Lue keskustelun säännöt.
Kun muutin pois Helsingistä, pääsin eroon kiire-joukkopsykoosista
04.07.2016 |
Luin tuossa juttua pk-seudulla työskentelevästä roskakuskista, joka kertoi, miten liian usein ihmiset suuttuvat, kun roska-auto on edessä. Moni ei kykene käsittämään, että sen roska-auton on vähän niin kuin pakko olla siinä. Muistan sen, miten tuli monesti juostua, jotta ehtisi metroon, vaikka ei ollutkaan minuuttiaikataululla liikenteessä - ihan niin kuin se parin minuutin odotusaika olisi jotenkin liikaa. Ja joskus vieläkin tulee käveltyä kauheaa kyytiä, jos Helsingissä käydessäni tulee mentyä keskustaan. Se kiireen tuntu tarttuu. Olen luonteeltani aika "hätäinen", ja maaseudun hitaampi elämä kyllä sopii mulle.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus matkustaisit hieman, vaikkapa Brysselissä tai Lontoossa, nii kyllä alkaisi sinuakin naurattaa helsinkiläinen "kiire".. =)
Mutta jos jo täkäläinenkin vauhti saa sinut psykoosiin, niin ehkä on tosiaankin parempi ettet poistu maaseudun rauhasta minnekään...
Et ehkä ihan ymmärtänyt, mitä avauksellani hain, mutta jos kiinnostaa, voin kyllä selittää :) Mistä muuten keksit, että en ole koskaan matkustellut?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt kiirettä. En ole hätäinen luonne, pari kertaa bussit ovat sitten lähteneet nenän edestä kun en ole rohtinut juosta. Muutaman minuutin odotus ei maata kaada. WCS mulle olis lennon vaihto kiireessä, yleensä otankin lennot parin kolmen tunnin vaihtoajalla, päätön juoksentelu ei o mun juttu. Lenkkipolut on sitä varten.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt kiirettä. En ole hätäinen luonne, pari kertaa bussit ovat sitten lähteneet nenän edestä kun en ole rohtinut juosta. Muutaman minuutin odotus ei maata kaada. WCS mulle olis lennon vaihto kiireessä, yleensä otankin lennot parin kolmen tunnin vaihtoajalla, päätön juoksentelu ei o mun juttu. Lenkkipolut on sitä varten.
On hyvä, että pystyy olemaan kiireen yläpuolella. Olen itsekin sitä opetellut. Toisille ihmisille se tulee luonnostaan, mutta valitettavan pienelle vähemmistölle, kuten tuo roskakuskin kertomus osoittaa. Ihmisillä on niin hirveä kiire päästä eteenpäin, vaikka usein kiire on pelkkä tunne, ei pakon sanelema juttu. Toki sellaisiakin tilanteita on.
Ap
Tuo on kyllä ihan totta, että Helsingissä kaikilla tuntuu olevan ihan helvetillinen kiire :) Saman todennut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä ihan totta, että Helsingissä kaikilla tuntuu olevan ihan helvetillinen kiire :) Saman todennut!
Tietenkin se on varmasti tavallista muissakin isommissa kaupungeissa, mutta kun käyn niissä yleensä turistina, kiire ei tartu. Toki asiat pitää isommilla paikkakunnilla tehdä hieman tehokkaammin, mutta sanoisin, että se hirveä hoppu on myös paljolti pään sisällä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus matkustaisit hieman, vaikkapa Brysselissä tai Lontoossa, nii kyllä alkaisi sinuakin naurattaa helsinkiläinen "kiire".. =)
Mutta jos jo täkäläinenkin vauhti saa sinut psykoosiin, niin ehkä on tosiaankin parempi ettet poistu maaseudun rauhasta minnekään...
Eri juttu käydä matkalla, kuin asua. Minäkin asuin ennen Helsingissä, mutta muutin 7000 asukkaan paikkakunnalle Länsi-Suomeen. Täällä on ihanaa. Rakastan kuitenkin myös kaupunkeja, joissa käyn matkoilla. Olen vieraillut kaikissa Euroopan pääkaupungeissa. Se nyt vaan on ihan eri juttu viettää jossain viikko, kuin asua. Kotona täytyy päästä rentoutumaan. Joillakin se onnistuu myös Helsingissä, joillain ei. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua opetti paljon asuminen 20 miljoonan asukkaan kaupungissa. Kun et kertakaikkiaan voinut sille mitää,, että jumahdit ruuhkaan sadekelillä yli tunniksi, opetti itsehillintää. Ensimmäisen vuoden olin aina ihan tulisilla hiilillä kun tajusin myöhästyväni jostain. Mutta vaikka kuinka olisin psyykannut, ei liikenne olis kulkenut sen nopeampaa. Tai metro. Kun se juna oli täysi, niin se oli täysi. Mielummin sitten odotti seuraavaa kuin survoutui sinne ihmismassaan, jossa ei ollut tilaa edes hengittää. Ja yleisesti ihmispaljous, massassa eteneminen vaan on hitaampaa. Ei siellä ihmisillä ollut muutenkaan sellainen vouhotus päällä kuin nyt vaikka esim. Helsingissä on (ja on muissakin eurooppalaisissa kaupungeissa).
Vierailija kirjoitti:
Mua opetti paljon asuminen 20 miljoonan asukkaan kaupungissa. Kun et kertakaikkiaan voinut sille mitää,, että jumahdit ruuhkaan sadekelillä yli tunniksi, opetti itsehillintää. Ensimmäisen vuoden olin aina ihan tulisilla hiilillä kun tajusin myöhästyväni jostain. Mutta vaikka kuinka olisin psyykannut, ei liikenne olis kulkenut sen nopeampaa. Tai metro. Kun se juna oli täysi, niin se oli täysi. Mielummin sitten odotti seuraavaa kuin survoutui sinne ihmismassaan, jossa ei ollut tilaa edes hengittää. Ja yleisesti ihmispaljous, massassa eteneminen vaan on hitaampaa. Ei siellä ihmisillä ollut muutenkaan sellainen vouhotus päällä kuin nyt vaikka esim. Helsingissä on (ja on muissakin eurooppalaisissa kaupungeissa).
Ai että mikä zen :) Ihailen! Ehkäpä Helsingin ongelma onkin se, että siellä ei ole oikeita ruuhkia, vaan asiat sujuvat suht joutuisasti kuitenkin. Ei osata odottaa. Toki jotkut osaavat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni asuu Helsingissä ja on aivan tuskastunut, kun minä maalainen seison rullaportaissa enkä ravaa niitä. Miksi pitäisi ravata, jos tavoitteena on viettää leppoisaa lomapäivää aurinkoisesta Helsingissä ja sen nähtävyyksistä nauttien? Kuulemma myöhästytään metrosta, joka tulee juuri ja sitten myöhästytään ratikasta, koska ne nyt on vaan kytköksissä toisiinsa. Entä sitten? Tähän saan vain silmien pyörittelyä ja lopulta huokauksia. En ymmärrä, mikä kiire meillä on. Emme lähde mihinkään viime tinkaan, emme ole myöhässä, koska ainoa tarkka aikataulu on tavata kaksi ystävää lounaalla, johon on vielä pari tuntia. Miksi siis se kiire?
Olen asunut Vantaalla ja kun myöhästyin bussista, seuraava tuli 15 minuutin päästä. Ihan hyvin jaksoin sen 15 minuuttia odottaa. En siis jaksa lainkaan tajuta miksi kiireihmiset eivät kykene odottamaan sitä 2 minuuttia seuraavaa metroa tai 5 minuuttia seuraavaa ratikkaa, varsinkin kun ei olla myöhässä mistään vaan on varauduttu etukäteen mahdollisiin myöhästymisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni asuu Helsingissä ja on aivan tuskastunut, kun minä maalainen seison rullaportaissa enkä ravaa niitä. Miksi pitäisi ravata, jos tavoitteena on viettää leppoisaa lomapäivää aurinkoisesta Helsingissä ja sen nähtävyyksistä nauttien? Kuulemma myöhästytään metrosta, joka tulee juuri ja sitten myöhästytään ratikasta, koska ne nyt on vaan kytköksissä toisiinsa. Entä sitten? Tähän saan vain silmien pyörittelyä ja lopulta huokauksia. En ymmärrä, mikä kiire meillä on. Emme lähde mihinkään viime tinkaan, emme ole myöhässä, koska ainoa tarkka aikataulu on tavata kaksi ystävää lounaalla, johon on vielä pari tuntia. Miksi siis se kiire?
Olen asunut Vantaalla ja kun myöhästyin bussista, seuraava tuli 15 minuutin päästä. Ihan hyvin jaksoin sen 15 minuuttia odottaa. En siis jaksa lainkaan tajuta miksi kiireihmiset eivät kykene odottamaan sitä 2 minuuttia seuraavaa metroa tai 5 minuuttia seuraavaa ratikkaa, varsinkin kun ei olla myöhässä mistään vaan on varauduttu etukäteen mahdollisiin myöhästymisiin.
Tää on just se, mistä puhun :) Liukuportaissa ravaaminen voi toki olla mukavaakin, mutta on kyllä aika turhaa kiirehtiä tuollaisessa tilanteessa. Mä oon vähän sellainen, että usein juoksen paikasta toiseen (vaikka kotipihassa), kun en jaksa kävellä, mutta kyllä kaupungissa se kovaa hosottaminen usein tuntuu stressaavammalta. Mun mies aina huomauttaa, että kävele hiljempaa :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis MALTA kävellä, piti sanomani. Olen tosi hyvä odottamaan, jos oikein siihen asennoidun, tuo hätäisyys on sellainen tunnetila, jonka valtaan joudun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt kiirettä. En ole hätäinen luonne, pari kertaa bussit ovat sitten lähteneet nenän edestä kun en ole rohtinut juosta. Muutaman minuutin odotus ei maata kaada. WCS mulle olis lennon vaihto kiireessä, yleensä otankin lennot parin kolmen tunnin vaihtoajalla, päätön juoksentelu ei o mun juttu. Lenkkipolut on sitä varten.
On hyvä, että pystyy olemaan kiireen yläpuolella. Olen itsekin sitä opetellut. Toisille ihmisille se tulee luonnostaan, mutta valitettavan pienelle vähemmistölle, kuten tuo roskakuskin kertomus osoittaa. Ihmisillä on niin hirveä kiire päästä eteenpäin, vaikka usein kiire on pelkkä tunne, ei pakon sanelema juttu. Toki sellaisiakin tilanteita on.
Ap
En osaa sanoa liittyykkö kiireyden tuntuun, mutta eksäni oli sellainen jonka piti olla aina ajoissa joka paikassa. Tämä sitten näkyi kiireenä ennen lähtöä. Onhan se hyvä olla paikalla ajoissa, mutta yleensä sitten oltiin 20-30 min odottelemassa paikan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan totta, kiire on vain tunne joka tarttuu. Itsekin asuessani lapsena maalla en tajunnut, miksi Helsingissä hösötettiin bussiin, kun uusi tuli muutaman minuutin päästä. Nyt olen itsekin niin naurettava, että lähden kaikkialle viime minuutilla ja jos myöhästyn yhdestä kulkupelistä, seuraa ketjureaktio, koska myöhästyn muistakin kulkuneuvoista. Tästä syystä hitaat ja edessä pysähtelevät ihmiset ärsyttävät. Juu, vika on minussa itsessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt kiirettä. En ole hätäinen luonne, pari kertaa bussit ovat sitten lähteneet nenän edestä kun en ole rohtinut juosta. Muutaman minuutin odotus ei maata kaada. WCS mulle olis lennon vaihto kiireessä, yleensä otankin lennot parin kolmen tunnin vaihtoajalla, päätön juoksentelu ei o mun juttu. Lenkkipolut on sitä varten.
On hyvä, että pystyy olemaan kiireen yläpuolella. Olen itsekin sitä opetellut. Toisille ihmisille se tulee luonnostaan, mutta valitettavan pienelle vähemmistölle, kuten tuo roskakuskin kertomus osoittaa. Ihmisillä on niin hirveä kiire päästä eteenpäin, vaikka usein kiire on pelkkä tunne, ei pakon sanelema juttu. Toki sellaisiakin tilanteita on.
Ap
En osaa sanoa liittyykkö kiireyden tuntuun, mutta eksäni oli sellainen jonka piti olla aina ajoissa joka paikassa. Tämä sitten näkyi kiireenä ennen lähtöä. Onhan se hyvä olla paikalla ajoissa, mutta yleensä sitten oltiin 20-30 min odottelemassa paikan päällä.
Joo, mä olen tuollainen myös, mutta ainakin mulla on nämä kaksi asiaa: toisaalta ajoissa oleminen (tosin sitten kyllä varaankin aikaa lähtövalmisteluihin, harvoin tulee varsinaisesti kiire) ja sitten se tunne, mikä tulee, että pitää vain päästä nopeasti eteenpäin ja odottelu on myrkkyä. Onneksi asuinpaikan valinnalla olen hieman päässyt tuosta tunteesta eroon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt kiirettä. En ole hätäinen luonne, pari kertaa bussit ovat sitten lähteneet nenän edestä kun en ole rohtinut juosta. Muutaman minuutin odotus ei maata kaada. WCS mulle olis lennon vaihto kiireessä, yleensä otankin lennot parin kolmen tunnin vaihtoajalla, päätön juoksentelu ei o mun juttu. Lenkkipolut on sitä varten.
On hyvä, että pystyy olemaan kiireen yläpuolella. Olen itsekin sitä opetellut. Toisille ihmisille se tulee luonnostaan, mutta valitettavan pienelle vähemmistölle, kuten tuo roskakuskin kertomus osoittaa. Ihmisillä on niin hirveä kiire päästä eteenpäin, vaikka usein kiire on pelkkä tunne, ei pakon sanelema juttu. Toki sellaisiakin tilanteita on.
Ap
En osaa sanoa liittyykkö kiireyden tuntuun, mutta eksäni oli sellainen jonka piti olla aina ajoissa joka paikassa. Tämä sitten näkyi kiireenä ennen lähtöä. Onhan se hyvä olla paikalla ajoissa, mutta yleensä sitten oltiin 20-30 min odottelemassa paikan päällä.
Joo, mä olen tuollainen myös, mutta ainakin mulla on nämä kaksi asiaa: toisaalta ajoissa oleminen (tosin sitten kyllä varaankin aikaa lähtövalmisteluihin, harvoin tulee varsinaisesti kiire) ja sitten se tunne, mikä tulee, että pitää vain päästä nopeasti eteenpäin ja odottelu on myrkkyä. Onneksi asuinpaikan valinnalla olen hieman päässyt tuosta tunteesta eroon.
Ap
Mä vaan en pitänyt siitä :) Itse olen yleensä 5-10 min ennen sovittua paikan päällä. Myöhästynyt en ole, sitten kouluaikojen... Intissä tuo oli ärsyttävää kun on aina kiire odottamaan.
Kiire syntyy, kun lähdetään viime tipassa ja viimeisellä mahdollisella kulkuvälineellä. Jos kotoa ratikkapysäkille menee 3 minuuttia ja tosiaan lähtee 3 minuuttia ennen ratikan tuloa, niin roska-auto jalkakäytävällä ja sen takana minuutin tai kahden odottelu aiheuttaa sen, että myöhästyt ratikasta. Ja jos tämä oli viimeinen ratikka, jolla ehdit ajoissa perille, myöhästyt myös sovitusta tapaamisesta. Jos taas lähtisi kotoa 10 minuuttia aikaisemmin, parin minuutin odottelu roska-auton vuoksi ei vaikuttaisi mihinkään.
Mitä tulee liukuportaisiin, niin niissä kulkeminen on erittäin sujuvaa, kunhan muistaa yksinkertaisen säännön: oikealla seisovat ne, jotka eivät halua kävellä liukoprtaissa, ja vasemmalla "ohituskaistalla" ne, joilla on kiire. Jos et halua kävellä liukuportaissa, älä seiso portaissa vasemmalla tukkimassa niiden tietä, joilla on kiire.
Jos joskus matkustaisit hieman, vaikkapa Brysselissä tai Lontoossa, nii kyllä alkaisi sinuakin naurattaa helsinkiläinen "kiire".. =)
Mutta jos jo täkäläinenkin vauhti saa sinut psykoosiin, niin ehkä on tosiaankin parempi ettet poistu maaseudun rauhasta minnekään...