Mitä häpeät eniten työttömyydessäsi?

En mitään. Saan olla rauhassa kotona eikä kukaan näe mua.

Muiden suhtautumista. Työtön on ihmisten mielestä saastaa.

Sitä, että epäonnistuin entisessä vaativassa työssäni, enkä sen vuoksi saanut enää uutta sopimusta määräaikaisuuden päätyttyä.

En mitään, miksi häpeäisin? Jos jotakuta haittaa mun "muiden rahoilla" (tääkin on aika monimutkainen juttu, mutta elämäntapalammas harvoin ymmärtää makrotaloudesta juuri mitään) eläminen niin se on hänen ongelmansa, ei minun.

En hävennyt mitenkään kun olin vuosi sitten työtön. Ainoastaan vitutti isän suhtautuminen, kun ei mee jakeluun, ettei töihin vain mennä, vaikka hänenkin työpaikallaan 40 ihmistä oli pakkolomalla.

Miksi luulet, että työttömyys = varattomuus?

:-D Ei se välttämättä niin mene, kulta pieni.

Sitä, etten kelpaa. Että juuri minut irtisanottiin.

En ole päässyt edes haastatteluihin. Olen ollut työtön alle vuoden, mutta ajattelin luovuttaa oman alan töiden suhteen. En varmaan enää hae niitä, kun en kelpaa edes haastatteluun.

Ehkä sitä muiden ymmärtämättömyyttä, holhousta ja virastohelvettiä. Olen 21 ja minulla on vain ylioppilastutkinto taskussa, ei se ole mikään ammattitutkinto. Tätä kukaan ei tunnu ymmärtävän vaan se menee jotenkin liian monimutkaiseksi ja luulevat että ylioppilas on jokin ammatti. Koko ajan sukulaiset kyselevät että haenko töitä ja onko tullu työtarjouksia. Sitten kun yrittää selittää, että te-toimistosta ei mitään työtarjouksia tule eikä työnhaustakaan ole tullut töitä niin tulee se neuvo, jota eniten tarvitsen: "no hae vaan lisää töitä!". Jotenkin en tullut ajatelleeksi, että työnhakijan pitäisi hakea lisää töitä 

Rehellisesti sanoen silloin kun olin viimeksi työtön niin en hävennyt tilannetta.

Kun isovanhemmat kysyi että "miltä nyt tuntuu kun ei tarvitse herätä aikaisin aamulla" niin vastasin siihen että "kivalta", siinä vaiheessa kun heidän päät vajosi alaspäin niin tajusin että vastasin väärin.

Olisi pitänyt tietenkin sanoa että "tuntuu kurjalta kun olisin niin mielelläni töissä"... niin varmaan..

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet, että työttömyys = varattomuus?

:-D Ei se välttämättä niin mene, kulta pieni.

No vaikka sinä tai joku tuttusi nyt uisitte varoissanne, niin suurimmalle osalle ihmisistä työttömyys on myös rahallinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

En mitään, miksi häpeäisin? Jos jotakuta haittaa mun "muiden rahoilla" (tääkin on aika monimutkainen juttu, mutta elämäntapalammas harvoin ymmärtää makrotaloudesta juuri mitään) eläminen niin se on hänen ongelmansa, ei minun.

Lampaiksi laskijalla korkki auki taas.

Vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä sitä, että työttömyysaste ei ole enää mikään 0,5-2 vaan lähemmäs 10. Viisikymmentä vuotta sitten on päässyt töihin kun on oman nimensä osannut kirjoittaa paperille ja on toimivat raajat. Ennen monilla aloilla tehtiin vuosia töitä samoissa paikoissa eikä työpaikkaa tarvinnut vaihtaa, esim. minun isoisäni oli samassa paikassa töissä 32 vuotta. Tämä ei ole mahdollista enää tänä päivänä kuin muutamalla alalla.

Edellinen kirjoittaja on oikeassa: työttömiä halveksitaan. Olen epäonnistunut. Olen sukuni häpeä, ainoa työtön akateemisten menestyjien joukossa. Joka sukusuuntaan ja -haaraan katsottuna olen ainoa pitkäaikaistyötön.

Paikkakunnallani työttömyyttä pidetään itseaiheutettuna. Työttömyyteen suhtaudutaan siten, että työttömässä on jotain vikaa, työttömyys on omaa syytä. Työtön on laiska.

Pahinta on, että lapseni häpeävät minua (vaikka minulla onkin hyvä, perinteinen FM ammattitutkinto. Olen opettaja). Minussa on jotain outoa, koska en ole työllistynyt. Olen tehnyt vain pätkätyötä. Ja hei, tämä ei ole itsesäälistä ruikutusta, vaan tilanteen realistista toteamista. Luultavasti itsekin katsoisin vinoon työttömiä, jos olisin ollut vuosiakausia työssä. Inhoaisin maksaa veroja, jotka menevät "laiskoille luusereille". Kuten eräs opettajakaverini totesi kerran. Työttömät ovat b-luokan kansalaisia. Vain työssä olessa olet "jotain", ja voi kulkea pää pystyssä ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sitä muiden ymmärtämättömyyttä, holhousta ja virastohelvettiä. Olen 21 ja minulla on vain ylioppilastutkinto taskussa, ei se ole mikään ammattitutkinto. Tätä kukaan ei tunnu ymmärtävän vaan se menee jotenkin liian monimutkaiseksi ja luulevat että ylioppilas on jokin ammatti. Koko ajan sukulaiset kyselevät että haenko töitä ja onko tullu työtarjouksia. Sitten kun yrittää selittää, että te-toimistosta ei mitään työtarjouksia tule eikä työnhaustakaan ole tullut töitä niin tulee se neuvo, jota eniten tarvitsen: "no hae vaan lisää töitä!". Jotenkin en tullut ajatelleeksi, että työnhakijan pitäisi hakea lisää töitä 

Ehkä kannattaisi hankkia joku ammatti? Ilmeisesti sukulaiset eivät tiedä että lukio on yleissivistävä koulu, aika outoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet, että työttömyys = varattomuus?

:-D Ei se välttämättä niin mene, kulta pieni.

Voi kunpa sinä ymmärtäisit lukemasi hieman paremmin, niin ädillinen kirjoitustapasi olisi piirun verran uskottavampaa. :D

En mitään. Sain isosta firmasta kenkää kuten tuhat muutakin. Paketilla elää vuoden mutta haen toki töitä loman jälkeen.

En mitään. Miksi pitäisi hävetä?

Tsemppiä kaikille työttömille, tässä maailmantalouden tilanteessa on moni tahtomattaan työttömänä. Toivotaan että paremmat ajat koittaa ja Suomenkin vienti alkaa taas vetää, jospa niitä paikkoja alkaisi sitten aueta :)

Työtön todellakin on yleisen mielipiteen  mukaan b-luokan kansalainen. Onneksi nykyään on lapsia niin voin romantisoida itseni kotiäidiksi, näin esittelen itseni tutuille kun tulee juteltua kylillä.

Eräs kaverini (nykyään entinen) tiuskaisi kerran minulle: "...hanki elämä, mee töihin, mee vaikka lähi sittariin". "Mee töihin" on loukkaava sanonta, koska mihinkään työpaikkaan ei täällä Pohjois-Karjalassa noin vain mennä. Joka ikiseen paikkaa pitää olla jonkinlainen koulutus. Hygieniapassi. Ensiapukoulutus, mitä hyvänsä. Yliopistotutkinnolla ei tee mitään. Pitäisi olla lähihoitaja.

En minä mitään häpeä. Ei ole mun syyni se asia ollenkaan.

Onko joku vielä niin lapsellinen, että kantaa häpeää asiasta mille itse voi varsin vähän?!