Onko 25-vuotiaalla enää mahdollisuuksia?

Totta kai on. Itsekin olin tuossa iässä hyvin onneton samantapaisista syistä, sekä siitä ettei tullut panostettua kouluun nuorempana joten olin duunissa kaupan kassalla vaan. 

Kolmekymppisenä päätin lopettaa kitinän ja lähdin opiskelemaan. Valmistuin, menin alan töihin, ja jossain vaiheessa huomasin että kas, en enää kaipaakaan ollenkaan miestä enkä kavereita tai ystäviä, vaan olen ihan onnellinen yksin. Löysin sisäisen erakkoni siis ;) Mutta ne jotka eivät ole yhtä introverttejä, kyllä voivat missä tahansa iässä löytää myös puolison tai ystäviä.

totta kai on. on vain aloitettava jostain, pienin askelin, eikä pidä lannistua, vaikkei kaikki ratkeaisi kerralla. mutta on ehdottomasti. terapiaa, kenties harrastuksia, ihmiskontaktia. elämä on nyt, ei muistoissa.

Vierailija kirjoitti:

totta kai on. on vain aloitettava jostain, pienin askelin, eikä pidä lannistua, vaikkei kaikki ratkeaisi kerralla. mutta on ehdottomasti. terapiaa, kenties harrastuksia, ihmiskontaktia. elämä on nyt, ei muistoissa.

Entä jos ei ole rahaa terapiaan? Eikä harrastuksiin.

Hyvä kaverini aloitti yliopisto-opinnot  kolmeviitosena suunnilleen samoista lähtökohdista. - Pohjalta ei ole kuin yksi suunta -ylöspäin- Sinulla on siis noin kymmenisen vuoden etumatka tehdä vielä mota merkittävää asiaa, jos vain jaksat yrittää. Lujasti tsemppiä.  PS Ennen kuin ehdit kysyä, että mistä aloittaa, niin neuvvon, että, ehkä kannattaa sulkea AV -palsta -ainakin hetkeksi, jonka jälken ota tyhjä paperi j a kirjoita siihen vaikka 15 asiaa, mitä haluat eläessäsi mahdollisesti joskus vielä saavuttaa. - Toki niitä voi olla vähemmän, mutta myös enemmän. Tämän jälkeen aloitetaan miettimään sitten, miten voisit edetä kohti unelmiasi. Tivottavasti jaksat unelmoida, eikä noiden unelmien tarvitse olla, muita kuin sinun unelmiasi, joten älä mieti tai ajattele, että voiko tai onko oikein unelmoda siitä tai tuota; sen verta kuitenkin ohjeistaisin, että unohda kuitenkijn ajatukset siitä, että haluaisit kostaa tai rangaista jotain, sellaiset asiat kun tuppaavat usein vain katkeroittamaan. Ja katkeroitumsiessa taas ei ole yleensä mitään hyvää.      

Tähän on helppo vastata

On ja ei. Riippuu ihan henkilöstä, toiset ovat päässeet "ylös" ja toiset eivät, jotkut jopa tekevät itsemurhan. Et ole kuitenkaan ainoa, joten ei kannata ajatella että olenpahan luuseri vaikka siltä se usein voi tuntuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

totta kai on. on vain aloitettava jostain, pienin askelin, eikä pidä lannistua, vaikkei kaikki ratkeaisi kerralla. mutta on ehdottomasti. terapiaa, kenties harrastuksia, ihmiskontaktia. elämä on nyt, ei muistoissa.

Entä jos ei ole rahaa terapiaan? Eikä harrastuksiin.

useilla paikkakunnilla on psykiatriset avo-osastot, joista saa terapiaa tai muuta keskusteluapua ilmaiseksi. tietysti ei itse pääse valitsemaan kuten yksityisellä terapiassa, mutta alku se on sekin. 

eivät harrastuksetkaan automaattisesti ole kalliita. mene mukaan järjestötoimintaan, siellä ei varmasti tarvitse rahaa ja saa luotua mukavia kontakteja. ei pidä heti teilata "ei voi kun ei oo rahaa", koska se on vain laiska tekosyy jäädä kotiin persiilleen istumaan. monet ystävistäni ja tuttavistani ovat aivan tyhjätaskuja, mutta elävät uskomattoman mielenkiintoista elämää.

"Entä jos ei ole rahaa terapiaan? Eikä harrastuksiin." - Ohitan nyt kysymyksen terapiasta; sen sijaan viisastelisin, että kaikki harrastukset eivät maksa mitään. Esimerkiksi kirjastosta voi lainata paitsi kirjoja, niin myös musiikkia, lehtiä, elokuvia....  Tai sitä voi mennä kävelemään. Tai vaikka bongaamaan kasveja, lintuja tai perhosia. 

 

Vanha nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

totta kai on. on vain aloitettava jostain, pienin askelin, eikä pidä lannistua, vaikkei kaikki ratkeaisi kerralla. mutta on ehdottomasti. terapiaa, kenties harrastuksia, ihmiskontaktia. elämä on nyt, ei muistoissa.

Entä jos ei ole rahaa terapiaan? Eikä harrastuksiin.

useilla paikkakunnilla on psykiatriset avo-osastot, joista saa terapiaa tai muuta keskusteluapua ilmaiseksi. tietysti ei itse pääse valitsemaan kuten yksityisellä terapiassa, mutta alku se on sekin. 

eivät harrastuksetkaan automaattisesti ole kalliita. mene mukaan järjestötoimintaan, siellä ei varmasti tarvitse rahaa ja saa luotua mukavia kontakteja. ei pidä heti teilata "ei voi kun ei oo rahaa", koska se on vain laiska tekosyy jäädä kotiin persiilleen istumaan. monet ystävistäni ja tuttavistani ovat aivan tyhjätaskuja, mutta elävät uskomattoman mielenkiintoista elämää.

Keskusteluapu ei todellakaan ole sama asia kuin psykoterapia. Julkiselta puolelta on vaikea saada oikeaa psykoterapiaa ja laatu voi olla huonoa... Keskusteluapu on pelkkä vitsi psykoterapian rinnalla. Itsellä tästä kokemusta aikalailla. Yksityiseen psykoterapiaan voi saada Kelan tukea, silti siitä pitää maksaa. Ei ole helppoa olla köyhä ja sairas.

Mä olen ollut ilman kavereita n. 18 vuotiaasta lähtien. Täytän tänä vuonna 28. En ole saanut kavereita tämän 10 vuoden aikana. Olen jo luovuttanut. Harrastan irtosuhteita silloin tällöin, siinä mun sosiaalinen elämäni.

25v nainen on parhaassa iässä ja naisettomia miehiä on joka paikassa, missä ap asuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

totta kai on. on vain aloitettava jostain, pienin askelin, eikä pidä lannistua, vaikkei kaikki ratkeaisi kerralla. mutta on ehdottomasti. terapiaa, kenties harrastuksia, ihmiskontaktia. elämä on nyt, ei muistoissa.

Entä jos ei ole rahaa terapiaan? Eikä harrastuksiin.

Mä kävin terapiassa psykiatrisella polilla. Oli ilmaista. 

Mene lääkärille ja saat lähetteen.

25 vuotta on parhaimmillaan vain 1/4 osa sun elämästä. Mieti kuinka paljon on vielä edessä, sulla ei ole mitään muuta kuin aikaa. Ota suunta eteenpäin, turha märehtiä menneessä. Ota loppuelämä seikkailuna, myy tavaras ja lähde vaikka reppureissaamaan jos ei muuta. Ei kaikkia ihmisiä ole tarkoitettu elämään saman kaavan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

totta kai on. on vain aloitettava jostain, pienin askelin, eikä pidä lannistua, vaikkei kaikki ratkeaisi kerralla. mutta on ehdottomasti. terapiaa, kenties harrastuksia, ihmiskontaktia. elämä on nyt, ei muistoissa.

Tässä on siemen, mutta siinä on myös virhe. Sanoisin, että olennainen ero niiden välillä, "joilla on mahdollisuuksia" ja niiden, joilla ei ole, on siinä, odottavatko he ylipäänsä kaikkien ongelmien ratkeavan. Ei siinä, ratkeavatko ne kerralla tai joskus mmyöhemmin. Ylipäänsä ajatus, että "kaiken" pitäisi "ratketa" on tuhoisa - se on masentava, koska se ei ole realistinen ja jos ei tyydy kuin "kaikkeen" ei kannata edes yrittää.

Tosiasia kuitenkin on, että ihmiset elävät suhteellisen onnellisina erittäin epätäydellisiä elämiä. Useimpien meistä - aapeen taustallakaan - ei tarvitse parantaa kuin yhtä tai kahta elämänaluetta, eikä niitäkään täydellisiksi. Ja siinä voi riittää hyvinkin pieneet asiat, koska jo siitä,mettä jotain sää vähän halltuua, tulee hyvä olo.

Vierailija kirjoitti:

25v nainen on parhaassa iässä ja naisettomia miehiä on joka paikassa, missä ap asuu?

25v. Olisi jo pitänyt rakentaa omaa elämäänsä ja pärjätä itse. Ei mankua no emmää osaa. Omaisuuttaan pitäis jo olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

totta kai on. on vain aloitettava jostain, pienin askelin, eikä pidä lannistua, vaikkei kaikki ratkeaisi kerralla. mutta on ehdottomasti. terapiaa, kenties harrastuksia, ihmiskontaktia. elämä on nyt, ei muistoissa.

Tässä on siemen, mutta siinä on myös virhe. Sanoisin, että olennainen ero niiden välillä, "joilla on mahdollisuuksia" ja niiden, joilla ei ole, on siinä, odottavatko he ylipäänsä kaikkien ongelmien ratkeavan. Ei siinä, ratkeavatko ne kerralla tai joskus mmyöhemmin. Ylipäänsä ajatus, että "kaiken" pitäisi "ratketa" on tuhoisa - se on masentava, koska se ei ole realistinen ja jos ei tyydy kuin "kaikkeen" ei kannata edes yrittää.

Tosiasia kuitenkin on, että ihmiset elävät suhteellisen onnellisina erittäin epätäydellisiä elämiä. Useimpien meistä - aapeen taustallakaan - ei tarvitse parantaa kuin yhtä tai kahta elämänaluetta, eikä niitäkään täydellisiksi. Ja siinä voi riittää hyvinkin pieneet asiat, koska jo siitä,mettä jotain sää vähän halltuua, tulee hyvä olo.

Miten sit ne, kenen ei kannata edes yrittää?

Valitettavasti kuolema on edessä ennen pitkää.

Halaus voi pelastaa päivän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

totta kai on. on vain aloitettava jostain, pienin askelin, eikä pidä lannistua, vaikkei kaikki ratkeaisi kerralla. mutta on ehdottomasti. terapiaa, kenties harrastuksia, ihmiskontaktia. elämä on nyt, ei muistoissa.

Tässä on siemen, mutta siinä on myös virhe. Sanoisin, että olennainen ero niiden välillä, "joilla on mahdollisuuksia" ja niiden, joilla ei ole, on siinä, odottavatko he ylipäänsä kaikkien ongelmien ratkeavan. Ei siinä, ratkeavatko ne kerralla tai joskus mmyöhemmin. Ylipäänsä ajatus, että "kaiken" pitäisi "ratketa" on tuhoisa - se on masentava, koska se ei ole realistinen ja jos ei tyydy kuin "kaikkeen" ei kannata edes yrittää.

Tosiasia kuitenkin on, että ihmiset elävät suhteellisen onnellisina erittäin epätäydellisiä elämiä. Useimpien meistä - aapeen taustallakaan - ei tarvitse parantaa kuin yhtä tai kahta elämänaluetta, eikä niitäkään täydellisiksi. Ja siinä voi riittää hyvinkin pieneet asiat, koska jo siitä,mettä jotain sää vähän halltuua, tulee hyvä olo.

Miten sit ne, kenen ei kannata edes yrittää?

Kyse ei olåe siitä, ettei kannattaisi yrittää, vaan siitä, mitä kannattaa odottaa tulokseksi. AINA saa jotain tuloksia, KAIKKI, ei ratkea koskaan. Kaikkien kannattaa siis yrittää, mutta vain ne, jotka tyytyvät epätäydelliseen, tulevat onnellisiksi.