Lue keskustelun säännöt.
Miten vanhaksi asti kummilasta muistetaan lahjoin?
09.07.2016 |
Tiedän, että tietenkin saa muistaa ja lahjoa vaikka lopun ikäänsä, mutta mikä on sellainen ikä milloin normaalisti voi lopettaa/lopetetaan lahjojen ostaminen? Onko se 18v sitten kun ei ole enää lapsi?
Kommentit (35)
itse olen lopetellut vähitellen siinä vaiheessa, kun kummilapsen vanhemmat alkoivat lopettaa lahjoista kiittämisen ja muutenkin kummilapsen kuulumisten kertomisen. Aikani kuulumisia itse kyseltyäni lopetin, koska se oli niin yksipuolista. Kyllä minusta kummilapsen vanhemmat voisivat edes kiittää lahjasta, tai lapsi itse kun on tarpeeksi iso. Kummilapsia on ollut kaksi. Ulkomaille muuttomme jälkeen yhteydenpito oli ensin sataprosenttisesri minun vastuullani, kunnes en enää viitsinyt toimia lahja-automaattina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummini ilmoitti kovaan ääneen yo-juhlissani, että tämän jälkeen lahjoja on sitten turha odottaa.
Jäi tosi paha mieli. Enpä minä koskaan mitään lahjoja ole pyytänyt tai odottanutkaan.
Arvaa olenko pitänyt yhteyttä kummeihini?
Oletkohan sinä minun kummilapseni? Aina muistettiin jouluna ja syntymäpäivänä. Koskaan ei kiitosta tullut. RIppijuhlassa muistettiin viimeksi, sait lahjaksi 70 euroa, edes kiitoskorttia ei lähetetty.
Et tainnut ihan ymmärtää viestini pointtia... Tottakai aina kiitin saamistani muistamisista, minut on kasvatettu ihan hyvin.
Kun kummini alkoi paasaamaan juhlissani niin jäi sellainen olo, että on muistanut jouluna-/syntymäpäivinäni vain velvollisuudesta ei siksi että olisin jotenkin tärkeä ja hän tahtoisi minua ilahduttaa. Siksi jäi paha mieli.
Minua ilahduttaisi ihan korttikin, mutta ilmeisesti en sitten ollut kummilleni mitenkään tärkeä kun korttiakaan ei tarvitse lähettää kun "velvollisuudet" päättyivät päästyäni ylioppilaaksi...
Oletko itse lähettänyt korttia kummillesi? Kutsunut kylään kotiisi?
Mulla taitaa olla 5 kummia, en edes muista kaikkien nimiä, enkä muista milloin olisin heitä tavannut viimeksi. Yhden kummin muistan lähettäneen rahaa joskus sillon kun rahaa lähetettiin kirjekuoressa, mutta siitäkin on varmaa ainakin kymmenen vuotta.
Olen 23v
Vierailija kirjoitti:
Siskollani on poika, jonka kummeja olemme, hän on muutaman vuoden omaa lastamme nuorempi, jonka kummi sisko miehensä kanssa on. Me muistimme siskon lasta ripillepääsyyn asti, he muistivat lastamme viimeksi kun hän oli 6-v, eli 7 vuotta sitten.
Kuulostaa ihan mieheni suvulta. Mies oli veljensä tyttären kummi ja joka vuosi ostettiin tosi kalliit synttäri- ja joululahjat. Rippilahjaksi tytär vaati valkokultaista timantein koristeltua ristiä ja sai sen. Oma lapsemme on nyt 4-vuotias (miehen veli lapsemme kummi) ja veljen perhe ei ole kertaakaan "ehtinyt" lapsen synttäreille, eikä jälkikäteenkään muistanut lahjalla. Yhden joululahjan on veli perheineen kerran tänä aikana antanut, ruman pöytälampun ja sekin, kun lapsi oli 2-vuotias. Miehen veljen perhe tienaa tuplasti, mitä meidän perhe eli ei ole siitäkään kiinni. Lahjojen perään en siis ole, mutta ihan reiluuden nimissä, voisivat edes meidän lapselle synttärikortin postittaa kerran vuodessa.
Meillä on ollut tapana "lahjoa" kummilapsia ripillepääsyyn saakka. Lakkiaiset, valmistujaiset, kihlajaiset, häät sitten erikseen. Osa kummilapsista on läheisempiä (meillä heitä yhteensä 12) esim. johtuen siitä, minkä verran vanhemmat ovat kutsuneet synttäreille tai minkä verran vanhempien kanssa on muuten pidetty yhteyttä. Sama on ollut omien lasteni kummien suhteen. Yhdet eivät ole muistaneet lastani enää moneen vuoteen, vaikka tämä on nyt 13.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meidän lapsi täytti 13-vuotta, onnitteli yksi hänen kummeistaan minun facebook-tililleni. Lapsella toki on omakin facebooktili, mutta hänelle itselleen ei onnitteluja tullut missään muodossa,.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummini ilmoitti kovaan ääneen yo-juhlissani, että tämän jälkeen lahjoja on sitten turha odottaa.
Jäi tosi paha mieli. Enpä minä koskaan mitään lahjoja ole pyytänyt tai odottanutkaan.
Arvaa olenko pitänyt yhteyttä kummeihini?
Oletkohan sinä minun kummilapseni? Aina muistettiin jouluna ja syntymäpäivänä. Koskaan ei kiitosta tullut. RIppijuhlassa muistettiin viimeksi, sait lahjaksi 70 euroa, edes kiitoskorttia ei lähetetty.
Itsellä melko sama tilanne. Kun kummilapsi oli pieni, ei koskaan tullut kutsua esimerkiksi syntymäpäiville. Joka vuosi kuitenkin muistin lahjalla ja ensimmäiset vuodet kutsuin itse itseni syntymäpäiväkahveille. Jouluna muistin myös pienellä paketilla enkä odottanut lahjaa takaisin mutta edes yhtään joulukorttia ei ole omasta postiluukusta vuosien mittaan kolahtanut, kiitoksesta puhumattakaan.
Välimatka oli melko pitkä mutta alkuun koitin järjestää vierailuja muutenkin pitkin vuotta. Kerta toisensa jälkeen kävi kuitenkin niin, että joko kummilapsi vanhempineen ei päässytkään tulemaan meille tai heille tuli joku este, ettei voitukaan nähdä heillä. Nämä muutokset tulivat yleensä aivan viime tippaan, joskus olin jo melkein ehtinyt laittaa kahvin tippumaan kun ilmoittivat, etteivät sittenkään pääse. Elämäntyylimme olivat kai niin erilaiset, että heille tuollainen oli aivan normaalia mutta itse en enää lopulta jaksanut olla ainoa, joka yrittää pitää kummiutta yllä. Niin sitten viimeiset vuodet ennen kummilapsen ripillepääsyä tyydyinkin vain lähettämään paketit jouluna ja synttäreinä.
Kummilapsen rippikoulun ajankohta oli suurinpiirtein tiedossani ja ihmettelin, kun ei kutsua kuulu. Lopulta minut kutsuttiin tekstiviestillä, kaksi päivää ennen juhlia. Valitettavasti en päässyt paikalle, koska samalle päivälle oli sovittu töitä. En pystynyt kyseiseen päivään varautumaan, koska päivä ei ollut se, josta minulle oli kerrottu. Lahja minulla oli jo valmiina ja sain sen toimitettu kummilapseni rippijuhliin. Kiitosta tai kiitoskorttia en koskaan saanut minäkään. Helpotus toisaalta, että yksipuolinen muistaminen on nyt loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä pappi sanoi? Ottiko Pappi homman haltuun ripissä? Vai miten te handlaatte hommat?
Vierailija kirjoitti:
Eikö yleensä ripille pääsyyn asti muisteta?
Niinpä niin... Itseä kyl vähän loukkas, että ripille pääsyn jälkeen siihen asti tosi läheiset kummit lakkas pitämästä yhteyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö yleensä ripille pääsyyn asti muisteta?
Niinpä niin... Itseä kyl vähän loukkas, että ripille pääsyn jälkeen siihen asti tosi läheiset kummit lakkas pitämästä yhteyttä <3 Ei ne lahjat mitää, mut kiva oli tietää, että muhun oltiin 15 vuotta yhteydessä vaan velvollisuudesta.
Oletko sinä yhteydessä kummeihisi? Yksipuolinen yhteydenpito on aika raskasta.
OIKEA krstillinen kummihan jakaa kristillistä sanomaa eikä ole mikään lahja-automaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymäpäivisin siihen asti, kunnes pääsee ripiltä. Sitten rippijuhlissa, valmistujaisissa ja häissä, jos häihin vielä kutsutaan. Minä lähettelen lisäksi vielä näin vanhana akkana joulukortin kummeille. He asuvat niin kaukana, ettei tule kyläiltyä. Joskus soitellaan. Jos ei hautajaisiin ole kantajia, kummilapsista tai heidän puolisoistaan voi pyytää kantoapua.
Oma kummipoika on nyt 10, ja joka ikinen joulu ja syntymäpäivä olen lahjan vienyt/ lähettänyt. Viime vuosina alkanut todella ärsyttää kun ei enää kiitosta kuulu. Poika ei osaa kiittää vaikka kysyn viestillä häneltä että tuliko lahja perille, vastaa vaan että "tuli." Olen huomannut että välillä jos lähetän rahaa, saattaa kiitos tulla, paketeista ei. Vaikka ei olisikaan mieluinen lahja, niin kuuluu hyviin (normaaleihin) käytöstapoihin kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole kummilapsia niin säästyy tuoltakin ongelmalta.
Luin nopeasti että "kummajaista" :)