin selviämään sietämättömän olonsa kanssa!

Arjessa auttaa myös tuollainen "tarrataulukko" mitä joku ehdotti - eli palkitaan hyvä käytös. Huono käytös jätetään mahdollisimman vähälle huomiolle (EI tarkoita sitä, että se sallittaisiin). On myös tärkeää, että poika tietää mitä häneltä odotetaan. Tämäkin voi aikuisesta tuntua itsestään selvältä, mutta lapselle se ei sitä aina ole. Esimerkiksi uudet tilanteet on hyvä käydä läpi etukäteen. Ihan kirjallisista "ohjeistakin" voi olla apua.

t. nro 13

Jos koulussa käyttäytyy hyvin, voiko olla että purkaa koulupaineita kotona? Olin itse ala-asteella juuri 3-4. luokilla tosi stressaantunut koulusta, koska halusin hyviä numeroita. Paineet koulunkäynnistä sitten purkaantuivat kotona huonona käytöksenä.

Kiitos kaikille omista kokemuksistanne! Tosiaan sitä miettii, että mitä tässä tekee väärin kun ei olla osattu lasta kasvattaa ja miettii myös mikä poikaa vaivaa. Sekin helpottaisi jos saisi tietää mistä tämä kaikki johtuu niin pääsisi edes asiassa eteenpäin ja osaisi suhtautua oikein. Poika on myös todella voimakas ikäisekseen, ollut aivan pienestä asti, niin senkin puolesta pelottaa mitä kamalaa voi saada aikaiseksi vaikka ihan huomaamattaan kun oikein tulistuu. Poika kun kiihtyy nollasta sataan aivan sekunnissa. Ap

Siinä tapauksessa, ettei lapsella olekaan adhd:ta tai muita neurologisia ongelmia, voiskiko kyseessä olla auktoriteettivastaisuus? Ainakin tuo piittaamattomuus rangaistuksista ja uhmaaminen, että sitten käyttäytyy vielä huonommin, vähän siltä kuulostaa. Varmaan olette kuitenkin keskustelleet lapsen kanssa, miksei jotain saa tehdä? Entä oletteko kysyneet häneltä, miksi hän käyttäytyy näin? 9-vuotias kuitenkin on jo melko tiedostava ja älykäs ja pystyy käsittelemään monimutkaisempiakin syy-seuraus -suhteita kuin "käyttäydyin tuhmasti, kännykkä takavarikoitiin".

Toivottavasti saatte asiantuntija-apua ja homman kääntymään parempaan suuntaan. Voimia.

Voi miten viisaita sanoja vastaajalta nr 13/15!

Tuo on niin totta, että neurologis taustaisen oireyhtymä lapsen kanssa normi kasvatuskeinot- ja rangaistukset eivät toimi. Mekin löimme vain päätä seinään, kun laitoimme omalle lapsellemme huonosta käytöksestä pelikieltoa (+ muita "etuuksien" menetyksiä). Loppujen lopuksi pelikieltoa kertyi pätkissä yhteensä puoli vuotta! Sillä ei ollut niin mitään vaikutusta pojan käyttäytymiseen. Pojan raivo ja uhma vain pahenivat.

Pojallamme on Tourette + muita liitännäisoireita. Tourette on neuropsykiatrinen oireyhtymä joka kuuluu autismin kirjon sairauksiin.

--neurologis taustaisen oireyhtymä lapsen kanssa normi kasvatuskeinot- ja rangaistukset eivät toimi. Mekin löimme vain päätä seinään, kun laitoimme omalle lapsellemme huonosta käytöksestä pelikieltoa (+ muita "etuuksien" menetyksiä). Loppujen lopuksi pelikieltoa kertyi pätkissä yhteensä puoli vuotta! Sillä ei ollut niin mitään vaikutusta pojan käyttäytymiseen. Pojan raivo ja uhma vain pahenivat.

Mitä kasvatuskeinoja olette käyttäneet ja hyväksi havainneet? Me ollaan oman pojan kanssa jo kuljettu pitkä tie, mutta edelleen monen asian kanssa ollaan tuossa "lyömme päätä seinään" vaiheessa.