Miten vanhaksi asti kummilasta muistetaan lahjoin?
Tiedän, että tietenkin saa muistaa ja lahjoa vaikka lopun ikäänsä, mutta mikä on sellainen ikä milloin normaalisti voi lopettaa/lopetetaan lahjojen ostaminen? Onko se 18v sitten kun ei ole enää lapsi?
Kommentit (35)
Eikö yleensä ripille pääsyyn asti muisteta?
Ripille asti on kai se virallinen?
Onko olemassa jokin erityinen syy, miksi mietit moista? - Itse olen ilonen siitä, että minulla on kummi, joka muistaa minua edelleen, vaikka olen lähempänä kolmeakymmentä vuotta. - Meistä on tullut melkeinpä kavereita. Vastaavasti minulla on toinen kummi, joka ei ole varmaan koskaan muistanut minua sen jälkeen kun täytin kolme -vuotta...
18-vuotiaaksi on luontevinta muistaa.
Ylioppilas- ja valmistujaisjuhlat sekä häät ovat mielestäni vielä muistamisen paikkoja. Lopuksi se kääntyy toisinpäin, eli kummisetää tai -tätiä muistetaan hautajaiskukilla, vaikka kummilapsikin olisi jo vaikka kuinka vanha.
Kummini ilmoitti kovaan ääneen yo-juhlissani, että tämän jälkeen lahjoja on sitten turha odottaa.
Jäi tosi paha mieli. Enpä minä koskaan mitään lahjoja ole pyytänyt tai odottanutkaan.
Arvaa olenko pitänyt yhteyttä kummeihini?
18-vuotiaaksi on luontevinta muistaa.
Siskollani on poika, jonka kummeja olemme, hän on muutaman vuoden omaa lastamme nuorempi, jonka kummi sisko miehensä kanssa on. Me muistimme siskon lasta ripillepääsyyn asti, he muistivat lastamme viimeksi kun hän oli 6-v, eli 7 vuotta sitten.
Yksi kummeistani on pappi. Hän sanoi aikanaan, että ripille pääsyyn asti muistetaan"erityisesti". Toisilta kummeiltani saan edellen pieniä lahjoja esim. jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Kummini ilmoitti kovaan ääneen yo-juhlissani, että tämän jälkeen lahjoja on sitten turha odottaa.
Jäi tosi paha mieli. Enpä minä koskaan mitään lahjoja ole pyytänyt tai odottanutkaan.
Arvaa olenko pitänyt yhteyttä kummeihini?
Oletkohan sinä minun kummilapseni? Aina muistettiin jouluna ja syntymäpäivänä. Koskaan ei kiitosta tullut. RIppijuhlassa muistettiin viimeksi, sait lahjaksi 70 euroa, edes kiitoskorttia ei lähetetty.
Mulla on kummilapsi 18 ja edelleen muistan syntymäpäivinä ja jouluna ja tietenkin jos on valmistujaisia jne. Kaipa se on makuasia.
Jos lapsesta tulee aikuinen eikä tavata synttärin tai joulun kieppeillä, on varmaan luonnollista lopettaa lahjonta. Omalle kummilleni vien joululahjan aina, kun joulunaikaan tapaamme. Ja saan myös lahjan häneltä. Olen jo keski-ikäinen. Toisen kummin kanssa lahjojen vaihtaminen on loppunut jo aikuiseksi tultua.
yo -juhlat tai muut valmistujaiset yleensä viimeiset mutta jos mun kummilapsi menee naimisiin, saa lapsen tai opiskelee lisää vaikka maisteriksi, niin taatusti muistan lahjalla. Vaikka olisi 50.
Eiköhän se riipu suhteesta. Mulla oli neljä kummia. Yhtä en ole koskaan tavannut, se lähetti lahjoja kunnes vanhemmat erosi kun olin 11. Toinen ja kolmas - pariskunta - muisti 18 v asti, yksi ei ole ostellut merkkipäivinä lahjoja aikoihin mutta tarjosi esim. ravintolassa ruokaa ja vei vaikka huvipuistoon ja museoon kun kävin kylässä.
Onko kummit jotain lahja-automaatteja?
Omasta kummistani muistan ajan, jonka hän on mun kanssa viettänyt. Saatto se lahjojakin antaa, en muista.
synttärilahjojen osalta, viimeistään siinä vaiheessaa kun täytetään kahdeksaantoista vuotta. täysi-ikäiset eivät välttämättä synttäreitä vietä, joten mitään lahjojakaan ei tarvitse ostaa. jos kummilapsi järjestää synttärijuhlat täysi-ikäisenä ja kutsuu, niin viinipullo riittänee lahjaksi. rippikoulun jälkeen seuraava isompi juhla on häät, viisikymppiset tai hautajaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummini ilmoitti kovaan ääneen yo-juhlissani, että tämän jälkeen lahjoja on sitten turha odottaa.
Jäi tosi paha mieli. Enpä minä koskaan mitään lahjoja ole pyytänyt tai odottanutkaan.
Arvaa olenko pitänyt yhteyttä kummeihini?
Oletkohan sinä minun kummilapseni? Aina muistettiin jouluna ja syntymäpäivänä. Koskaan ei kiitosta tullut. RIppijuhlassa muistettiin viimeksi, sait lahjaksi 70 euroa, edes kiitoskorttia ei lähetetty.
Et tainnut ihan ymmärtää viestini pointtia... Tottakai aina kiitin saamistani muistamisista, minut on kasvatettu ihan hyvin.
Kun kummini alkoi paasaamaan juhlissani niin jäi sellainen olo, että on muistanut jouluna-/syntymäpäivinäni vain velvollisuudesta ei siksi että olisin jotenkin tärkeä ja hän tahtoisi minua ilahduttaa. Siksi jäi paha mieli.
Minua ilahduttaisi ihan korttikin, mutta ilmeisesti en sitten ollut kummilleni mitenkään tärkeä kun korttiakaan ei tarvitse lähettää kun "velvollisuudet" päättyivät päästyäni ylioppilaaksi...
Kun täytin 15 en enää saanut lahjoja kummeilta. Kortit loppu 18vee 😀
Kummin velvollisuuksista tärkein ei todellakaan ole lahjominen, vaan tukea lasta hengellisessä kasvussa.
Tämä loppuu periaatteessa rippikouluun, jolloin lapsesta tulee täysivaltainen seurakuntalainen.
Lahjomisenkin voisi hyvin lopettaa siihen, mutta olen kyllä ylioppilaitakin muistanut.
No, jaa .. Lahjoja ei tarvinne ikinä ostella vaan muuten muistaa kummilastaan ja luoda ne lämpöiset välit