Ex-mieheni, lasteni isän kuolema - kuinka kertoa lapsille?

t, 2

Josko lapset hyvinkin pieniä vielä niin pyydä mummoa auttamaan ja suret asian ensin rauhassa ja viikon päästä vasta kerrot lapsille. Tärkeää on että itse olet vahva silloin kun kerrot ja pystyt tukemaan lapsia hirveän uutisen kanssa.

sano vaikka että isi oli kovin kipeä ja isi on nyt pilven reunalla istumassa ja huolehtimassa teistä että teillä on kaikki täällä hyvin..

tai isi meni enkeleiden luo taivaaseen koska isi oli kovin kipeä ja väsynyt

Mutta joka tapauksessa jotenkin näin:



Minulla on teille ikävää asiaa. Isänne on lähtenyt niin kauas pois, että emme enää saa koskaan tavata häntä muualla kuin ajatuksissamme. Isä on kuollut. Hän sairastui yllättäen ja kuoli. Tämä on surullinen asia ja minuakin itkettää. Isä rakasti teitä valtavasti ja jos hän olisi täällä nyt, hän ottaisi teidät syliin ja lohduttaisi. Mutta kun hän ei enää ole täällä niin minä olen hänen sijaisensa ja rakastan teitä kahden edestä.



Ja sitten vastaat kysymyksiin.

Toki kerrot asian tänään ja pääsette yhdessä tekemään surutyötänne.

Lasten ikätaso ja teidän oma maailmankatsomus tietty pitää ottaa huomioon (uskonnollinen/ateistinen). Lapset eivät sitten välttämättä heti tajua asian olevan surullinen, eli jos itket kauheasti, he saattavat pelästyä sitä.



Ei kannata käyttää termiä " nukkui pois" , koska lapset saattavat alkaa pelätä nukkumista ja sinun nukkumistasi.



Jos sanot hänen menneen taivaaseen, niin lapset sitten ihan konkreettisesti tähyilevät taivasta nähdäkseen isänsä.



Ehkä he eivät vielä oikein käsitä asiaa muutoin kuin sitä kautta, etteivät he ihan oikeasti enää näe isää.



Ei ole helppo tehtävä sulla, mutta kyllä se jotenkin sujuu. Tsemppiä!

Kyllä lapset näkevät, että olet poissa tolaltasi. Heille olisi hirveää odottaa viikko tietämättä, mikä on hullusti. Se on kuitenkin hyvä idea, että paikalla olisi myös joku toinen turvallinen aikuinen.

Kuolemasta kertominen



Jotta lapsen surutyötä kyettäisiin tukemaan, on auttajan oltava valmistautunut lapsen esittämiin kysymyksiin ja hänen on kyettävä huolehtimaan lapsen muista perustarpeista. On tärkeää että kuolemasta kertoo, joku lapselle läheinen ihminen. Vaikka surullisen uutisen kertomista ei tulisi lykätä, niin sitä ei tulisi myöskään kertoa suoralta kädeltä. Lapsen tulee saada varautua ennalta henkisesti. Tämän jälkeen asiasta voidaan kertoa suoraan. Tärkeintä on siis avoimuus ja selkeys. Tiedossa olevat tosiasiat tulisi kertoa samalla kertaa. Ne on kuitenkin syytä varmistettava oikeiksi. Sanoman kertojan tulisi välttää kliseitä kuten ¿kaikki muuttuu hyväksi¿ tai ¿tiedän miltä sinusta tuntuu¿. Joskus lapsen voi olla vaikeaa omaksua koko asiaa kerrallaan ja hän voi kieltää tapahtuneen. Ensimmäisenä päivänä tapahtumasta täytyy monastikin kertoa useaan otteeseen. Aikuisten tulisi kestää lasten voimakkaitakin tunnereaktioita; lasta ei siis saa vaatia ryhdistäytymään ja lopettamaan itkuaan.



Kuolemaan liittyvien asioiden salailu lapsilta ei yleensä kannata. Lapset haluavat tietää totuuden, mikä tulisi heille kertoa rehellisesti, mutta heidän ikätasoaan vastaavalla tavalla. Mikäli lapset kuulevat tapahtuneesta muilta ihmisiltä, voi seurauksena olla vanhemman/aikuisen ja lapsen välisen luottamuksen rikkoutuminen. Tämän vuoksi tiedot kuolemaan liittyvistä asioista tulee antaa myös yhdellä kertaa. Vaikean sairauden kehitysvaiheesta ja ennusteen muutoksista on kerrottava niin ikään lapsille. Heihin tulisi suhtautua omaisina ja heilläkin on tarve ja oikeus jättää hyvästit kuolevalle läheiselle.



Hautajaiset ovat yhteiskunnassamme keskeinen kuolemaan liittyvä rituaali. Niiden avulla lähiomaisten surutyö helpottuu, harhakuvitelmat vähenevät, epätodellinen muuttuu todelliseksi ja surun ilmaiseminen symbolisesti mahdollistuu. On siis tärkeää että myös lapset saavat osallistua hautajaisiin. Myös he tarvitsevat kiintopisteitä kuvitelmien sijaan, jotta kykenisivät hyväksymään menetyksen. Lapsen täytyy kuitenkin olla valmistautunut asiaan. Hänelle tulee kertoa mitä hautajaisissa tapahtuu, miltä siellä näyttää ja miten muut ihmiset mahdollisesti reagoivat. Toimituksen aikana lapsen seurassa on myös oltava jonkin tutun aikuisen. Toisaalta lapsen tai muun läheisen omaisen menettäneiden vanhempien tulisi saada osallistua hautajaismenoihin täydellisesti, ilman että heidän tarvitsee huolehtia lapsista. Lapsella tulisi olla myös mahdollisuus käsitellä hautajaisten jälkeisiä vaikutelmiaan.



Tapahtuneen muuttumista todelliseksi helpottaa myös se ettei vainajan muistoa piilotella, vaan sen annetaan säilyä lapsen maailmassa. Keskeistä on myös etteivät aikuiset piilottele omia tunnereaktioitaan. Niiden avoin ilmaisu ei ole lapselle haitaksi - ne voivat helpottaa myös lapsen kykyä ilmaista tunteita. Mikäli vanhemmat eivät ilmaise tunteitaan, voi lapsi ajatella vanhempien unohtaneen vainajan ja hänen omakin surunsa muuttuu salaiseksi. Lapselle on myös hyödyksi, mikäli aikuiset kykenevät kuvaamaan reaktioitaan, jottei heidän tarvitse kuvitella niiden syitä. Kun tunteet puetaan sanoiksi, myös lapset oppivat käsittelemään niitä, mikä voi auttaa heitä myös myöhemmissä kriisitilanteissa.



Lapset hahmottavat kokonaiskuvan tapahtuneesta kysymysten ja keskusteluiden avulla. Nämä kysymykset saattavat kuulostaa aikuisesta varsin järjettömiltä. Kysymykset voivat tuntua aikuisesta myös tuskallisilta ja tungettelevilta. Ne ovat kuitenkin lapselle hyvinkin tärkeitä. Toistuvat kysymykset osoittavat että lasten käsitykset kuolemasta kehittyy vähitellen. Mikäli aikuisesta tuntuu pahalta vastata lapsen esittämään kysymykseen tai hän ei löydä siihen vastausta, voi hän kertoa tämän lapselle. On syytä muistaa, että lapset kykenevät käsittelemään voimakkaita tunteita vain vähän aikaa. Myöskään verbaalinen tapa ilmaista surua ei ole yhtä helppo kuin toiminnallinen tapa saattaa olla. Niinpä myös keskustelut kuolemasta lapsen kanssa saattavat jäädä varsin lyhyiksi.



Toinen lapsen keskeinen tapa tuoda järjestystä ja yhtenäisyyttä kaoottisiin ja hämmentäviin ajatuksiin on leikki. Esim. hautaamalla eläimiä lapset jäljitelevät hautajaisrituaaleja ja pyrkivät näin saamaan paremman kokonaiskuvan siitä mitä kuollessa tapahtuu. Leikki on siis keskeinen osa vaikean tapahtuman kohtaamista. Lapset voivat käsitellä leikissä menetystä ja vähentää jännitystä antamalla tapahtuneelle onnellisen lopun. On kuitenkin tärkeää huomioida että mikäli leikit muuttuvat pakonomaisiksi, voi ammattiapu olla tarpeen.



Koska kuoleman jälkeen pelko ja ahdistus lisääntyvät, on tärkeää että ympäristössä ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Vanhat ja tutu rutiinit tuovat lapselle turvaa pelon ja ahdistuksen keskelle. Lasten tulisi myös saada surra yhdessä vanhempien kanssa, eikä heitä saisi pistää hoitoon kotoaan muualle suruaikana. Olisikin parempi että lapset eivät olisi pitkiä aikoja pois koulusta ja päiväkodista. Mikäli lapsi on menettänyt vanhempansa on tärkeää, että hänet saadaan vakuutetuksi siitä että hänestä pidetään huolta.





LÄHDE: Dyregrov, Atle; Lapsen suru, 1996, Gummerus Kirjapaino oy. Jyväskylä

Eli vakuuta heille, että sinä olet heidän turvanaan etkä jätä heitä.

Tuollainen konkreettisuus voi ehkä vähän ahdistaa lasta, kun ei se sitä isää näe siellä kuitenkaan, vaikka kuinka tähyäisi. Samoin lasta voi vähän alkaa pelottaa, että sielläkö se nyt istuu ja katselee minua jossain piilossa.



Mutta siis tää on vain mun näkemys.



Paljon voimia sulle, ap!

että sitten lapsi kokee kipeänä ollessaan että saattaa myös kuolla kun isäkin kuoli...

Jos olette seurakunnan jäseniä niin sieltä varmasti antavat neuvoja miten oikeaoppisesti kertoa tilanteesta!!



Todella paljon voimia sinulle! Kurja ja pelottava tilanne! Lasten elämä tulee muuttumaan todella paljon jos lapset isällään aina silloin tällöin! Ja varsinkin jos heillä oli yhteisiä kesälomasuunnitelmia!



Menette kotiin ja istutte rauhassa alas, kerrot, että anoppi soitti sinulle ja sanoi, että teidän isä on kuollut. Kuollut sairaskohtaukseen mikä tarkoittaa, että äkillisesti sairastui ja kuoli siihen. Kysyt lapsilta tietävätkö mikä kuolema on ja selität, että se tarkoittaa sitä, että he eivät näe isäänsä enää koskaan!



Selität, että jos on ollut noita suunnitelmia, että äiti ja mummo (anoppi) hoitaa nämä asiat ja ei ole mitään hätää! Heistä pidetään huolta ja isä on hyvässä paikassa! Isä rakastaa heitä ja on aina heidän vierellään ja ajatuksissaan.

Vanhemman kuolema

Jos vanhemman vakava sairaus on edennyt ja ollaan lähellä kuolemaa, lapsen on hyvä saada viettää aikaa yhdessä sairaan vanhempansa kanssa. Lapselle on tärkeää saada myös hyvästellä äiti tai isä ja olla koko perheen kanssa yhdessä

sairauden loppuvaiheessa. Lapsen tulee kokea jäähyväishetki tärkeänä ja lopullisena hyvästijättönä. Silloin vanhemman kuolema tulee todemmaksi ja helpommin käsitettäväksi. Lapsi tarvitsee aikuisen vierelleen tueksi jäähyväishetkeen.



Jotkut lapset haluavat nähdä kuolleen vanhempansa. Kuolleen näkeminen ei ole yleensä vahingollista ja saattaa jopa poistaa lapsen pelkoja kuolemaa kohtaan. Vanhemman tai muun aikuisen seurassa voi hiljentyä vielä hetkeksi rakkaansa luona.



Lapset hahmottavat totuuden vanhemman kuolemasta asia kerrallaan. Työstämiseen voi mennä pitkäkin aika, koska lapsi palaa asiaan uudelleen ja uudelleen aina käsityskykynsä mukaan.



Alle viisivuotias lapsi ei käsitä kuolemaa lopullisena vaan ajattelee, että kuollut tulee vielä takaisin. Pienimmille lapsille joutuu yhä uudelleen selittämään, että kuollut ei palaa. Kuolemasta ei saisi käyttää muita sanoja. Lapsi ymmärtää nukkumisen tai poistumisen ilmaukset kuoleman yhteydessä konkreettisesti ja saattaa alkaa pelätä nukahtamista.



Kymmeneen ikävuoteen mennessä lapset ymmärtävät jo kuoleman lopullisuuden ja myös sen, että kuolema koskee kaikkia. Yli kymmenvuotiaat lapset alkavat ajatella kuolemaa aikuisten tavoin. He kykenevät paremmin pohtimaan kuolemaa.



Lapset surevat kuten aikuisetkin. Lapset tuntevat kaipuuta ja hellät ajatukset sekä voimakkaat tunteet ovat heidänkin mielessään. Lapset eivät sure vain tietyllä tavalla, vaan heidän reaktionsa ovat yksilöllisiä. Järkytyksen jälkeen voi tulla pelkotiloja, univaikeuksia, vallattomuutta, ärtyisyyttä ja huomiohakuisuutta. Lapsi saattaa surussaan myös vetäytyä muiden seurasta ja eristäytyä.



Lapsesta ja hänen surustaan täytyy huolehtia, koska lapsi suree paitsi vanhempaansa myös muiden surua ja saattaa tuntea syyllisyyttä. Lapsi tarvitsee perhettä tuekseen omassa surutyössään. Vaikka toinen vanhempi ei omassa surussaan jaksaisi, olisi kuitenkin hyvä olla yhdessä lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista ja jatkaa normaaleja perherutiineja. Koulunkäynnin sekä kaveri- ja sukulaissuhteiden ylläpidon tukeminen ja elämän tukipilarien säilyttäminen auttavat lasta selviytymään

surussaan.



Aikuisten tulisi osoittaa, että tunteiden näyttäminen on sallittua ja kertoa myös omista tunteistaan. Lapsen kanssa on keskusteltava monet keskustelut ja vastattava kysymyksiin avoimesti. Kysymykset tulevat toistumaan useammankin kerran, mutta niihin on hyvä vastata kärsivällisesti. Lapsi saattaa myös käsitellä kuolemaa leikeissään. Jokainen lapsi käsittelee omaa suruaa yksilöllisesti, omalla tavallaan.



Lapset tarvitsevat surulleen konkreettisia kohteita: valokuvia, haudan, ehkä muistoesineitä. Rakasta vanhempaa täytyy voida muistella hellyydellä avoimesti.



Lähdekirjallisuutta

Lapsen suru - kun äiti tai isä kuolee. Lounais-Suomen Syöpäyhdistys Ry. 1998.



Dyregrov, Atle: Lapsen suru. 3. Painos. MLL:n, SMS:n ja SPR:n Henkinen tuki kriisi- ja onnettomuustilanteissa -projektin julkaisu. Helsinki 1996. Kirja neuvoo miten voimme parhaiten auttaa ja tukea lasta, joka on joutunut silmätysten kuoleman, vakavan sairauden tai onnettomuuden kanssa. Kirjan tilaus: Mielenterveysseura.



Dyregrov, Atle - Raundalen, Magne: Sureva lapsi ja koulu. Osuuskunta Vastapaino, Helsinki 1997.

Kun perhettä kohtaa kriisi, esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema, lapsen tarpeet jäävät usein liian vähälle huomiolle. Kirja kertoo, kuinka auttaa lasta selviämään surusta ja tekemään surutyötä kotona ja koulussa.

Minua odottaa tänä iltanan hirveä tehtävä: täytyy kertoa lapsille, että heidän isänsä on kuollut. Kuolema on täysin yllättävä, sairaskohtaus viime yönä. Ex-anoppi soitti tiedon minulle töihin aamupäivällä. Osaisiko joku antaa äkkiä neuvoja? Lähden tunnin päästä hakemaan lapsia tarhasta. Olen itsekin aika shokissa.

Lyhyesti ja selkeästi. Kerro suoraan, etta isa on kuollut. Pyyda mukaan joku lapsille laheinen ihminen.



Otan osaa suruunne.

Aloin itkeä vastuksia lukiessa. Pomoni sai tietää tapauksesta ja antoi heti vapaata. Lähden nyt kotiin.



Aion pyytää siskoni kertomistilanteeseen. Vaikea tätä on käsittää ja sanoiksi muotoilla.

Jaksamista.