20-vuotias parisuhde koetuksella

Kuinka muilla yhtä kauan yhdessä olleilla menee?

En mennyt nuorena naimisiin rakkauden sokaisemana vaan tietoisesti valitsin "hyvän miehen". Kelpuutin ainoastaan kunnollisen uroksen, en huolinut rikasta mutten rutiköyhääkään, sain rinnalleni ihanan lempeän duunarin. Mies oli täysin erilainen sängyssä kuin kukaan muu koskaan ikinä aikaisemmin, olin ikionnellinen kun viimeinkin löysin sellaisen miehen joka nautti itse ihan kympillä siitä kun sai mut syttymään. Ja edelleenkin seksielämämme kukoistaa ja rakastan miestäni ihan koko sydämestäni.

Mutta...

Asiat ovat alkaneet hankaloitua, meillä on talonrakennusprojekti meneillään. Kaikki ehdotukseni taloon liittyen torpataan. Ihan kaikki. Aivan kaikki ideani ovat mieheni mielestä ihan huonoja ja ne voi sivuuttaa olan kohautuksella. Mies kuuntelee kyllä ehdotukseni mutta sanoo ihan aina että ei tehdä noin, vaan näin. Hän päättää aivan kaiken. Tuleeko kaikista miehistä täysin joustamattomia vanhemmiten (+40vee) ???? Mihinkään kompromisseihin ei suostu. Nyt viimeksi jos olisimme tehneet ehdotukseni mukaan olisimme säästäneet satoja euroja ja kolmen viikon työ olisi tullut valmiiksi yhdessä viikossa. Ottaa päähän aivan kympillä että taas tehtiin taas niinkuin hän haluaa.... Muutenkin olen huomannut että miestä ei ehkä enää tämä rakennusprojekti oikein enää nappaa :( Minua nappaa kyllä. Olen ikionnellinen tulevasta talostamme :) pelkkä työnjohtaja en kuitenkaan ole vaan kuuntelen miestäni ja autan myös häntä aina kun vaan osaan. Lapio, kirves, vasara tms. pysyy kädessä kyllä :) Lisäksi, millään minuuttiaikataululla emme ole taloa tekemässä.

Viimeisen vuoden aikana olen saanut aika paljon huomiota/lähestymisyrityksiä muilta miehiltä. Itse asiassa enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni. Olen alkanut aprikoida että paraniskohan se elämän laatu jos vaihtais johonkin toiseen? Sitähän ei voi tietenkään tietää mutta kieltämättä itsetuntoani hivelee muiden miesten huomio. Kotona kukaan EI KOSKAAN sano että olen kaunis, haluttava, naisellinen, ihana nainen. Mutta kuulen sitä muilta "kautta rantain". Ja sen kuuleminen tuntuu ihan helvetin hyvälle.

Tällä hetkellä olen siis naimisissa rakkaudesta, mutta en koe olevani suhteessa kovinkaan arvostettu enää, vaan altavastaaja. Vähättelyä tulee jatkuvasti kotona (ja ikävä kyllä työpaikallakin). Ennen ei ollut näin. Koen ettei kukaan mulle tärkeä arvosta mua pätkän vertaa. Te, jotka olette eronneet pitkästä parisuhteesta, paraniko vaihtamalla?