7 vuoden ikäero lapsilla?

Hyvät 😊

Tämä on ilmeisesti se ikäerohullu nyt

Minulle läheisin sisarus on 7 vuotta vanhempi isosiskoni. Juuri tänäänkin nähtiin, vaikka asumme 250 km päässä toisistamme.

Riippuu tapauksesta. Minulla on seitsemän vuotta ikäeroa veljiini, jotka ovat kaksosia. Ja aivan oikein arvattu, minut "tehtiin" sen takia, että äiti ja isä ajattelivat, että olisi hirveän kiva, että äiti olisi kotona, kun kaksoset aloittavat koulun. No, minulla on ihan hyvät välit vanhempiini ja veljiini, mutta he ovat kuitenkin kaksosia, joten ymmärrän näin vanhemmiten heidän erityissuhteensa. Lapsena ymmärtäminen oli vaikeampaa. Tosin vieläkin näin nuorena aikuisena harmittaa, että en kuitenkaan ole ihan tasavertainen sisarus heille, toisaalta iän ja toisaalta kaksosuuden takia. Veljeni ovat jo opiskelunsa opiskelleet ja ovat työelämässä, toinen meni viime kesänä naimisiin ja toinen tänä kesänä. Kohta alkaa varmaan vauvauutisia kuulua. Veljet ovat aina olleet samassa elämäntilanteessa, minä tulen seitsemän vuotta perässä. Nyt siis opiskelen yliopistossa. Minut kyllä kutsutaan kaikkiin perhejuhliin yms., mutta tiedän, että veljien perheet ovat todella läheisiä keskenään, esim. lomailevat joskus yhdessä, viettävät paljon yhdessä vapaa-aikaa, jne. No, eipä minulla olisi varaakaan matkustella nyt ulkomaille. Mutta siltä tuntuu, että jään aina vähän taustalle. Sitten, kun itse saan lapsia, niin veljien lapset ovat jo kouluikäisiä ja serkut keskenään kavereita, minun lapseni ehkä kymmenisen vuotta nuorempia. Vähän kurjaa.

Yhdellä tutulla on 7 vuoden ikäero lapsilla. On kuulemma tosi kiva, kun saa olla äitiyslomalla esikoisen ekan kouluvuoden ajan. Heillä ei ainakaan mitään mustasukkaisuutta ole ollut.

Meillä lapsilla 5 vuoden ikäero, ja tämäkin on ollut tosi hyvä. Esikoinen on ollut todella ihana pikkusisarustaan kohtaan. Harkitsemme myös vielä kolmatta lasta, mutta vasta siten, että olisi taas pidempi ikäero. Tuo 7 vuotta olisi täydellinen tällä kertaa. Isommat lapset ovat omien kokemusteni mukaan aivan ihania vauvoja kohtaan. Muistan itsekin, että olisin kouluikäisenä ollut ikionnellinen, jos perheeseen olisi tullut vielä vauva. Omiin sisaruksiini minulla on 1-2 vuoden ikäerot. Isommat sisarukset osaavat ihan erilailla olla varovaisia pikkuvauvoja kohtaan kuin esim. taaperot. Ja vauva viihtyy, kun on muita lapsia ympärillä "hoitoapuna" ja höpöttelemässä.

No ei se voi ainakaan huonompi olla kuin tämä perinteinen 1-2 vuoden ikäero. Ehtii rauhassa nauttia molempien lasten vauva- ja taaperoajoista. Isommasta on tarvittaessa vähän apuakin vauvan kanssa ja mustasukkaisuutta tuskin tulee olemaan. Molempien lasten kanssa on ikäerosta johtuen vähän omat jutut - tämän voi tietysti laskea sekä plussaksi että miinukseksi. 7-vuotias on hyvin omatoiminen - ei tarvitse nukuttaa, pukea ja syöttää kahta lasta, ei kahden lapsen yhtäaikaisia uhmakiukkuja yms. Vain yhdet päivähoitomaksut maksettavana kerralla. Kun lapset ovat vanhempia, tuo 7 vuoden ikäero taas ei enää merkitse mitään. Meillä tulee lasten ikäero olemaan varmaan kutakuinkin samaa luokkaa eikä harmita yhtään. Eipähän tarvitse olla jaksamisen äärirajoilla kahden pienen kanssa.

Meillä  pojilla ikäeroa 7 v3 vkoa. Nuorimmainen syntyi juuri ennen kuin koulu alkoi. Olin edellisen kevään saikulla ja esikoinen sai nauttia puolipäiväeskarista. Olin kotona 2.5 kuopuksen synnyttyä. Eli tosi hyvä sauma, kun esikoinen sai tulla suoraan koulusta kotiin.

Isompi sai 7 ekaa vuotta paljon huomiota. Isompi odotti kovasti pienemmän syntymistä. Ovat aina olleet hyvät kaverit, vaikka aivan erilaiset luonteet. Ikinä ei isompi ollut mustasukkainen. Auttoi pikutehtävissä, kun kuopus oli pieni.

Kun nuorempi oli 4-6-v .isompi otti kotona tosi hyvin mukaan leikkeihin  silloin kun olivat kahdestaan. Nuorempi pääsi myös tuta isompien poikien leikeistä; on ollut aina hyvin rohkea menemään kaikkeen mukaan. Häntä ei todellakaan ole kukaan läksyttänyt:) Oppi pitämään pienestä puolensa.

Kun isompi oli alakouluikäinen, minulla oli aina aikaa kuskata häntä harrastuksiin. Pienempi kulki mukana. Nyt taas on ollut aikaa kuskata pienempää.

Nyt kuopus on 14. Isompi 21. Isompi meni armeijaan 19-vuotiaana. Ja muutti  samalla tyttökaverin kanssa yhteen.  Pienempi asuu meidän vanhempien kanssa. Elämä on hyvin erilaista. Kotona hän saa olla rauhassa huoneessaan.

Kun isoveli tulee käymään, veljekset saattavat edelleen painia ja kisailla:9  Isoveli ruuvailee myös pienemmän mönkijää, mopoa ym. Ottaa välillä auton kyytiin...On stara pienemmän kavereille:)

Meidän perheessä ikäero on ollut hyvä.

Meillä pojilla ikäeroa 6.5 vuotta ja meidän tapauksessa ihan täydellinen ikäero.

Pienempi syntyi juuri kun isompi meni kouluun ja olen nyt ollut kotona koko ekan luokan ja vielä tokan luokan syksyn tulen olemaan. Ja on ihan parasta, varsinkin nyt kun koko kesä ollaan kotona yhdessä. Ei iltapäivähoito-ongelmia ja suhde isompaankin syventynyt tämän kotonaolon aikana selvästi.

Molemmille riittää aikaa erilaisiin juttuihin ja isommasta jo tosi paljon apua. Ja mitään mustasukkaisuutta ei ole ollut.

Molemmilla omat leikit, mutta paljon puuhaavat myös yhdessä. Ei ole mitään niin söpöä kun se kun isompi hellii pikkuveljeään <3

Molemmat ovat saaneet olla pieniä oman aikansa ilman kiirettä kasvaa "toisen alta" ja omat voimat on riittänyt kun kerrallaan vain yksi vaippaikäinen. Sopii meille!

Meillä on ikäeroa 8,5 vuotta. Oikeastaan ainoa negatiivinen asia on tullut nyt, kun vanhempi tyttö on 12 v. Ja alkaa olla murrosikäinen. Ja pikkusisko 3v. haluaisi jatkuvasti olla isosisko seurassa. Vanhempi tyttö kokee nuoremman ärsyttäväksi ym.

Mun pikkusiskoni on 7v nuorempi. Harmittaa, että ollaan niin eri elämäntilanteissa nyt 27 & 20v, mutta voitais toki pienemmälläkin ikäerolla olla erilaisia ihmisinä, kuten ollaan nytkin.

Lapsena osattiin kyllä tapella, ei ehkä ihan yhtä fyysisesti kuin pienemmän ikäeron sisarukset, mute kumminkin.

Minulla on kaksi poikaa kuuden vuoden ikäerolla. Aina ovat tulleet hyvin toimeen keskenään, mitä nyt aina välillä tulee täällä kotona sanomista jostain asiasta ja tappeluakin joskus, mutta se kuuluu elämään. Pelaavat jotain konsolia yhdessä ja tekevät tallissa jotain autohommiakin paljon. Nyt menivät yhdessä kylille kaljaa ottamaan. Saas nähdä missä kunnossa pojat tulee kotiin sieltä. Vanhempi on 34 ja nuorempi 28.

Meillä isompi (keskimmäinen) oli aluksi hyvin mustasukkainen, mutta nykyään touhuaa paljon kaksivuotiaan kanssa. Toisaalta lapsen luonne huomioon ottaen, hän olisi ollut mustasukkainen missä ikävaiheessa tahansa. Yhdeksän vuotta vanhempi taas on koko ajan ollut vain haltioissaan pienemmästä sisaruksesta.