Pystyyko kirjoitustyota tekemaan pakolla ja vakisin? Mita voi tehda sellaisena paivana kun ajatus ei yhtaan juokse, eika mikaan tekstikohta nappaa mukaansa hiomaan ja parantelemaan

kirjoittaa uutta, huonoina päivinä editoi vanhoja.



Mutta täytyy osata myös kirjoittaa pakon edessä.

Mun pitäis kirjoittaa yks arvostelu, mutta ajatus ei vain kulje. En pitänyt meinaan siitä, mitä nyt pitää arvostella.

usein pakolla kirjoitettu tuntuu kirjoittaessa kömpelöltä ja sujumattomalta, mutta myöhemmin huomaa, että tekstistä tuli ihan yhtä hyvää kuin muulloinkin kirjoitetusta.

kun ei pitänyt?

Miten luulet että sanomalehdet ja tv-ohjelmat syntyy? Ei siellä voi odottaa inspistä ja hyvää hetkeä.



Se on osa ammattitaitoa.

Sitten kirjoittaminen on vaan vielä vaikeampaa. Yritin sopia itseni kanssa, että kirjoitan yhden sivun vaikka väkisin, ja jos kirjoitus ei siitä sitten aukea, teen viikkosiivouksen. Näyttäisi menevän vähän siivouksen puolelle, kun en ole saanut iltapäivässä kuin yläreunan paperista käytettyä. Aamu meni ihan innostavasti vanhaa tekstiä korjatessa ja uutta aineistoa lukiessa.



ap

Mä oon niin kiltti, että arvostelen mieluummin ne, mistä tykkään. Ei musta tule koskaan kunnon kriitikkoa.

Ja annoin paljon noottia siitä, että kritiikki puuttui arvostelusta kokonaan. Eli muista kirjoittaa monipuolista palautetta. Jos et pitänyt arvosteltavasta niin sinulla on varmasti paljon sanottavaa! ;)

Minä olen kirjoittanut työkseni 20 vuotta, eikä se aina ole maistunut. Mutta onpahan talo maksettu ja lapset koulutettu.

mutta ei edes kappaleen mittaista kokonaista ajatusta.



t. Graduntekijä

omia lauseita niiden perään ja yhdistelet kappaleita. Suunnittele samalla lukujakoa, tee sisällysluetteloa, vaihda otsikoiden fontteja (tätä minä aina teen :-) , hahmottele taulukoita.



t. 3

T: Nelonen

" Käynnistyn" ihan puhtaasti vain sillä rutiinilla eli teen ihan niistä peruspölkyistä itselleni rungon (päässäni, mutta yhtä hyvin voi tehdä paperille) ja alan kirjoittaa. Kun on pakko, ja dedis parin tunnin päässä. Yleensä en aloita alusta, vaan toisesta kappaleesta. Alun, lopun, otsikon ja ingressin/alkujuonnon tms. lisään/viimeistelen, kun juttu on valmis. Muuten kirjoitan suoraan valmista.



12

että jos olen tosi väsynyt, käyn happihyppelyllä tai siivoan jotain, jos en muuta niin käsilaukkuni. Se jotenkin järjestää myös ajatukset.

Itsekin teen lopputyötä ja koko talon remppaa samalla aikaa. Joten aina kun toinen työ tökkii, siirryn toiseen. Tapettia raapiessa voi miettiä esim sisällysluetteloa ja ihan ajatuskokeena hassutella vaikka vaihtamalla kappaleiden paikkaa tai kehitellä ihan huimia johtopäätöksiä. Osa niistä jää sitten takaraivoon ja tulee hyviä ja oikeasti toteuttamiskelpoisina ideoina paperille. Aina kun en jaksaisi enää yhtään, käytän 15-45 minuuttia ongelman pohtimiseen siltä kantilta, että mitä sille voisi tehdä. Sitten jätän kirjoittamisen loppupäiväksi tai seuraavaksikin ja pohdiskelen aina välillä näitä vaihtoehtoja. Pari ihan kamalaa umpisolmua on auennut näin melkein itsestään. Pitää vaan saada ajatukset jotenkin vapautumaan, jotta voi nähdä kaikki käytettävissä olevat vaihtoehdot.

että aika pitkälle kirjoittaminen onnistuu huononakin päivänä. Jotenkin sitä vain onnistuu pakottamaan itsensä. Mun ammatti on sanomalehden toimittaja ja uutisjuttu kirjoitetaan tietyn muotin mukaan. Se auttaa, mutta ei poista sitä, että luovuuttakin tarvitaan. Pakko ja kiire ovat hyviä kannustimia.

Olen kyllä kohdannut sellaisenkin päivän, jolloin en enää pystynyt kirjoittamaan. Siihen liittyi pitkäaikaista vaikeista tapahtumista johtunutta stressiä yksityiselämässä, työpaikkakiusaamista sekä äkillinen järkytys läheisen ihmisen sairastumisesta. Mutta olen tainnut selvitä siitä.