Laihduttajat. Miten saitte itsenne loppuelämäksi kuntoon?

Ei ole toivotonta, mutta tuolla asenteella on varmasti hidasta. Minulla meni monta vuotta jojoillessa, välillä liikuin kuin hullu ja paino putosi, sitten jossain vaiheessa turhauduin ja lopetin (kun tuli ns. "repsahdus"), läski tuli takaisin. Homma muuttui, kun ymmärsin, että se -100g viikossakin on eteenpäin, vaikka tuntuu mitättömältä tahdilta. Ja silloin kun paino hetkellisesti kipusi ylöspäin, se ei ollut minkään mä-en-koskaan-onnistu-mörön aikaansaannosta, vaan pystyin ihan objektiivisesti miettimään, missä oli mahdollisesti mennyt vikaan - yleensä ruuan kanssa. 

Liikuin kyllä suht paljon (4-5krt/vko) ja liikun edelleen, mutta mielestäni ruokavaliolla on paljon enemmän merkitystä. Etenkin sillä, että söi puhtaasti, paljon kasviksia ja lisäaineettomia tuotteita. Niin ja tietysti myös tarpeeksi. Jos laihduttaessa olet nälkäinen jatkuvasti, teet jotain väärin.

Karppaus muutti mun elämän täysin, vanhaan ei ole enää paluuta, tää on mun juttu. Ei ole repsahduksia tullut. Ensin jätin pois gluteeniviljat, perunat ja sokerin. Sitten myöhemmin muutkin nopeat hiilarit. Karsin myös ison osan hedelmistä, mutta lisäsin marjojen käyttöä. Jossain vaiheessa olin taas vähän sallivampi hedelmille. Alusta alkaen mukaan tuli rasvan lisääminen. Proteiinille en oikeastaan tehnyt mitään, sitä tulee joka tapauksessa tarpeeksi, söi miten vain.

Olen aina ollut huono liikkumaan, enkä halua liikkua yhtään enempää mitä töissä ja koiran kanssa on "pakko". En siis harrasta mitään liikuntaa vain liikunnan harrastamisen vuoksi, sillä se ei tuota minulle hyvää oloa, vaan ainoastaan vitutusta ja päänsärkyä. Inhoan tuskaista hikistä oloa!

Mulla ei ollut päätähtäimenä laihtuminen vaan parempi olo. Sitä laihtumista sitten kuitenkin tuli ihan mukavasti 95kg lähtöpainosta on jäljellä 70kg, eli 25kg hoikempana tässä nyt kirjoittelen. Aloitusvuosi oli 2010.