Lue keskustelun säännöt.
Muiden nuorilla menee hyvin, suren omani puolesta...
03.07.2016 |
Luen esim. Facebookissa, kuinka hyvin ystävieni nuorilla menee ja kuinka ylpeitä vanhemmat ovat. Nuoret ovat päässeet hyviin opiskelupaikkoihin, menossa naimisiin, ovat ulkomailla, ei suuria ongelmia jne. Tekee pahaa, kun mietin omaa nuortani, jolla on ollut jossain määrin menestystä mutta myös suuria riman alituksia ja jopa törmäyksiä virkavallan kanssa. On kuitenkin ollut töissä ja hänellä on fiksuja ystäviä, jotka pitävät hänestä. Vaikka kärsii nyt erosta aiheutuvasta masennuksesta ja mm. hukuttanut ajoittain suruaan alkoholiin ja siitä syntynyt uusia ongelmia, sai onneksi mielenkiintoisen korkeakoulupaikan, jossa varsin hyvät tulevaisuudennäkymät. Silti suru, pelko ja ahdistus vaivaavat minua jatkuvasti, vaikka en näytä niitä hänelle, vaan yritän valaa uskoa häneen. Silti tiedän, että asiat voisivat olla paljon pahemminkin.
Kommentit (6)
Muiden ja muiden. Luuletko, että muut kertovat niitä omia epäonnistumisiaan julkisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sillä on just saatu opiskelupaikka (ja vielä mieleine) niin kaikki asiathan ovat kunnossa.
Nuoruuden hölmöilyt takana ja elämä edessä.
Omuista tollanen mullehetikaikki, ja vieläpä vanhemmilta.
Hei aloittaja, tiedäthän sen, että Facebook ei ole totta? Sehän on paikka, jonne laitetaan vain ne parhaimmat jutut. Jos jollakin menee huonosti, ei niitä juttuja siellä näy. Kaikilla on omat ongelmansa eikä sun kannata vertailla perhettänne muihin. Tulevaisuushan näyttäisi ihan mukavalta, varmaan ongelmanne pian jäävät taakse. Kuitenkin lapsellasi on ystäviä ja sinut, se on tärkeintä. Onnea matkaan teille!
Juuri tästä muihin vertailusta tuli minullakin vain entistä paskempi fiilis. Vanhemmat aina jaksoi muistuttaa kuinka muutkin tekevät näin ja noin. Vielä 22-vuotiaanakin on tunne, että olen vain perheen musta lammas.
No mutta nythän lapsellasi menee paremmin, kun pääsi opiskelemaankin! Iloitse siitä ja muista, että Facebook on satukerho, jossa kerrotaan vaan ne hyvät asia. Harvemmin siellä kukaan sanoo, että voi v...u etä v...ttaa taas.
Hienoa, että olet nuoresi tukena ja jaksat valaa uskoa. Voin kuvitella kuinka suuri tuska sisälläsi asiasta on, ja siksi onkin erityisen hienoa ettet luovuta.
Ja tiedäthän, että olet oikeutettu saamaan apua, esim. psykologilta tms. Tsemppiä tuhannesti sinulle.