Onko täällä abortin läpikäyneitä?

Minulle tehtiin abortti kun olin 18. Yhdet menkat oli tulleet raskauden aikana, siispä tk:ssa luultiin että raskaus on aiemmassa vaiheessa mutta ultrassa selvisi että olenkin pidemmällä (en siis kuitenkaan mitenkään erityisen pitkällä). Abortti tehtiin kaavinnalla.

Ei kaduta. Tästä aikaa nyt 8 vuotta, nyt minulla on toivottu, 2-vuotias lapsi :)

(ja eiköhän tähänkin ketjuun tule ne jumalasta ja taivaasta jauhajat alta kymmenen minuutin)

Menkat oli myöhässä muutaman päivän niin testi näytti plussaa. Yksityiselle gynelle pääsi muutaman päivän päästä, aborttiaika siitä viikon päähän. Kaksi käyntiä sairaalassa, ekana kertana nopea käynti kun otettiin 1 mifegyne pilleri, pari päivää sen jälkeen sairaalaan muutamaksi tunniksi jossa otettiin synnytyksen käynnistävää cytotec (tai joku semmonen) lääke. Kivut oli todella kovat ja oksennus lensi kokoajan kivun vuoksi. Henkisesti raskas kokemus mutta jos on pakko tehdä niin silloin se on pakko tehdä. Kyllä siitä yli pääsee vaikka ei todellakaan ole mikään kiva kokemus. Tärkeä vinkki: PUHU MUILLE! Kavereille tai jollekin muulle luotettavalle. Itse haudoin asiaa sisälläni tosi pitkään ennen kuin puhuin ja se oli virhe. Kannattaa puhua heti luotettavalle ihmiselle niin ei haudo sitä kaikkea sisällään, siinä tulee muuten tosi paha olo ja tunteet menee sekaisin. Itsekin olis täytynyt heti puhua asiasta kavereille, ei se auta enää samalla tavalla sitten kun miettinyt asiaa eka itsekseen vuoden ja sitten vasta uskaltautuu puhumaan tuntemuksistaan.

Abortti tehtiin joskus rv 6+6

Olen tehnyt kaksi. Me ihmiset ollaan erilaisia you know. eli jokainen kokee tavallaan. joten mun tuntemuksilla ei ole juuri väliä. sinä koet sun tavalla.

Suhtauduin asiaan rationaalisesti. Lähdin myös kälppimään itse sairaalasta ja menin luennolle suoraan :D Valehtelin että kaveri tuli hakemaan. Kun sieltä ei saa lähtä ilman saattajaa pois.

jos on ollut melkein 30 v seksielämää, niin ei minusta kaksi "vahinkoa" ei edes ole paljon.

ekalla kerralla söin pillereitä. olin lämpimissä maissa, ja siellä nopeutu aineenvaihdunta ja pillerit ei oo imeytyny.

koska oon aina tienny etten halua biologisia lapsia, niin lopulta tein sterilisaation.sterin jälkeen oli tosi kauhea fyysinen pahoinvointi, (varjoaineet putkistoissa.) aborteissa ei ollut mulla ollenkaan.

Selvisi hyvin äkkiä. Pääsin aika äkkiä ehkäisyneuvolaan, missä sain ekan lääkärin lupalapun ja ajan naistentautienpolille, siellä kävin pari viikkoa myöhemmin, ultrasivat katsoakseen että alkio on oikeassa paikassa, sitten sain keskeytyspillerit ja kotiin niitä lääkkeitä mitkä saa aikaan supistukset ja tyhjennyksen. Sain myös reseptin Panacodeja varten.

Pari päivää myöhemmin hain sitten kaverin luokseni, otin pari Panacodia ja sitten laitoin niin syvälle emättimeen kuin pystyin ne pillerit. Sitten vain odotin. Kun kipu alkoi olla suht paha otin lisää Panacodia, sitten nukahdin. Kun heräsin kivut oli poissa ja kaikki oli ohi.

Eihän se mukavaa ollut mnkään mittarin mukaan ja tuli kyllä itkettyä paljon sekä ennen että jälkeen (ja sen aikana) mutta en olisi muuhun silloin pystynyt. Paskoista vaihtoehdoista se oli se vähiten paska.

Toivottavasti et ole raskaana.

Ota yhteyttä itu ry!! Sain itse parhaan avun, palstalta sitä et saa!

Voi vittu miten kevytmielisesti suhtaudut. Häpeäisit edes. Abortti ei ole mikään pikku juttu. Siinä lopetetaan elämä. Tapat lapsesi alun jota et koskaan saa takaisin

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu miten kevytmielisesti suhtaudut. Häpeäisit edes. Abortti ei ole mikään pikku juttu. Siinä lopetetaan elämä. Tapat lapsesi alun jota et koskaan saa takaisin

En suhtaudu kevytmielisesti. Tiedostan, että saatan katua sitä joskus, mutta mielummin abortti kuin syntyä maailmaan epätoivottuna. Itse en tässä vaiheessa elämää ole valmis lapseen, sillä joutuisin myös yksinhuoltajaksi, koska mies väisti vastuun tyylikkäästi. Onhan tässä tunteet pinnassa kun mies hylkää tässä tilanteessa eikä oikein ole ketään kelle kehtaisi tuntojaan purkaa.

Huolestuttaa ettei aborttia voi heti tehdä, koska tuo viikko/viikot olisi tosi piinallista odottaa ja tuo kipu pelottaa todella paljon. Myös se huolestuttaa, jos kaikki testit näyttäisivät negaa ja olisin kuitenkin raskaana eikä aborttia voisi enää tehdä. Ihmiset ovat liian tuomitsevia, kaikki kun tekevät virheitä ja vahinkoja sattuu. Joka tapauksessa opin etten harrasta seksiä ennen kuin olen valmis siihen lapseen ja kun on luotettava mies rinnalla, koska eihän sitä koskaan tiedä.

A kirjoitti:

Milloin selvisi, että olet raskaana ja kuinka abortti hoidettiin sinulla? Itselläni sattui pieni vahinko ja haluaisin kuulla muiden kokemuksia, koska minunkin olisi "pakko" tehdä abortti mikäli olen raskaana.

Varmaan selvisi noin 4 vrk kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Pakko myöntää, että syynä varmoihin päiviin/keskeytettyyn luottaminen. Ajatuskin hormoneista ei toiminut. Kuparikierukan sopivuus epäilytti. Hakeuduin lähetteen saamiseksi yksityiselle lääkärille samana päivänä ja ajan sain joulunpyhien takia noin 3 viikon päähän. Sain pillerin sairaalassa ja loput otin kotona ohjeiden mukaan. Kaikki sujui älyttömän hyvin, ei kipuja eikä mitään. Keskeytys tehtiin viikolla 7.

Menkat oli myöhässä n. viikon kun tein positiivisen testin. Seuraavalla viikolla pääsin omalääkärille, josta sisätutkimuksen, ultran ja melko tiukan keskustelun jälkeen sain lähetteen naistentautien polille. Polilta sain keskeytyslääkkeet sisätutkimuksen ja ultran jälkeen. Olin n. viikolla 7-8 kun raskaus keskeytettiin.

Lääkkeet otin kotona ja siitä eteenpäin kaikki menikin sitten pieleen: raskaus ei keskeytynyt täydellisesti, vaan jotain raskausmateriaalia jäi kohtuun. Tätä ei huomattu jälkitarkastuksissa, koska ultrakuvaa ei osattu tulkita oikein ja mun valitusta oudoista kivuista ja runsaasta yli kolme kk kestäneestä verenvuodosta ei uskottu. Pääsin vasta puoli vuotta tapahtuneen jälkeen osaavalle gynelle, joka huomasi, että kohtuun on jäänyt jotain, joka pitää kaavinnalla poistaa. Sain kiireellisen lähetteen kaavintaan, jonka jälkeen elämä pikku hiljaa palautui normaaliksi.

Henkisesti abortti ei ollut raskas, sen puolesta voisin tehdä saman uudelleenkin, mutta noita fyysisiä ongelmia en enää toiste kestäisi.

Tein, enkä ole katunut. Kivut olivat ihan siedettävät, mutta kierto meni sekaisin pitkäksi aikaa. En oksennellut enkä luullut kuolevani. Asia mietitytti enemmän etukäteen, näin jälkikäteen tuntuu siltä, että hoidin asian, joka oli pakko hoitaa. Terapeutti sanoi, että mahdollinen uusi (suunniteltu) raskaus saattaa laukaista jotain tunteita abortin vuoksi, ja kehotti siksi kertomaan asiasta nykyiselle miehelleni. Voin ihan uskoa, että raskaana oleminen, synnyttäminen ja oman lapsen näkeminen voivat nostaa tunteita pintaan, vaikka abortin jälkeen mitään katumusta tms. ei olekaan tullut. Siksi suosittelen myös kavereille puhumista.

Tein Abortin melko myöhään, 11+5. Lääkkeellisesti sairaalassa joutui tekemään.

Taustana: 22vuotias ja vakisuhteessa, raskaus ei näkynyt aluksi testeissä vaan kaikki näytti negaa. Mennessänni myöhemmin lääkäriin valittamaan huonoa oloani ja väsymystä tekivät varmuudeksi raskaustestin ja tadaa se oli plussa ja viikkoja jo 9. Kaksi viikkoa mietin ja vatvoin, lopulta tein Abortin.

Itku tuli jo lääkärillä ja monta päivää sen jälkeen. Pelotti että olisin katunut lapsen pitämistä.

Nyt kadun Aborttia.

Tsemppiä Abortin läpikäymiseen! Ja tee se mahdollisen aikaisessa vaiheessa!!

Mikä aiheutti pettymystä oli hoitohenkilökunta. En saanut mitään tukea, apua tai keskustelu yhteyttä edes.

He tiesivät epävarmuudestani, eivät kuunnelleet. Ymmärrän etteivät saa vaikuttaa päätökseen mutta jos potilas itkee edessäsi ja sinä tuuppaat vaan vesilasia ja aborttilääkettä nenän eteen niin kyllä suosittelen alavaihtoa! Ikuisesti katkera tästä. Jos minun olisi annettu rauhoittua hetki vaikka edes itsekseni olisinko päättänyt toisin.

olin 16v. menkat myöhässä. pelotti tehä asialle jotain. vatvoin asiaa aika kauan. nii kauan että meni iha hilkulle ettei iha tarvinnu sitä jotain erikoislupaa abortille lääkäriltä (vai mikä se nyt olikaa). osastolle piti mennä ja lääkkeellisesti olit tarkoitus asia hoitaa. asia ei hoitunukkaa iha nii...verta vaan tuli ja hyytymiä mut muuta ei. jouduinki jäämään yöksi vaikka piti iltapäivän aikana olla hoidettu. kaavintaan päädyttii sitte aamulla tosi aikasee koska kaikki materiaali ei vaan tullu ulos. en nyt tiedä oliko kauheen hirvee kokemus. ainoo että olisihan se ollut mukavempi että ois nopeammin saanu asian hoidettua. ei jääny traumoja.

toisen kerran olinkin jo sitten 21v. parisuhteessa ja kumi puhkesi. jälkiehkäsypillerit ei auttaneet jostain syystä. mut tää keskeytettii nii aikasee että ei tarvinnu ku se eka pilleri ja sit kotona pari muuta ja se oli siinä. henkisesti paljon ahistavampi kun ensimmäinen koska toisaalta olisin halunnu ehkä lapsen. mutta poikakaveri oli sillä kannalla että "jos pidät ni mä en oo kyllä valmis isäks. voin muksuu tavata kyllä sitten jos päädyt pitämään ja haluat että nii tehää mutta en kykene olemaan isä kellekkään ainakaan nyt". päädyin siis aborttiin ja oon nykyää iha ok asian kanssa. oon saman miehen kaa vieläkin yhessä ja nykyään tilanne on se että lapsi tulee jos on tullakseen ja molemmat on sinut asian kanssa :)

Ikää 21 v, raskaaksi tulin kun typeryyttämne sekstailtiin poikaystävän kanssa kerran ilman kumia. (Jep, kännissä).

Raskausoireet olivat niin selvät, että tiesin jo ennen testin tekemistä. Minulle tuli kuitenkin "valemenkat", joten raskaus oli pitkällä ennen kuin otin oireet tosissani.

Päädyin aborttiin paniikkiratkaisuna, raskaus oli jo niin pitkällä että tehtiin kaavinta. Nyttemmin, yli 10 v. myöhemmin, ajattelen aborttia ihan hyvänä valintana, mutta herkkänä ihmisenä kärsin henkisesti pitkään enkä tiedä olisiko vain ollut "helpompi" pitäää lapsi. Fyysisesti koko homma oli helppo, eikä aiheuttanut komplikaatioita.

Suosittelen harkitsemaan ja juttelemaan ulkopuoliselle ennen päätöstä. Itse tein ratkaisun paniikissa. Nuoruus oli kesken, yliopisto-opinnot, biletys... Mutta uskon että lapsi olisi kasvattanut ja aikuistanut minua nopeasti. Elämää ei voi suunnitella, mutta jälkiviisaana totean ettei lapsi sitä pilaa (ellet ole narkki/alko-ongelmainen, jolloin pilaat lapsen elämän). Vaan kaikesta selviää.

Tein 18 vuotiaana abortin. Söin pillereitä ja tyhjennysvuotoa ei tullut ja menin kouluterkkarille ja tein testin. Heti totesin, että haluan abortin ja terkkari kysyi kuka on omalääkärini ja kun kuuli nimen, kertoi varaavansa toiselle lääkärille ajan, koska omalääkärini oli abortinvastainen. Kävin verikokeissa joissa raskaus varmistettiin ja lääkäri ultras ja kirjoitti lähetteen äitiyspolille. Viikon päästä sain ajan jolloin sain keskeytyspillerin ja parin päivän päästä menin aamusta osastolle ja hoitaja laittoi ekat kaks tyhjennyspilleriä emättimeen jonka jälkeen aloin nukkumaan. Hoitaja kävi sitten herättelemässä kun piti ottaa tyhjennyspillereitä lisää ja kävin aina pillerin ottamisen jälkeen vessassa. Ei normaaleja menkkakipuja isompia kipuja ja vuoto vastas runsaita menkkoja, joskin enemmän hyytymiä.

Iltapäivällä sitten ultrattiin sisäkautta ja sain kolme laattaa eri merkkisiä pillereitä kuin mitä raskaaksituloon asti söin. Viikoista mulla ei ole mitään tietoa, kun en kysynyt eikä kukaan kertonut. Illalla sitten lähdin bilettämään, kun pääsin siitä loisesta eroon. :)

N25

Esim rv 6 sydän sykkii. ...

Vierailija kirjoitti:

Esim rv 6 sydän sykkii. ...

Ja sitten?

Olin muistaakseni 22-vuotias ja tulin pitkäaikaiselle poikaystävälleni raskaaksi kortsun ilmeisesti hajottua. Asuin silloin katolisessa Euroopan maassa ja aborttilähetteen kirjoittavaa lääkäriä oli hankalaa löytää. Itselleni oli selvää että teen abortin, poikaystäväni olisi ollut valmis myös pitämään, mutta tuki minua lopulta päätöksessä. Raskaus kävi ilmi vasta 10.viikolla ja keskeytys tehtiin heti seuraavalla viikolla kirurgisesti. Menin sairaalaan aamulla, toimenpide tehtiin nukutuksessa ja oli itsessään muutamassa minuutissa ohi. Heräsin tokkuraisena, itkeskelin vähän helpotuksesta, hoitaja silitti poskeani ja nukahdin uudestaan muutamaksi tunniksi. Missään vaiheessa en kokenut mitään kipua tai muuta epämiellyttävää. Iltapäivällä saattaja tuli hakemaan minut kotiin ja nukahdin uudestaan. Seuraavana päivänä heräsin ja tunsin oloni aivan normaaliksi, pientä vuotoa kesti muutaman päivän.

Tein oikean päätöksen, enkä ole ajatellut asiaa sen koomin!

Vauvan odotus kirjasta (jonka varmaan jokainen neuvolassa käynyt on saanut

6.viikko

Kun alkio on tämän viikon puolivälissä 25 päivää alkaa pieni sydän lyödä ja pumpata nestettä alkion eri osiin

7,viikko

Alkio on C-kirjaimen muotoinen ja muistuttaa enemmän katkarapua kuin ihmistä. Useimmat elimet ovat kehittymässä ja loppuviikkoa kohden käsien ja jalkojen alut kasvavat

8.viikko

Alkio on nyt yhtä iso kuin pieni papu. Se on täysin lspsivesipussin sisällä ja sitä peittää ohut ihokerros. Aukioloajat on pieni aukko paikassa johon suu kehittyy ja kaksi pientä sierainta. Pää ja sydän ovat suuria suhteessa kehoon. Sydän lyö 130-160 kertaa minuutissa

9.viikko

Alkio alkaa jo muistuttaa pientä ihmistä mutta se ei ole juuri kirsikkaa suurempi. Aivot kasvavat nopeasti ja aivolisäke joka säätelee hormonituotantoa kehittyy. Tälla viikolla alkavat sormet, varpaat ja kyynärpäät kehittyä

10.viikko

Sydän on kutakuinkin valmiiksi kehittynyt ja lyö tiheämmin tällä viikolla kuin koskaan - keskimäärin 177 lyöntiä minuutissa. Tällä viikolla tulevat myös ensimmäiset mitattavat aivoaallot ja alkio alkaa liikkua

11.viikko

Nyt ovat kaikki sisäiset ja ulkoiset rakenteet täydellisiä ja alkio vaihe päättyy. Lapsi on nyt sikiö

12.viikko

Sikiö liikkuu paljon mutta vielä on liian aikaista tuntea pieniä potkuja. Pian voit ehkä kuulla pienen sydämen lyövät. Se lyö 150 lyöntiä minuutissa. Jos ette ole vielä käyneet ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa on se edessä aivan pian

Noin 5 viikon kohdalla lääkkeillä kättärillä muutama vuosi sitten.Silloin ei saanut tabletteja kotiin.Onnistui hyvin muutamassa tunnissa ja ei jälkioireita.Salasin asian kaikilta.Jonkinlaisen masrnkusjaksonnja hunommuuden kokemuksen koen seuranneen tuosta.En koskaan saanut lapsia myöhemmin.Nyt ajatellen kertoisin lapsen isälle ja ottaisin apua vastaan asian käsittelyssä heti.Vaikka sen sairaalan sosiaalitöntekijän kanssa puhuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan odotus kirjasta (jonka varmaan jokainen neuvolassa käynyt on saanut

6.viikko

Kun alkio on tämän viikon puolivälissä 25 päivää alkaa pieni sydän lyödä ja pumpata nestettä alkion eri osiin

7,viikko

Alkio on C-kirjaimen muotoinen ja muistuttaa enemmän katkarapua kuin ihmistä. Useimmat elimet ovat kehittymässä ja loppuviikkoa kohden käsien ja jalkojen alut kasvavat

8.viikko

Alkio on nyt yhtä iso kuin pieni papu. Se on täysin lspsivesipussin sisällä ja sitä peittää ohut ihokerros. Aukioloajat on pieni aukko paikassa johon suu kehittyy ja kaksi pientä sierainta. Pää ja sydän ovat suuria suhteessa kehoon. Sydän lyö 130-160 kertaa minuutissa

9.viikko

Alkio alkaa jo muistuttaa pientä ihmistä mutta se ei ole juuri kirsikkaa suurempi. Aivot kasvavat nopeasti ja aivolisäke joka säätelee hormonituotantoa kehittyy. Tälla viikolla alkavat sormet, varpaat ja kyynärpäät kehittyä

10.viikko

Sydän on kutakuinkin valmiiksi kehittynyt ja lyö tiheämmin tällä viikolla kuin koskaan - keskimäärin 177 lyöntiä minuutissa. Tällä viikolla tulevat myös ensimmäiset mitattavat aivoaallot ja alkio alkaa liikkua

11.viikko

Nyt ovat kaikki sisäiset ja ulkoiset rakenteet täydellisiä ja alkio vaihe päättyy. Lapsi on nyt sikiö

12.viikko

Sikiö liikkuu paljon mutta vielä on liian aikaista tuntea pieniä potkuja. Pian voit ehkä kuulla pienen sydämen lyövät. Se lyö 150 lyöntiä minuutissa. Jos ette ole vielä käyneet ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa on se edessä aivan pian

Ei se noin mene. Kyllä tällä palstalla tiedetään paremmin. Limainen solumöykky se on synnytykseen asti. Sitten siitä yhtäkkiä tuleekin vauva.