Opettajat: kuinka onnistutte olemaan kiintymättä oppilaisiinne?

Kyllähän niihin kiintyykin, mutta irti on päästettävä. Onneksi tulee uudet oppilaat :)

Tuossa yksi syy miksi sitä työtä en voisi tehdä :) Mutta nykyaikana oppilaat saattavat olla myös niin kamalia että ikävä ei tule..

Olen ollut 16 v opena. Ya ja lukio. En ole koskaan tippaakaan kiintynyt. Ei kiinnosta pätkääkään mitä tekevät vapaalla tai sen jälkeen kun lähtevät jatko-opiskeluihin.

Joskus säälin tyhmiä, mutta kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 16 v opena. Ya ja lukio. En ole koskaan tippaakaan kiintynyt. Ei kiinnosta pätkääkään mitä tekevät vapaalla tai sen jälkeen kun lähtevät jatko-opiskeluihin.

Joskus säälin tyhmiä, mutta kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa.

Kuinka sitten jaksat edes opettaa heitä, kun ei kiinnosta tippaakaan?

Aina luokalla on pari lasta/nuorta, joista pitää erityisesti. 

Mutta se on sen aikaa, kun opettaa. Ei jää haiku olo kuitenkaan. Ammattimainen ote takaa tämän suhtautumisen. Ei kai lääkärikään potilaaseensa kiinny? Tai ei ainakaan olisi ammattimaista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 16 v opena. Ya ja lukio. En ole koskaan tippaakaan kiintynyt. Ei kiinnosta pätkääkään mitä tekevät vapaalla tai sen jälkeen kun lähtevät jatko-opiskeluihin.

Joskus säälin tyhmiä, mutta kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa.

Kammottava ajatus, että koulumaailmassa toimisi kaltaisiasi. Ei sinänsä tuo ajatus, ettei kiinny. Mutta asian ilmaiseminen noin karkeasti ja alatyylisesti inhottaa näin kollegana. (Jos nyt oikeasti mikään opettaja olet?)

En onnistukaan. Pidän suurimmasta osasta oppilaistani ja kun on kolme vuotta tehty töitä yhdessä on päättäjäispäivänä haikeaa. Mutta tulee kesä ja uusi syksy uusine oppilaineen niin kyllä se siitä. Onneksi kaikista ei tarvi päästää irti samaan aikaan. Hyviä tyyppejä jää ja uusia hyviä tyyppejä tulee. Nuoret on ihan mahtavia!

Oikea opettaja välittää lasten ja nuorten tulevaisuudesta ja tekee työtä sen eteen. Jättäkää omaan arvoonsa tällaiset trollaajat. 

Kyllä niihin tavallaan kiintyy, mutta helpottuukin, kun pääsee eroon. Itselläni on sellainen viha-rakkaus -suhde oppilaisiin. Olen kurkkuani myöten välillä täynnä, mutta vilpittömästi tykkäänkin aina kustakin luokastani ja jokaisesta oppilaasta. Varmaan tosi pienessä luokassa tilanne olisi toinen, mutta kun se ihaninkin oppilas repii opettajaa kappaleiksi 24 muun kanssa, niin sitä on välillä niin uuvahtanut koko porukkaan. Voisin kuvitella, että tunne olisi vähän vastaava, kun rakkaan sisaruksen kivat lapset olisi hoidossa pari viikkoa putkeen. Tykkää ja toivoo parasta, mutta samalla on tavallaan juhlahetki, kun ne viedään takaisin kotiin.

Nykyaika ei välttämättä ole mennyttä viisaampi. Miksi ei voisi jäädä tekemisiin oppilaiden kanssa myöhemminkin, paitsi että mitäpä sitä niin paljon nuorempien kanssa sitten olisi yhteydenpidon sisältö. Mutta siis, ajatelkaamme pitemmällä tähtäimellä. Miksi ammattiura pitäisi kulkea läpi niin, ettei mitään suhteita jää siitä jäljelle kun eläkepäivät alkavat? Äitini on pitänyt yhteyttä pariin opettajaansa koko näiden eliniän, ja itse olen päätynyt tekemisiin lapsuuden opettajan kanssa muuta kautta. Kyllähän siinä tietty erityissävy on nytkin, kymmeniä vuosia myöhemmin, kun molemmat arvostavat toisiaan ja on nähty toisistamme kaikenlaista, mihin satunnainen tuttavuus ei anna tilaa. Miksi sellainen erityissuhde pitäisi ilman muuta kuopata?

Kiinnyn kovasti oppilaisiini ja he myös minuun (olenhan heidän ja heidän asioidensa parissa useimpina päivinä enemmän kuin omien lasteni kanssa), mutta jokaisella luokalla on aina ollut pari (erittäin) hankalaa huoltajaa, joiden vuoksi uuden ryhmän kanssa aloittaminen on huomattavan paljon helpompi ajatus kuin saman kanssa jatkaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 16 v opena. Ya ja lukio. En ole koskaan tippaakaan kiintynyt. Ei kiinnosta pätkääkään mitä tekevät vapaalla tai sen jälkeen kun lähtevät jatko-opiskeluihin.

Joskus säälin tyhmiä, mutta kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa.

Kuinka sitten jaksat edes opettaa heitä, kun ei kiinnosta tippaakaan?

rahan vuoksi.

Kiinnyn ja tykkään, mutta kun perävalot vilahtavat, en muistele enkä haikaile tod. Onnea tulevaisuuteen, uutta pukkaa.

Onko tämä provo? En koskaan kaipaa oppilaitani, enkä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä työajan ulkopuolella. Mutta olenkin aineopettaja, en mikään virka-intoinen ja pikkutarkka nuori naisluokanopettaja, joka luulee tietävänsä kaiken.

Pedarit kiintyy

Se on sitä ammatillisuutta. Työtä se on siinä missä mikä tahansa muukin homma. Yhtä hyvin voisi kysellä vaikka hammaslääkäreiltä, että kiinnyttekö potilaisiinne.

Oppilaisiin saa kiintyä ja haikeutta voi tuntea! Hyvä opettaja näkee oppilaat yksilöinä ja tärkeinä ihmisinä ja vahvistaa heidän hyviä puoliaan. Jatka vaan ap kiintymistä äläkä koveta sydäntäsi! Tsemppiä opettajan uraasi. Terkuin aineenopettaja

En minä yritä olla kiintymättä oppilaisiin. Tottakai heihin kiintyy, kun ollaan yhdessä useampi vuosi päivästä toiseen - toisiin enemmän ja toisiin vähemmän. Joka keväinen haikeus iskee, kun osa lähtee, mutta kyllä siitä yli pääse. Toisinaan tulee kyllä mietittyä mitä jollekin entiselle oppilaalle kuuluu ja on aina mukava tavata heitä. Aineenopettajana toimin yläasteella ja lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä ammatillisuutta. Työtä se on siinä missä mikä tahansa muukin homma. Yhtä hyvin voisi kysellä vaikka hammaslääkäreiltä, että kiinnyttekö potilaisiinne.

No olipa huono esimerkki. Hammaslääkäri näkee potilaansa korkeintaan muutamia kertoja vuodessa. Opettaja näkee oppilaansa useita kertoja viikossa, paitsi oppintunneilla, myös välitunneila jne. Opettaja ja oppilas myös luovat yhteistyösuhteen, joten on täysin luonnollista että kiintymyssuhteita syntyy puolin ja toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä ammatillisuutta. Työtä se on siinä missä mikä tahansa muukin homma. Yhtä hyvin voisi kysellä vaikka hammaslääkäreiltä, että kiinnyttekö potilaisiinne.

Mä sanoisin että ammattimainen opettaja luo hyvät suhteet ja hyvän ilmapiirin oppilaidensa kanssa. Tällöin on normaalia, että opettaja ja oppilaat kiintyvät toisiinsa.