Lue keskustelun säännöt.
Olen rakastunut ystävääni, ahdistaa tolkuttomasti
12.07.2016 |
Mä en tiedä mitä mä teen. Mulla on kiva mies joka on ollu tukena ja turvana, hyvänä kumppanina ja parhaana ystävänä kohta 10 vuotta. Meillä on ihana parivuotias lapsi ja koti missä viihdytään hyvin. Arki rullaa hyvin, mulla on kiva työpaikka omalla alallani ja tarpeeks omaa aikaa. Tilanne mistä tiedän tosi monen vain haaveilevan. Silti mua ahdistaa ja päivästä riippuen myös pelottaa että tää ei oo elämää mitä ihan oikeasti haluan elää. Ahdistus alkoi raskauden ja lapsen syntymän myötä, vaikee selittää mutta musta rupes tuntumaan etten tunne itseäni samanlaiseksi naiseksi kuin ne äidit joiden kanssa juttelin vaikka mammajumpassa. Seksi on myös tuntunut jotenki ulkopuoliselta, tavallaan ehkä aina sillä en oo koskaan saanu orgasmia mieheni kanssa.
Vuosi sitten rupesin harrastamaan uutta lajia, en haluu kertoa mitä jotta mua ei tunnistettais. Treeneissä tutustuin naiseen, sanotaan vaikka Ainoon, jonka kanssa synkkas heti. Pikku hiljaa ruvettiin harjottelemaan enemmänkin kahdestaan ja käymään kaljalla yhdessä. Ehkä 3kk tutustumisen jälkeen käytiin viikonloppumatkalla yhdessä ja huomasin jotain outoa jännitettä ilmassa kun jaettiin sama huone. Sen jälkeen näin pari eroottista unta joissa oli mukana joku nainen.
Ollaan myös kutsuttu Ainoa meille ja oon naureskellu itsekseni kuinka samanlaisia mun mies ja Aino on ja kuinka hyvin niilläkin synkkaa. Nykyään nähdään vähintään kaks kertaa viikossa ja viestitellään päivittäin tiuhaan ja mun viikon huippuhetket on kun tavataan, odotan treenejä ja ajatuskin Ainon kanssa olemisesta poistaa mun ahdistuksen.
Pari viikkoa sit ahdistus nousi yöllä niin hirveeks et mun piti mennä pyöräilemään joskus aamuyöstä. Pyöräilin bussipysäkin ohi jossa oli Pride-mainos ja sit kaikki jotenkin loksahti kohdilleen, tajusin että oon rakastunu Ainoon. Oli pakko pysähtyä ja mennä maahan itkemään, ja siitä asti oon ollu ihan sekasin. Meillä on treeneissä kesälomatauko eikä olla nähty viikkoon, mikä on ihan hyvä sillä mua pelottaa tosi paljon Ainon kohtaaminen. Mitään kiellettyä meidän välillä ei siis oo tapahtunut enkä halua että tapahtukaan mut en tiedä yhtään mitä mä teen, en todellakaan tiedä ajatteleeko Aino musta samalla tavalla.
En tiedä enää rakastanko mun miestä ja miten helvetissä tällasesta asiasta voi puhua toiselle ilman että kaikki tuhoutuu :(
Kommentit (3)
Ei, en oo. Oon tosin miettinyt sitä tässä kevään aikana mutta tuntuu ettei mulla ole ollut "oikeesti" mikään vialla enkä oikein tiedä että mistä ja minkälaista apua hakisin. Tällä hetkellä tuntuu että huijaan kaikkia, tosi syyllinen ja ahdistunu olo koko ajan.
Päätin etten vastaa Ainon viesteihin mut koko ajan sormet syyhyää Whatsappiin, tuntuu ku olisin addiktoitunu johonkin mikä ei tee mulle yhtään hyvää.
Lapsi kysy tänään että millon se saa pikkusiskon, tuntu että mun mies kiinnitti huomiota siihen miten halusin vältellä asiasta puhumista. Ajatuskin raskaudesta tuntuu niin kammottavalta että rupeen itkemään.Pelkään että menetän ihan kaiken mitä mulla on enkä koskaan saa tilalle mitään mikä tekis mut onnelliseks.. En tajua miten oon päätyny tähän pisteeseen että kyseenalaistan kaikkea, omia tunteita, tulevaisuudensuunnitelmia, perhettä jne. Tuntuu et haluan vaan käpertyä Ainon kainaloon ja olla ajattelematta mitään, jäädä sinne ikuisiks ajoiks.
Voiks ihminen muuttua yhtäkkiä tosta noin vaan lesboks vai onks tässä jotain mitä mä en vaan hahmota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiks ihminen muuttua yhtäkkiä tosta noin vaan lesboks vai onks tässä jotain mitä mä en vaan hahmota?
Eikös ole enemmän sääntö kuin poikkeus, että etenkin naiset ovat jossain määrin biseksuaalisia. Ja omassa piirissä sattuu olemaan useita tapauksia, joissa on menty nuorena naimisiin miehen kanssa ja saatu lapsia, mutta se elämän rakkaus onkin sitten vanhemmalla iällä ollut toinen nainen. Aika mahdoton ainakin mulle sanoa, että johtuuko tuollainen esim. siitä että nuoruudessa tukahdutti kiinnostuksen omaan sukupuoleen, vai hormonitoiminnan muuttumisesta, vai ihan vaan siitä miten kemiat henkilöiden välillä kohtaa.
Ehkä nyt pistäisin jäitä hattuun tuon huolehtimisen ja ahdistelun kanssa joka tapauksessa. Kyllä, kuulostaa siltä että olet ihastunut toiseen naiseen. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita että haluat heti muuttaa hänen kanssa yhteen ja olla sukupuoliyhteydessä 24/7, eikö niin? Eli sinun tuskin kannattaa nyt saman tien hyökätä hajottamaan perhettäsi ja ehkä vaikeuttamaan ystävyyssuhdetta, ennen kuin olet tutkiskellut mitä oikeasti tunnet. Voihan olla, että paras tilanne olisikin elää platonisessa suhteessa miehesi kanssa ja olla toinen platoninen suhde naispuoliseen hyvään ystävään.
Ehkä voisit saada tukea ja keskusteluapua jostain niistä pride-piireistä?
Oletko käynyt koskaan terapiassa? Voisi olla avuksi. Älä kerro miehellesi mitään ennen kuin tiedät mitä itse haluat.