Lue keskustelun säännöt.
Olinko vähän hölmö 14 vuotias? (Äitini psykoosi)
ingrid
20.07.2016 |
Jostain syystä pulpahtelee nyt pintaan tällainen muisto, jossa minä ja äitini ollaan Tiimarissa. Olin 14 v ja äitini oli psykoosissa. Asuin hänen kanssaan. Tavallaan tiesin että äiti on sekaisin, tavallaan en täysin. No, äiti oli hyvällä tuulella ja sanoi, että nyt ostetaan kaikkea mitä halutaan. Olin itse innolla mukana koti täyttyi ihan turhalta krääsällä. Kassalla äiti totesi, että täytyy mennä nostamaan rahaa. Jäin odottamaan vähän nolona. Äiti ei tullut koskaan. Menin kotiin ja tavarat jäi odottamaan. Äiti oli kotona ja sanoi unohtaneensa. Kun mietin jälkikäteen, ihmettelen, etten toppuutellut äitiä. Uskon tosissani, että jos oman tyttären (kohta 12 v) kanssa koittais tällaista, se sanois parin tavaran kohdalla, ettei tässä ole mitään järkeä, riittää jo.
Kommentit (4)
Lapset ei pääsääntöisesti halua uskoa vanhemmistaan pahaa ja yrittävät selttää näiden käytöstä itselleen normaalina, psyyke suojaa itseään. Itse en muista lapsuudesta paljoakaan. Hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsi tai nuori voi ymmärtää, että oma vanhempi käyttäytyy hullusti.
Ei nuori sitä tuolla tavalla ajattele. Ei välttämättä omakaan lapsesi ajattelisi. Minä muistan varhaisnuoruudesta sen, että oltiin aina kateellisia muiden kanssa yhdelle luokkakaverille, kun sitä ei vanhemmat koskaan komentaneet, sai tulla ja mennä miten tahtoi sisaruksineen, vanhemmat olivat meidän mielestä "mageita" kun heidän kodissaan ei ollut mitään sääntöjä eikä kiinteitä ruoka-aikoja tai vastaavia joista meidän muiden vanhemmat vöyhkäsi alvariinsa.
Tajusin vasta paljon myöhemmin, että kyseisen kaverin vanhemmat olivat jokseenkin alkoholisoituneita, käyttivät huumeita, eivät huolehtineet lapsistaan eivätkä kodistaan, eivät tehneet ruokaa eikä oikein mitään muutakaan. Ei olisi ollut mitään syytä olla kateellinen.
Joo olit hölmö