Arkiapua sivu facessa on kamala.

Arkiapuri sivusto siis.

Ero ja ero. Eikö ihmiset nykyään keksi mitään muuta ratkaisua elämän vastoinkäymisistä kuin ero?

Vierailija kirjoitti:

Ero ja ero. Eikö ihmiset nykyään keksi mitään muuta ratkaisua elämän vastoinkäymisistä kuin ero?

Ei tuollainen ole hyvä kasvuympäristö lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ja ero. Eikö ihmiset nykyään keksi mitään muuta ratkaisua elämän vastoinkäymisistä kuin ero?

Ei tuollainen ole hyvä kasvuympäristö lapsille.

Ja entisaikaanko on ollut kaikki aina kohdallaan kun liitot on kestänyt? Lapsetko eivät kestä mitään tosielämän faktoja? Vastoinkäymiset eivät lapsia hajota vaan jatkuva turvattomuus ja pelko sekä väkivalta.

Ja ihan aina löytyy rikkinäisille aikuisille selitys lapsuudesta ja syy miksi ovat rikki. Eli voidaanko henkisiltä sudenkuopilta välttyä koskaan? Kun vastoinkäymisetkin on suhteellisia eli aina kokevalle ihmiselle itselleen rankkoja, vaikka olisi muihin verrattuna ihan pieniä murheita. Toisekseen perheen ulkopuoleltakin voi kokea kriisejä.

Tahdon sanoa, että vaikka kuinka kaikelta lapsia suojelisi niin ei elämä koskaan ole pelkkää juhlaa.

Onko siis lapsilla parempi huomata, ettei sairasta jätetä ja perheeseen voi tukeutua?

Olisiko hyvä huomata, että aikuinen hakee toiselle vanhemmalle apua? Vaikkapa näistä vertaistukiryhmien asiantuntijoilta.

Tilapäisiin rahaongelmiin voi tuollaisessakin tapauksessa jostain saada apua kun vaan sairas on avun piirissä eli nähdään, että yritystä on.

Ei asiat ole niin mustavalkoisia. Jospa hän on muutoin täydellinen äiti? Ja rahapula vain toisinaan, mutta lapset kaiketi saavat kaiken tarvittavan jos ei lastensuojeluakaan ole hälyytetty koulusta tai päiväkodista tmv. Kyllä tuollainen ihminen voi tehdä itsestään luottokelvottoman ja laittaa taloutensa toisen ihmisen taakse.

Ei ero ole ensimmäinen ratkaisuksi.

Ihan älyttömiä idiootteja tuolla kerjäämässä. Yhdessäkin perheessä isä opiskelee, äiti on sairas (ollut jo vuosia) ja silti pitänyt siihen päkertää kaksi lastakin vielä. Huh huh.

Ei minusta tuo Arkiapua-sivu nyt niin paha ollut, aika ok pikemminkin. Sen sijaan ne jouluapua-sivut vai mitä ne nyt oli kun joulua ennen oli facessa ja täälläkin niistä juteltiin, oli aika kamalia. Järjestään perheissä oli yli 5 lasta ja molemmat vanhemmat aina työttömiä ja lisää lapsia tulossa ja lemmikeitä aina tietysti myös.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta tuo Arkiapua-sivu nyt niin paha ollut, aika ok pikemminkin. Sen sijaan ne jouluapua-sivut vai mitä ne nyt oli kun joulua ennen oli facessa ja täälläkin niistä juteltiin, oli aika kamalia. Järjestään perheissä oli yli 5 lasta ja molemmat vanhemmat aina työttömiä ja lisää lapsia tulossa ja lemmikeitä aina tietysti myös.

En ole itse koskaan tuollaisia sivuja lukenut enkä tiennyt niiden olemassaolosta, mutta sen haluan sanoa, että itse kun sain viidennen lapsen niin sairastuin moneen sairauteen sen jälkeen ja meinasin siksi myös kuolla. Isälle se kaikki oli henkisesti liikaa ja sairastui mielellisesti eikä minulla ollut muita mahdollisuuksia kun erota.

Myös lapseni sairastui tuolloin vakavasti ja koen olevani oikea selviytyjä. Yksin olen lasten kanssa edelleen ja kamppailen sairauksiemme kanssa, mutta muuten elämä on tasaista. Nyt pääsen eläkkeelle kun ei minusta saada työkykyistä enää edes leikkauksin joita tulossa paljon.

Apua en saa. Se on kumma juttu. Kun tulen leikkauksesta kotiin niin ei tietoa kuka tekee ruuat, siivouksen voin ostaa ja siihen menee ylimääräiset rahat, mutta kaikki muu on auki, vaikka olen kirjallisesti vaatinut apua mm.lastensuojelusta.

Apua ei saa kun koti on siisti ja kunnossa, lapset hoidettu eikä pulloja löydy kaapeista eikä pöydiltä.

Sairaskulut on jopa 1000€/kk.

Olisi lottovoitto jos saisi edes siivousavun kun tulen kotiin. Nytkin sitä jo tarvitsisin ja lääkärit kirjoittaneet lausuntoja, mutta tukea sellaisen maksamiseen ei heru. Ei ole koskaan herunut minkäänlaisia jouluapuja, vaikka olisi ollut tarpeen. Tuossa taannoin muutimme kosteusvaurioisesta asunnosta pois. Ihan itse ostin minimituilla kaikki patjat ja sohvan ym.

Mutta aina ei oikeastikaan ole itse voinut asioille mitään. Tätä ennen kykenin työhön. Opiskelin tosin uutta alaa kun edellinen liian raskas, mutta tuo sairaus ei ollut silti este asioille. Nykyiset on. Sukulaisia ei oikein ole kun sukumme on kovin pieni ja suurin osa asunut ulkomailla jo vuosia. Ne vähätkin myös sairastuneet eli en ole omaa aikaa nähnyt yli 10 vuoteen (alkuun oma valinta kun lapset pieniä, mutta kun pääsisi edes lasten kanssa pienelle lomalle ennen suurinta leikkausta, jonka riskit kohdallani erityisen korkeat).

Tuollaista nyt ei kehtaa edes pyytää.

Olen silti nähnyt ihmisiä, ketkä vinkuu aina jotain apua muualta ja itse pistävät haisemaan toisesta suunnasta. Kerrankin yksi tälläinen kommentoi ettei voisi ostaa lehteä itselleen kun minä ostin. Oli pakko sanoa, että en minä muuhun "turhaan" sitten rahaa käytäkään eikä minulla olisi varaa ostaa tuoppia sitten taas, että kyllä se on hiukan omakin valinta mihin sen rahan laittaa jos sitä välillä on. Itse laitan pääosin kotiin tai vaatteisiin, lasten menoihin. Pieniä ne on, mutta ei olisi niitäkään jos vielä joisin nekin.