Tuntuu paskalta olla "äitipuoli"

Ei ole kivaa olla tytärpuoli- äitipuoli vaatii arvostamaan ja kunnioittamaan jokaista pientä liikettä, vaikka puhuu paskaa selän takana.

-Vieläkin katkera

Höh! Ikävä juttu. Musta kuulostaa kyllä vähän siltä, ettei ongelma ole äitipuolius, vaan se ettei sulla jostain syystä ole siinä parisuhteessakaan hyvä olla. Itse kun elin uusperheessä, eihän mun tarvinnut äitipuolena olla vaan sain halutessani touhuta lasten kanssa kaikkea kivaa ilman vanhemmuuden tuomaa 24/7 vastuuta. Hyviä muistoja jäi vaikka parisuhde päättyi muista syistä. Lapsillekin olen edelleen tärkeä, tosin vähän kuin joku täti tai kummi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kivaa olla tytärpuoli- äitipuoli vaatii arvostamaan ja kunnioittamaan jokaista pientä liikettä, vaikka puhuu paskaa selän takana.

-Vieläkin katkera

Lol:D arvostat sä muitakin vanhempia, äitipuolta on helppo vihata kun äitikin todennäköisesti vihaa

Vierailija kirjoitti:

Höh! Ikävä juttu. Musta kuulostaa kyllä vähän siltä, ettei ongelma ole äitipuolius, vaan se ettei sulla jostain syystä ole siinä parisuhteessakaan hyvä olla. Itse kun elin uusperheessä, eihän mun tarvinnut äitipuolena olla vaan sain halutessani touhuta lasten kanssa kaikkea kivaa ilman vanhemmuuden tuomaa 24/7 vastuuta. Hyviä muistoja jäi vaikka parisuhde päättyi muista syistä. Lapsillekin olen edelleen tärkeä, tosin vähän kuin joku täti tai kummi. 

Itse harkitsen juuri, olisiko minusta kumppaniksi miehelle joka on kahden lapsen lähihuoltaja. Lapset jo yläkoulussa, toinen lukioon menossa. Pelkään juuri tätä ongelmaa, joka ap:llakin on, että joutuisin hyväksikäytetyksi ja kohtaamaan kaikenlaisia haasteellisia tilanteita, joissa minulla ei kuitenkaan olisi valtaa tehdä päätöksiä koska en ole lasten vanhempi.

Kiva huomata, että joku on ollut tällaisessa tilanteessa onnellisenakin. 

Huoh, 100% omia vapaaehtoisia valinojasi....eli...sitä saa mitä tilaa...:-):-)

Se on juurikin täyttä paskaa. En suosittele kenellekään täysjärkiselle ihmiselle.

Jos lapseni isäpuoli tuntisi noin, niin toivoisin että hän sanoisi sen ääneen. Sama neuvo siis äitipuolellekin?

Isän uusi puoliso ei usein ole äitipuoli. Minusta ainakin tuohon "arvonimeen" vaaditaan muutakin kuin lisääntynyt petitoveri.

Itse en ikinä kutsuisi isäni vaimoa ja veljieni (velipuolia teknisesti)  äitiä äitipuoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Eli isän uusi puoliso. Oon ihan ulkopuolinen, mä kelpaan vain silloin kun multa saa jotain. Lapset pyörittää mua 100-0 enkä edes itse tajua.

Tuntuu etten ole kenellekään tärkeä, ja et mieskin vaan tahtoisi olla lastensa äidin kanssa.

Mulla on kans välillä vaikeuksia kestää olla äitipuoli koska ajottain tytärpuoli osaa olla harvinaisen vittumainen. Kyseessä on jo 16-vuotias tyttö jolla on välillä tiukkaa ymmärtää ettei hänen vanhempansa ole palaamassa yhteen. Heidän erostaan on 6 vuotta jo aikaa ja minä olen isänsä kanssa ollut yhdessä 5 vuotta. Välillä oli aikoja kun olin ihan varma omassa päässäni siitä, että mies haluaa ex-vaimonsa takaisin niin kaikki olisi helpompaa. 

Mulla kävi siinä mielessä älytön tuuri, että mies on hyvin rauhallista tyyppiä ja hänelle voi asioista puhua. Aina niinä kertoina kun hänen tyttärensä on ollut pidemmän aikaa sietämätön, muutaman kerran jopa niin että isänsäkin on sen huomannut, on asioista pystytty puhumaan ja hän on ottanut asian esille lapsensa kanssa. 

Noina kertoina on siis ollut pidempiä pätkiä jolloin tää tytärpuoli on käyttäytynyt ilkeästi niin, ettei sitä voi laittaa enää teini-iän piikkiin tms. vaan ihan puhtaan ilkeilyn. 

Mutta meillä tärkein valtti on ollut se, että ollaan voitu puhua asioista avoimesti. Niin mies minun lapsistani kuin minä hänen lapsestaan. 

Meilläpä ei voida edes puhua avoimesti vaan omat lapset ovat aina oikeassa ja uusi puoliso on toisarvoinen ja ulkopuolinen. Sääntönä on että jos ei kelpaa niin ovi on tuossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höh! Ikävä juttu. Musta kuulostaa kyllä vähän siltä, ettei ongelma ole äitipuolius, vaan se ettei sulla jostain syystä ole siinä parisuhteessakaan hyvä olla. Itse kun elin uusperheessä, eihän mun tarvinnut äitipuolena olla vaan sain halutessani touhuta lasten kanssa kaikkea kivaa ilman vanhemmuuden tuomaa 24/7 vastuuta. Hyviä muistoja jäi vaikka parisuhde päättyi muista syistä. Lapsillekin olen edelleen tärkeä, tosin vähän kuin joku täti tai kummi. 

Itse harkitsen juuri, olisiko minusta kumppaniksi miehelle joka on kahden lapsen lähihuoltaja. Lapset jo yläkoulussa, toinen lukioon menossa. Pelkään juuri tätä ongelmaa, joka ap:llakin on, että joutuisin hyväksikäytetyksi ja kohtaamaan kaikenlaisia haasteellisia tilanteita, joissa minulla ei kuitenkaan olisi valtaa tehdä päätöksiä koska en ole lasten vanhempi.

Kiva huomata, että joku on ollut tällaisessa tilanteessa onnellisenakin. 

Edelleenkin, mielestäni on jotain pielessä jos parisuhteessa joutuu pelkäämään hyväksikäytetyksi tulemista millään tavalla. Lisäksi täytyy sanoa, että vaikka lapset voivat kokeilla rajojaan, sinulla itsellä on vastuu aikuisena siitä mitä annat tehdä itsellesi (poislukien nyt tietysti ihan äärimmäiset jutut kuten huijaukset, pahoinpitelyt ym. rikoksen puolelle menevät jutut). Minua lapset kutsuivat omasta halustaan joskus äitipuoleksi, mutta jos lapsilla on äiti ja isä, niin heille kuuluu ensisijaisesti lasten asiat. Jos äiti ja isä ovat täyspäisiä ihmisiä, asiat kyllä saadaan järjestettyä. Jos isä ei ole kunnollinen muutenkaan, ei ongelma ole edellisen liiton lapset vaan se mies ja parisuhde. Kuulostele vähän tilannetta ja koita viettää stressitöntä ja luontevaa aikaa lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höh! Ikävä juttu. Musta kuulostaa kyllä vähän siltä, ettei ongelma ole äitipuolius, vaan se ettei sulla jostain syystä ole siinä parisuhteessakaan hyvä olla. Itse kun elin uusperheessä, eihän mun tarvinnut äitipuolena olla vaan sain halutessani touhuta lasten kanssa kaikkea kivaa ilman vanhemmuuden tuomaa 24/7 vastuuta. Hyviä muistoja jäi vaikka parisuhde päättyi muista syistä. Lapsillekin olen edelleen tärkeä, tosin vähän kuin joku täti tai kummi. 

Itse harkitsen juuri, olisiko minusta kumppaniksi miehelle joka on kahden lapsen lähihuoltaja. Lapset jo yläkoulussa, toinen lukioon menossa. Pelkään juuri tätä ongelmaa, joka ap:llakin on, että joutuisin hyväksikäytetyksi ja kohtaamaan kaikenlaisia haasteellisia tilanteita, joissa minulla ei kuitenkaan olisi valtaa tehdä päätöksiä koska en ole lasten vanhempi.

Kiva huomata, että joku on ollut tällaisessa tilanteessa onnellisenakin. 

Edelleenkin, mielestäni on jotain pielessä jos parisuhteessa joutuu pelkäämään hyväksikäytetyksi tulemista millään tavalla. Lisäksi täytyy sanoa, että vaikka lapset voivat kokeilla rajojaan, sinulla itsellä on vastuu aikuisena siitä mitä annat tehdä itsellesi (poislukien nyt tietysti ihan äärimmäiset jutut kuten huijaukset, pahoinpitelyt ym. rikoksen puolelle menevät jutut). Minua lapset kutsuivat omasta halustaan joskus äitipuoleksi, mutta jos lapsilla on äiti ja isä, niin heille kuuluu ensisijaisesti lasten asiat. Jos äiti ja isä ovat täyspäisiä ihmisiä, asiat kyllä saadaan järjestettyä. Jos isä ei ole kunnollinen muutenkaan, ei ongelma ole edellisen liiton lapset vaan se mies ja parisuhde. Kuulostele vähän tilannetta ja koita viettää stressitöntä ja luontevaa aikaa lasten kanssa. 

En siis ole vielä lapsia tavannutkaan, vaan pohdin uskallanko antaa suhteen tähän mieheen syventyä. Miehessä ei mitään vikaa ole, olen vain kuullut niin monilta varoittelua tällaiseen tilanteeseen menemisestä ehdoin tahtoin ja kuinka siinä ei voi koskaan onnistua.. :/ Tässäkin ketjussa on jo tuota "mitäs läksit" -tyylistä letkauttelua aloittajaan kohdistuen. Sataprosenttisesti oma valinta, sitä saa mitä tilaa jne. No minä olen nyt siinä kohdassa, jossa voin vielä valita mitä "tilaan". Mutta mitenkäs sen tässä tilanteessa tietäisi, mitä sieltä itse asiassa, käytännön arkielämän tasolla, olisi tulossa? 

.

Vierailija kirjoitti:

Meilläpä ei voida edes puhua avoimesti vaan omat lapset ovat aina oikeassa ja uusi puoliso on toisarvoinen ja ulkopuolinen. Sääntönä on että jos ei kelpaa niin ovi on tuossa.

Toi on paska tilanne. Mutta ehkä sitä tuossa vaiheessa olisi hyvä käyttää, siis sitä ovea. Jos ei edes mies pidä tasaveroisena kumppanina nyt, niin ei hän sitä tule koskaan tekemäänkään ja tuollaisessa tilanteessa on mahdotonta saada tukea hänestä yhtään mihinkään jos lapsensa alkavat ikäviksi. 

On hyvä että isä pitää lastensa puolta, mutta sokea ei silti saa olla.

Sinä ansaitset parempaa kuin tuntemattomien ihmisten ylikävelyn.