Vanhempi, miksi kysyt mitä lapsi haluaa tilata/syödä, jos et kuitenkaan anna lapsen päättää?

Toi on niin totta

Olin töissä mäkkärissä jossa tuli tälläinen tilanne:

Äiti ja poika (joku 15v) tuli siihen kädelle

-mitäs sä haluat?

-BigMac-aterian

-Se on hirveen kokonen et varmaan jaksa otetaan juustoateria

Jotenkin tilanne tuntui niin naurettavalta

Vierailija kirjoitti:

Toi on niin totta

Olin töissä mäkkärissä jossa tuli tälläinen tilanne:

Äiti ja poika (joku 15v) tuli siihen kädelle

-mitäs sä haluat?

-BigMac-aterian

-Se on hirveen kokonen et varmaan jaksa otetaan juustoateria

Jotenkin tilanne tuntui niin naurettavalta

Tulivat kädelle siihen? 😄

hehe, 15 v vetää varmaan kevyesti 3 bigmaccia ja hirveen kokoisia ei mäkkärin yksikään ateria ole nähnyt. 

Koska ei tahdota ostaa sitä mitä lapsi tahtoo jos tietää että syömättä se jää. Mättöruoka on kallista ja en ainakaan minä ala maksamaan siitä että lapsi ottaa yhden haukun ja sanoo hyi yök ja sitten kiukuttelee kun on nälkä.

Tosin itse teen tätä muodossa että kysyn mitä tahtoo ja jos vastaus on jotain mistä tiedän ettei lapsi pidä tilaan sitä itse ja lapselle mitä tiedän että syö. Sitten annan ottaa haukun siitä minun ja jos tykkää yhtäkkiä niin seuraavalla kerralla saa kokonaisen.

Ehkä se vanhempi tuntee sen lapsensa niin hyvin, että tietää ettei tämä jaksa koko bigmaciä tai ei tosiaan tykkää siitä suklaasta ja loppupeleissä annokset jäisi syömättä.

No ensimmäinenhän on ainakin neuvottelutilanne, jossa yhdessä pohtivat että mitäs sille lapselle tilattaisiin. Ihan ok mielestäni että opetetaan ettei kaikkea haluaamansa tarvitse saada ja jos poika ei tosiaan tykkää hampparista niin miksi se pitäisi tilata.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se vanhempi tuntee sen lapsensa niin hyvin, että tietää ettei tämä jaksa koko bigmaciä tai ei tosiaan tykkää siitä suklaasta ja loppupeleissä annokset jäisi syömättä.

No mutta kuten ap sanoi. Miksi ihmeessä pitää sitten asiasta kysyä? Tuohan on jo suoraa vittuilua lapselle.

Jos lapsi vastaa kysyttäessä jotain hassua, niin keskustellaan asiasta tai sitten vain tilaan hänelle sen mitä hän pyysi. Jos ei kelpaa, niin voivoi. Tietääpähän seuraavalla kerralla.

Hanki lapsia ja anna sitten lasten päättää. Huomaat ettei kaikki käy niin kuin 20-vuotiaana ajatteli asioiden olevan. 

Vierailija kirjoitti:

Koska ei tahdota ostaa sitä mitä lapsi tahtoo jos tietää että syömättä se jää. Mättöruoka on kallista ja en ainakaan minä ala maksamaan siitä että lapsi ottaa yhden haukun ja sanoo hyi yök ja sitten kiukuttelee kun on nälkä.

Miksei tässä tilanteessa voi vaan todeta, että "halusit tämän, nyt syöt tämän ja muuta ei ole tarjolla. Voit itse päättää, kuanko siihen menee." Jos aikataulut ei muuten anna myöten niin ottaa mukaan. Kyllä se uppoaa alas sitten, kun on tarpeeksi kova nälkä.

Itse tein kompromissin: lukutaidoton lapsi ei välttämättä edes tiedä mitä listalla, annoin kaksi mahdollisuutta joista saa valita ihan itse. Noin ei kävellyt lapsen tahdon yli. Ja oppivat kyllä tilaamaan itselleen sopivia sitten lukutaitoisina. Meillä lapset olivat konservatiivisia, halusivat monesti aina samaa. Mutta saivat tehdä niin, halusivat kuitenkin maistaa meidän lautasilta muutakin - ja kerrankin poika halusi lopulta vaihtaa oman kanansa minun ankan kanssa ;)

Vierailija kirjoitti:

No ensimmäinenhän on ainakin neuvottelutilanne, jossa yhdessä pohtivat että mitäs sille lapselle tilattaisiin. Ihan ok mielestäni että opetetaan ettei kaikkea haluaamansa tarvitse saada ja jos poika ei tosiaan tykkää hampparista niin miksi se pitäisi tilata.

Jaa millä tavalla? Poika kertoo mitä haluaa ja äiti jyrää päätöksen yli. Tuosta on neuvottelu kaukana. Sama olisi jos kysyn vaimolta, että haluaako jotain herkkua, kun käyn kaupassa. Vaimo vastaa Fazerin suklaalevy ja sitten tuon hänelle lakritsipötkön, koska olen sitä mieltä, että hän pitää siitä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Koska ei tahdota ostaa sitä mitä lapsi tahtoo jos tietää että syömättä se jää. Mättöruoka on kallista ja en ainakaan minä ala maksamaan siitä että lapsi ottaa yhden haukun ja sanoo hyi yök ja sitten kiukuttelee kun on nälkä.

No miksi pitää sitten ylipäätään kysyä, jos ei kerran vastaus kuitenkaan kelpaa.

Tuossa tilanteessa voisi kysyä: "otatko juustoaterian" ja sillä selvä. Nuo annetut esimerkit ovat juuri sitä, millä lasten omatoimisuutta saadaan lytättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei tahdota ostaa sitä mitä lapsi tahtoo jos tietää että syömättä se jää. Mättöruoka on kallista ja en ainakaan minä ala maksamaan siitä että lapsi ottaa yhden haukun ja sanoo hyi yök ja sitten kiukuttelee kun on nälkä.

Miksei tässä tilanteessa voi vaan todeta, että "halusit tämän, nyt syöt tämän ja muuta ei ole tarjolla. Voit itse päättää, kuanko siihen menee." Jos aikataulut ei muuten anna myöten niin ottaa mukaan. Kyllä se uppoaa alas sitten, kun on tarpeeksi kova nälkä.

Kiitos tämän ajatusmaailman minulle jäi pienenä traumoja tietyistä ruuista. Lapsi ei todellakaan syö jotain mistä ei pidä vaikka istuisi pöydässä koko päivän. Koettu on omalla ja lapsieni kohdalla. En aio pakottaa lastani syömään jotain josta ei pidä niin että ei suostu sitten edes aikuisena sitä enää kokeilemaan koska siitä niin huonot muistot. Meillä on sääntönä se että kaikkea maistetaan joka kerta kaksi suullista vaikka olisi pahaa ja sitten saa jotain mistä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei tahdota ostaa sitä mitä lapsi tahtoo jos tietää että syömättä se jää. Mättöruoka on kallista ja en ainakaan minä ala maksamaan siitä että lapsi ottaa yhden haukun ja sanoo hyi yök ja sitten kiukuttelee kun on nälkä.

Miksei tässä tilanteessa voi vaan todeta, että "halusit tämän, nyt syöt tämän ja muuta ei ole tarjolla. Voit itse päättää, kuanko siihen menee." Jos aikataulut ei muuten anna myöten niin ottaa mukaan. Kyllä se uppoaa alas sitten, kun on tarpeeksi kova nälkä.

Kiitos tämän ajatusmaailman minulle jäi pienenä traumoja tietyistä ruuista. Lapsi ei todellakaan syö jotain mistä ei pidä vaikka istuisi pöydässä koko päivän. Koettu on omalla ja lapsieni kohdalla. En aio pakottaa lastani syömään jotain josta ei pidä niin että ei suostu sitten edes aikuisena sitä enää kokeilemaan koska siitä niin huonot muistot. Meillä on sääntönä se että kaikkea maistetaan joka kerta kaksi suullista vaikka olisi pahaa ja sitten saa jotain mistä pitää.

Muuten samaa mieltä, mutta tuo ei ole mielestäni hyvä ratkaisu. Yhden tutun perheessä esikoinen "pompotti" vanhempiaan ja nyt kun lapsi on isompi, niin seuraukset näkyvät. Eli ensin yritettiin syöttää puuroa. Sitä meni pari lusikallista. Sitten seuraavaksi koitettiin leipää, jota meni yksi haukku. Ja vielä tarjottiin jugurttia, mitä meni sen kaksi lusikallista.

Katselimme siinä tuota touhua ihmeissämme. Lapsille on opetettu, että jos ei kelpaa niin olkoon sitten syömättä ja seuraava ruoka tulee kun on sen aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei tahdota ostaa sitä mitä lapsi tahtoo jos tietää että syömättä se jää. Mättöruoka on kallista ja en ainakaan minä ala maksamaan siitä että lapsi ottaa yhden haukun ja sanoo hyi yök ja sitten kiukuttelee kun on nälkä.

Miksei tässä tilanteessa voi vaan todeta, että "halusit tämän, nyt syöt tämän ja muuta ei ole tarjolla. Voit itse päättää, kuanko siihen menee." Jos aikataulut ei muuten anna myöten niin ottaa mukaan. Kyllä se uppoaa alas sitten, kun on tarpeeksi kova nälkä.

Kesällä esim. nuo vääränmakuiset jäätelöt sulavat aika äkkiä. Siitä pöydän pinnalta tai kadultako se pitäisi sitten lopulta nuolla? Ja kaunis ajatus tuo että "kyllä se lapsi sitten syö kun on tarpeeksi kova nälkä", mutta joskus aivan utopiaa käytännön kanssa. Jos ollaan vaikka kaupungilla, niin ei siellä jouda koko päivää odottelemaan että milloinkohan lapsi mahtaisi jaksaa syödä tuon annoksensa tai loputtomiin kuunnella sitä kiukkuista huutoa että "nälkä!".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei tahdota ostaa sitä mitä lapsi tahtoo jos tietää että syömättä se jää. Mättöruoka on kallista ja en ainakaan minä ala maksamaan siitä että lapsi ottaa yhden haukun ja sanoo hyi yök ja sitten kiukuttelee kun on nälkä.

No miksi pitää sitten ylipäätään kysyä, jos ei kerran vastaus kuitenkaan kelpaa.

Tuossa tilanteessa voisi kysyä: "otatko juustoaterian" ja sillä selvä. Nuo annetut esimerkit ovat juuri sitä, millä lasten omatoimisuutta saadaan lytättyä.

Siitä syystä että lapsen on hyvä oppia tekemään päätöksiä ja maistaa uusia makuja mutta en ala maksamaan kauheita summia jos lapsi ei sitten tykkää. Muistutan yleensä lasta että et tykännyt tuosta viimeksikään joten äiti ottaa sen ja maistat siitä ja saat seuraavalla kerralla jos nyt tykkäät. Näin lapsi oppii kompromisseihin. Ja yleensä lapsi ottaa haukun ja sanoo että ei tykkää ja on tyytyväinen ruokiinsa ja sitten muistutan seuraavalla kerralla asiasta.

Muutenkin ärsyttävää ostaa lapsille mitään syötävää kun jättävät aina kuitenkin vähintään puolet syömättä. Paras olis aina ostaa vaan vaikka eskimo-puikko ja pillimehu.

Vierailija kirjoitti:

Itse tein kompromissin: lukutaidoton lapsi ei välttämättä edes tiedä mitä listalla, annoin kaksi mahdollisuutta joista saa valita ihan itse. Noin ei kävellyt lapsen tahdon yli. Ja oppivat kyllä tilaamaan itselleen sopivia sitten lukutaitoisina. Meillä lapset olivat konservatiivisia, halusivat monesti aina samaa. Mutta saivat tehdä niin, halusivat kuitenkin maistaa meidän lautasilta muutakin - ja kerrankin poika halusi lopulta vaihtaa oman kanansa minun ankan kanssa ;)

Juuri näin. Sama toimii kaikissa asioissa. Jo pienestä pitäen lapset ovat saaneet "päättää" vaatetuksensa, mutta me sanomme vaihtoehdot. Eli esimerkiksi jos on kaksi pipoa, niin saa valita niistä, mutta vaihtoehtona ei ole jättää pipoa pois. Tällaistakin meinaan kuulee joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei tahdota ostaa sitä mitä lapsi tahtoo jos tietää että syömättä se jää. Mättöruoka on kallista ja en ainakaan minä ala maksamaan siitä että lapsi ottaa yhden haukun ja sanoo hyi yök ja sitten kiukuttelee kun on nälkä.

No miksi pitää sitten ylipäätään kysyä, jos ei kerran vastaus kuitenkaan kelpaa.

Tuossa tilanteessa voisi kysyä: "otatko juustoaterian" ja sillä selvä. Nuo annetut esimerkit ovat juuri sitä, millä lasten omatoimisuutta saadaan lytättyä.

Siitä syystä että lapsen on hyvä oppia tekemään päätöksiä ja maistaa uusia makuja mutta en ala maksamaan kauheita summia jos lapsi ei sitten tykkää. Muistutan yleensä lasta että et tykännyt tuosta viimeksikään joten äiti ottaa sen ja maistat siitä ja saat seuraavalla kerralla jos nyt tykkäät. Näin lapsi oppii kompromisseihin. Ja yleensä lapsi ottaa haukun ja sanoo että ei tykkää ja on tyytyväinen ruokiinsa ja sitten muistutan seuraavalla kerralla asiasta.

Kyllä kyllä, mutta jos heti lyttää lapsen valinnan, niin ei se ainakaan päätöksentekoa opeta. Oppii vain, että hänen valinnoillaan ei ole mitään merkitystä, koska toineen jyrää niiden yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei tahdota ostaa sitä mitä lapsi tahtoo jos tietää että syömättä se jää. Mättöruoka on kallista ja en ainakaan minä ala maksamaan siitä että lapsi ottaa yhden haukun ja sanoo hyi yök ja sitten kiukuttelee kun on nälkä.

No miksi pitää sitten ylipäätään kysyä, jos ei kerran vastaus kuitenkaan kelpaa.

Tuossa tilanteessa voisi kysyä: "otatko juustoaterian" ja sillä selvä. Nuo annetut esimerkit ovat juuri sitä, millä lasten omatoimisuutta saadaan lytättyä.

Öh, no jostain yksittäisestä nakkikioskikäyttäytymisestä ei kyllä vielä kannata vetää mitään johtopäätöksiä lasten omatoimisuudesta ynnä muusta.