Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennuksesta tulla harrastus?
Lääkkeet pois
16.07.2016 |
Olen tavannut ihmisiä jotka niinkuin valitsevat masentuneena olemisen: eli ei pidetä yhtään itse rotia arkiaskareissa ei liikuta syödään mitä sattuu.
Eihän ihminen joka jo syö väärin voi olla mitenkään kovin kunnossa ja onnellinen sillä ravinto on RAVINTOA kehollesi ja sitä kautta mielellesikin.
Sama jis et nuku / nukut liikaa! Ei toimi ei.
Minusta näihin perusteisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota: arkirutiiniin kehottaminen syöminen nukkuminen ja muut virikkeet!
Itsehän me asennoidumme omassa päässä koko elämäämme, olipa pohjat mitkä ikinä olivat!
Ei ei ole ns helppoa mutta KUN TÄMÄN ELÄMÄN EI KUULUKAAN OLLA YHTÄ HELPPOA KUIN LAPSENA:)! On joskus otettava tuo roti omassa elämässään itse!
Kommentit (15)
Voiko katkenneesta sääriluusta tulla harrastus jos ei saa apua? Kyllä voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei harrastus vaan elämäntapa. Ei edes haluata ottaa apua, neuvoja vastaan. Moni on tottunut vuosi kausia jatkuneeseen kituuttamiseen ja pelkää toipumista. Toipuneena, eli parantuneena, voisi joutua vaikka töihin ja takaisin yhteiskuntaan hoitamaan asioitaaan. Tämä pelottaa ja moni masentunut kokee, ettei heistä ole siihen. Muistakin sairasryhmistä näitä yhteiskuntavelvoittetta vältteleviä löytyy, jostain syystä heille sairaan status antaa luvan olla heikko ja hoivattavana. Tämä näkyy sitten omaehtoisuutena ja hoitomotivaation puutteena.
no tietysti me ajattelee ettei niistä ole töihin, nehän on masentuneita! mitä helv..
Vierailija kirjoitti:
Ei harrastus vaan elämäntapa. Ei edes haluata ottaa apua, neuvoja vastaan. Moni on tottunut vuosi kausia jatkuneeseen kituuttamiseen ja pelkää toipumista. Toipuneena, eli parantuneena, voisi joutua vaikka töihin ja takaisin yhteiskuntaan hoitamaan asioitaaan. Tämä pelottaa ja moni masentunut kokee, ettei heistä ole siihen. Muistakin sairasryhmistä näitä yhteiskuntavelvoittetta vältteleviä löytyy, jostain syystä heille sairaan status antaa luvan olla heikko ja hoivattavana. Tämä näkyy sitten omaehtoisuutena ja hoitomotivaation puutteena.
Määrittele masennus.
Uhriutuminen kuuluu ikäänkuin kuvioon joissakin tapauksiss ja siitä on hankala oppia pois...Saa huomiota koska masennus, ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska masennus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettehän te tiedä mistään mitään. :( :( :(
Aijai, todella vaarallinen aihe täällä! Olen osin samaa mieltä kuin ap ja uhriutuminen on mielestäni aika hyvä sana useimmiten. Mutta jätän aiheen tähän, kyllä masentuneet mammat alkavat kohta paahtaa omia tarinoitaan ja kiljumaan pää punaisena asiaansa. Onnea ap rohkealle aloitukselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onko sekin mahdollista että jos on kaltoinkohdeltu ja riistetty niin silloin ON sitä myös ja ns status onkin ihan oikeutettu eli on lupakin olla ihmisenä masentunut?
Ap, suurin osa masentuneista käy töissä. Tämä taisi olla sulle yllätys, kuvittelit, että kotona vaan rentoutuvat ja alkoi kadehdituttaa.
Kaava menee kokemukseni mukaan (oma ja myöhemmin ystävän) näin: lääkäriin, lääkeresepti, 1-2 vkoa sairauslomaa (lääkkeiden aloituksesta tulee usein vaivoja), sitten töihin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, suurin osa masentuneista käy töissä. Tämä taisi olla sulle yllätys, kuvittelit, että kotona vaan rentoutuvat ja alkoi kadehdituttaa.
Kaava menee kokemukseni mukaan (oma ja myöhemmin ystävän) näin: lääkäriin, lääkeresepti, 1-2 vkoa sairauslomaa (lääkkeiden aloituksesta tulee usein vaivoja), sitten töihin takaisin.
Kyllä olen tietoinen että töissä mutta kyse onkin omasta elämänlaadun valitsemisesta ei ulkoapäin katsellun näyttämisestä joltain. Miten masentunutta voi kadehtia koska hän ei ole onnellinen?
Minua kiinnostaa se että missä määrin sen onnellisuutensa voi järkätäkkin itse, riippumatta siitä mitä on tapahtunut/ joutunut kokemaan/ menettänyt/ - tai tehnyt jopa itse?
Ap vastaa nyt kirjoitti:
Minua kiinnostaa se että missä määrin sen onnellisuutensa voi järkätäkkin itse, riippumatta siitä mitä on tapahtunut/ joutunut kokemaan/ menettänyt/ - tai tehnyt jopa itse?
Silloin kun ei kykene a) tuntemaan ja b) käsittelemään tunteitaan on ihan sama mitä elämässä faktisesti tapahtuu. Voin kertoa tämän omasta kokemuksesta, en saanut kotoa mitään eväitä käsitellä tunteita ja jokainen pikkuruinenkin vastoinkäyminen kaatoi kun sietokykymittari oli punaisella koko ajan, vaikka elämässä piti olla kaikki kunnossa. Sitten mulla oli onnea ja satuin oikeaan paikkaaan oiekaan aikaan ja muutaman vuoden kestäneessä prosessissa opettelin ensin tuntemaan ja sitten pärjäämään tunteiden kanssa. Nyt mulla on ihan oikeita vastoinkäymisiä vaikka muille jakaa, mutta ei juuri mitään vaikeuksia pärjätä niiden kanssa koska tunne-elämän tukahduttaminen ei vie 90% resursseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneita ei pidä sotkea niihin luonnehäiriöisiin jotka vetäytyvät apatiaan oman puutteellisen tunteiden sääntelytaitojensa vuoksi ja milloin milläkin syyllä tai tekemällään tulkinnalla. Tuolloin harvoin täyttyy muuta kuin lievän tai keskivaikean masennuksen kriteerit ja nekin vain hetkittäin. Keskeinen kriteeri onkin mielialan laskun ja masennusoireiden ajallinen kesto.
Onko mammat näin pihalla? Ei ihme, että puhutaan paskaa masentuneista työpaikan kahvipöydissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneisuuden sairaudenkuvaan kuuluu olennaisesti ettei mikään kiinnosta. Oma terveys, liikunta ja ruoka on kaikki samaa harmaata. Ihan sama onko elossa.
Itse toivon kuolemaa ja tappaisin itseni, jos vain uskaltaisin. Mutta en uskalla sitäkään, eli aika kurja tilanne tämä.
Määrittele masennus.