työkaverin kohtaaminen vapaalla

Moi,

Pelkään pahoin että törmään ensi viikolla työkaveriini. En voi sanovani olevani vielä ihastunut, mutta vähintään kiinnostunut. Hän on kaunis, ja vaikuttaa todella fiksulta naiselta. Emme ole juurikaan jutelleet, mutta niinä harvoina kertoina kun olemme, olemme tulleet hyvin juttuun, löytäneet yhteisiä ajatuksia ja lopulta hymyilleet maailmalle.
Emme ole sopineet mitään, mutta tiedämme molemmat olevamme samalla suunnalla ja yhteentörmäyksen mahdollisuus on olemassa. Me molemmat tästä jo toisillemme vitsailtiinkin.

Uskon kohtaloon, täten en halua puuttua asioihin jotka tapahtuu omalla painollaan, tapahtuu jos tapahtuu -asenne on vienyt minut hyvässä elämässäni jo pitkälle, sanoisin että vain rakkaus, lapset ja moottorivene puuttuu.
Haluaisin kuitenkin olla joskus eri mieltä kohtalon kanssa, joten mitä mieltä olette, onko milloinkaan järkevää puuttua kohtaloon omilla toimillaan? Minulla on tästä vain huonoja kokemuksia, jotka ovat kerta toisensa jälkeen päättyneet epämieluisasti, tehden minusta enemmän heikomman kuin vahvemman...
Odotanko malttamattomana maailmalta liikaa pelkkien keskustelujen pohjalta täyttääkseni elämässäni ne aukot, joita kohtalo ei ole vielä täyttänyt? Lähdenkö siis etsimällä etsimään, vai istunko puistonpenkille?