Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En osaa päättää, menisinkö kouluun :(
05.07.2016 |
Sain opiskelupaikan ammattikoulusta ja otin sen vastaan.
En saa kiinni tunteistani,että haluanko aloittaa tuon koulutuksen. Onko epäluuloni pelkoa uudesta (epäonnistumisesta) tai siitä, että en viihdy siellä? Vai pyytääkö sisäinen ääneni vaan lähtemään toiseen suuntaan?
Välillä ajattelen että joo, siellä voi olla ihan kivaa, mistä sitä tietää jos innostun... Välillä ajattelen, että minua ei yhtään kiinnosta esim.ostaa opiskeluun tarvittuja vaatteita ja kirjoja (kiinnostaisi, jos ala kiinnostaisi?) enkä oikein näe itseäni kyseisessä ammatissa.
Unelmoin siitä, että jos en mene kouluun, ehdin harrastaa liikuntaa ja keskittyä kehittymään harrastuksissani ja jopa tekemään niistä jotain. Lisäksi mun täytyy käydä terapiassa ja fysioterapiassa ainakin 1xvko molempia.
Toisaalta koulussa saisin uusia kavereita ja kehittäisin sosiaalisia taitojani, saisin myös kokemusta harjoittelupaikoissa, ja vaikka ala ei olisikaan "se oikea", se voisi johtaa johonkin uuteen työpaikkaan, uuteen tuttavuuteen, jne.
Masennusta on siis ollut, mutta ei vakavaa, ja fyysistä sairautta, mikä hankaloittaa elämää, mutta ei periaatteessa estä mitään.
Olisin kiitollinen mielipiteistänne!
Kommentit (13)
En ota kantaa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta sen olen oppinut elämäni aikana, että se mitä oma sisin kertoo sinulle on parasta. Oikeasti otat aikaa ja kuuntelet itseäsi niin löydät vastauksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oleminen on aina parempi vaihtoehto kuin kotona möllöttäminen. Olisi eri asia jos sinulla olisi jo vakituinen työ. Laita tunteesi sivuun ja tee niinkuin yhteiskunnassa on oikein tehdä.
Paitsi jos kyse on ammattikoulusta. Elämä eletään itseä varten eikä yhteiskuntaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oleminen on aina parempi vaihtoehto kuin kotona möllöttäminen. Olisi eri asia jos sinulla olisi jo vakituinen työ. Laita tunteesi sivuun ja tee niinkuin yhteiskunnassa on oikein tehdä.
Paitsi jos kyse on ammattikoulusta. Elämä eletään itseä varten eikä yhteiskuntaa
Ja sitten kun elät itseäsi varten etkä yhteiskuntaa niin itket sitä kun sosku ei anna tarpeeksi rahaa. On tää elämä niin epäreilua. Ne jotka on käynyt jonkun surkean amistutkinnon saa nyt töistä palkkaa ja mulle sosku muka ei anna niin paljon kuin haluan ja tarvin. Mä haluuuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mee, ite olin tossa tilanteessa ja keskeytin
Vierailija kirjoitti:
Älä mee, ite olin tossa tilanteessa ja keskeytin
Kuinka kauan sinulla kesti hankkia koulutus peruskoulun jälkeen? Entä työpaikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene! Mä lopetin lukion kesken, ja pidin muutaman vuoden välivuotta työskennellen, koska opiskelu ei kiinnostanut. Kävin myöhemmin lukion loppuun, ja kun aloitin ammattikorkeakoulun niin muut ikäluokasta oli jo valmistuneet ammattiin..
en ole amikseen koskaan hakenut, joten en tiedä aiheesta. mutta voiko kouluun menemisestä olla haittaa tai "sanktioita"? (kuten korkeakoulussa ensikertalaisuuden menettäminen.) käsittääkseni ei. siellä voikin olla kivaa, saat uusia kavereita, opit uusia juttuja, saat päiviin sisältöä ja rytmiä. uskoisin, että sielläkin on opinto-ohjausta, kuraattori tms. joiden kanssa voit puhua masennuksestasi, jotta he ja opettajat ovat tilanteen tasalla jos vaikka vointisi huonontuu ja joudut hidastamaan opiskelua tms. kyllä kannattaa mieluummin mennä kouluun kuin olla kotosalla, varsinkin kunhan kertoo rehellisesti mahdollisista erityistarpeistaan, ettei stressin takia masennus pahene tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä mee, ite olin tossa tilanteessa ja keskeytin
Eli otit paikan vastaan, kokeilit ja jouduin keskeyttämään? Vai ymmärsinkö oikein? Ap
Vierailija kirjoitti:
en ole amikseen koskaan hakenut, joten en tiedä aiheesta. mutta voiko kouluun menemisestä olla haittaa tai "sanktioita"? (kuten korkeakoulussa ensikertalaisuuden menettäminen.) käsittääkseni ei. siellä voikin olla kivaa, saat uusia kavereita, opit uusia juttuja, saat päiviin sisältöä ja rytmiä. uskoisin, että sielläkin on opinto-ohjausta, kuraattori tms. joiden kanssa voit puhua masennuksestasi, jotta he ja opettajat ovat tilanteen tasalla jos vaikka vointisi huonontuu ja joudut hidastamaan opiskelua tms. kyllä kannattaa mieluummin mennä kouluun kuin olla kotosalla, varsinkin kunhan kertoo rehellisesti mahdollisista erityistarpeistaan, ettei stressin takia masennus pahene tms.
Pääsisin todennäköisesti opiskelemaan työttömyysetuudella. Jos joudun keskeyttämään opinnot, en pääse uudestaan opiskelemaan työttömyysetuudella ennenkuin vuoden päästä.
Hain kuntoutustukea, mutta hakemus hylättiin. Toinen vaihtoehto on valittaa ja hakea uudestaan kuntoutustukea ja opiskella sillä, mutta rahaa on kyllä silloin vähemmän. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Koulussa oleminen on aina parempi vaihtoehto kuin kotona möllöttäminen. Olisi eri asia jos sinulla olisi jo vakituinen työ. Laita tunteesi sivuun ja tee niinkuin yhteiskunnassa on oikein tehdä.