Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pitääkö nuorten mielipiteet työelämässä ottaa yhtä vakavasti kuin vanhempien työntekijöiden?

Vierailija
30.06.2016 |

Eihän joku 20-vuotias tiedä vielä mistään mitään.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
30.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu enemmän mielipiteestä ja asiasta kuin iästä täytyykö mielipidettä ottaa huomioi ollenkaan.

Vierailija
2/6 |
30.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut vanhat on niin kaavoihin kangistuneita, että ennemmin ajavat firman konkkaan kuin uudistaisivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
30.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu asiasta. Joskus nuorten mielipiteet on syytä huomioida paljon tarkemmin kuin vanhempien työntekijöiden, jos heillä on koulutuksensa kautta tuorein tieto. Meillä esimerkiksi töissä vanhusten epäeettisesti järjestetyt ulostusasiat muuttuivat, kun töihin tuli nuori ja jämäkkä lähihoitaja, joka järjestelmällisesti kyseenalaisti tuseeraamiskäytännön ja toi jatkuvasti ilmi, kuinka asian voisi hoitaa lääkkeillä helpommin, kivuttomammin ja inhimillisemmin. Siinä oli uusin tieto ja asiantuntemus vastaan "meillä on aina tehty näin".

Vierailija
4/6 |
30.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu varmaan työpaikastakin.

Vierailija
5/6 |
30.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu mielipiteestä. En ole oikein ottanut huomioon ollenkaan mielipiteitä, joissa ilmaistaan:

- en voi käyttää työasua, joissa on normaalimitoitus housuissa. haluan käyttää omia matalalantio-housujani, joissa alushousuni näkyvät koko ajan ja kumartuessa kokonaan. Työkengät on kauheen rumat enkä voi käyttää niitäkään. Sama pikepaidoissa, ne on liian isot. Haluan käyttää omia, jotka ovat tiukkoja ja naurettavan lyhyitä.

- en voi laittaa hiuksiani kiinni, mähän näytän silloin ihan karseelta!

-  haluan käyttää puhelinta mukanani koko ajan sillä "frendit haluavat pitää yhteyttä". puhelinkielto työaikana on ihan perseestä ja pelkkää vittuilua, meidän työpaikalla pitäisi tulla nykyaikaan ja sallia normaali nettisurffaus. itse osataan päättää kyllä, koska on kiire ja koska ei. frendien yhteydenpito tulee aina ensin ja sitten työtehtävät.

- en tykkää kerätä likaisia astioita ja tarjottimia salista. eikö joku muu voisi sen tehdä? miksi se on minun työtehtävissäni?

- enkö voi tulla töihin myöhemmin ja lähteä sitten myöhemmin? miksi työpaikalle pitää tulla niin aikaisin? eikö työaikoja voi sovittaa siten, että aamu-unisia ei pakoteta töihin silloin kun niillä ei ole ollenkaan työmoodi päällään?

- en voi syödä aamiaista, en löydä mitään syötävää työpaikkaruokalasta lounaalla. koska en ole syönyt koko päivänä, minua alkaa heikottaa ja väsyttää jo puoleltapäivin. miksi en pääse hakemaan pikaruokaa tai miksi työpaikalle ei voi tilata sopivaa ruokaa? hinnan voisi vähentää palkasta ihan hyvin.

- miksi poikaystäväni ei voi tulla hengailemaan takahuoneeseen minun kanssani kun olen töissä? ei me muuten ehditä näkemään ollenkaan.

Olen aloittanut nykyisissä hommissa vuonna 1989. En ole viimeiseen 10 vuoteen oikeestaan kuunnellut kenenkään nuoriso-kesähessu-harjoittelija-omasta mielestään minun tuleva pomoni-tyyppien mielipiteitä työpaikalla ollenkaan.  Työtehtävät on kirjallisesti annettu, samoin schemat. Niillä mennään.

Vierailija
6/6 |
30.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mielipiteestä. En ole oikein ottanut huomioon ollenkaan mielipiteitä, joissa ilmaistaan:

- en voi käyttää työasua, joissa on normaalimitoitus housuissa. haluan käyttää omia matalalantio-housujani, joissa alushousuni näkyvät koko ajan ja kumartuessa kokonaan. Työkengät on kauheen rumat enkä voi käyttää niitäkään. Sama pikepaidoissa, ne on liian isot. Haluan käyttää omia, jotka ovat tiukkoja ja naurettavan lyhyitä.

- en voi laittaa hiuksiani kiinni, mähän näytän silloin ihan karseelta!

-  haluan käyttää puhelinta mukanani koko ajan sillä "frendit haluavat pitää yhteyttä". puhelinkielto työaikana on ihan perseestä ja pelkkää vittuilua, meidän työpaikalla pitäisi tulla nykyaikaan ja sallia normaali nettisurffaus. itse osataan päättää kyllä, koska on kiire ja koska ei. frendien yhteydenpito tulee aina ensin ja sitten työtehtävät.

- en tykkää kerätä likaisia astioita ja tarjottimia salista. eikö joku muu voisi sen tehdä? miksi se on minun työtehtävissäni?

- enkö voi tulla töihin myöhemmin ja lähteä sitten myöhemmin? miksi työpaikalle pitää tulla niin aikaisin? eikö työaikoja voi sovittaa siten, että aamu-unisia ei pakoteta töihin silloin kun niillä ei ole ollenkaan työmoodi päällään?

- en voi syödä aamiaista, en löydä mitään syötävää työpaikkaruokalasta lounaalla. koska en ole syönyt koko päivänä, minua alkaa heikottaa ja väsyttää jo puoleltapäivin. miksi en pääse hakemaan pikaruokaa tai miksi työpaikalle ei voi tilata sopivaa ruokaa? hinnan voisi vähentää palkasta ihan hyvin.

- miksi poikaystäväni ei voi tulla hengailemaan takahuoneeseen minun kanssani kun olen töissä? ei me muuten ehditä näkemään ollenkaan.

Olen aloittanut nykyisissä hommissa vuonna 1989. En ole viimeiseen 10 vuoteen oikeestaan kuunnellut kenenkään nuoriso-kesähessu-harjoittelija-omasta mielestään minun tuleva pomoni-tyyppien mielipiteitä työpaikalla ollenkaan.  Työtehtävät on kirjallisesti annettu, samoin schemat. Niillä mennään.

Ja sä oot pärjännyt alalla, koska osaat just noi säännöt? Ottaisitko nuo asiat huomioon, jos asiat esittäisi esim. 50-vuotias työntekijä?

Mielipiteen huomioiminen ja turhaan urputukseen reagoiminen ovat eri asioita. Kyseessä on se, että mitätöitkö mielipiteen vain iän perusteella vai esim. argumentaation perusteella. 

Itse olen asiantuntija- ja koulutusalalla törmännyt ihan aikuisiin, jotka ihmettelevät, että joutuvat tekemään itse omat työnsä. Tai jotka kuvittelevat, että nuoremmat asiantuntijat ovat heidän sihteereitä - esim. kopioiminen ei voi kuulua heille (sihteereitähän ei ole siis pitkään aikaan ollut ollenkaan).