Miten ihmeessä sanon rakastamalleni ihmiselle, ettei tästä tule mitään?
Sydän on palasina koska rakastan niin paljon. Minulla on vaan jatkuva tunne että hän ei. Tapaamisemme ovat harventuneet ja mitään lämpöistä kontaktia niiden välillä ei ole. Mikään ei kanssani oikein kiinnosta. Ollaan oltu suhteessa puolisen vuotta ja tunnettu vuosikausia.
Kommentit (4)
Ei kai siinä muuta kuin suoraan sanot vain. Itkeäkin saa.
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa itsekin. En tiedä milloin tapaamme seuraavan kerran, mutta silloin on varmaan pakko ottaa puheeksi jatko. Tiedän kyllä jo valmiiksi vastauksen: hän ei tunne yhtä lämpimästi minua kohtaan kuin minä häntä kohtaan. Tilannetta hankaloittaa se, että hän kuitenkin pitää minusta todella paljon ja haluaisi mm. samaan työpaikkaan kanssani, jotta voisimme olla enemmän tekemisissä. Ystävää siis haluaa, itse haluaisin kaiken.
En minäkään tiedä mitä tässä voi tehdä tai sanoa. Ehkä ehdotan pidempää taukoa yhteydenpitoon, jonka aikana yritän saada itseni ymmärtämään ettei ystävyyttä kannata heittää menemään vaikka ei rakkaussuhdetta syntyisikään.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä muuta kuin suoraan sanot vain. Itkeäkin saa.
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa itsekin. En tiedä milloin tapaamme seuraavan kerran, mutta silloin on varmaan pakko ottaa puheeksi jatko. Tiedän kyllä jo valmiiksi vastauksen: hän ei tunne yhtä lämpimästi minua kohtaan kuin minä häntä kohtaan. Tilannetta hankaloittaa se, että hän kuitenkin pitää minusta todella paljon ja haluaisi mm. samaan työpaikkaan kanssani, jotta voisimme olla enemmän tekemisissä. Ystävää siis haluaa, itse haluaisin kaiken.
En minäkään tiedä mitä tässä voi tehdä tai sanoa. Ehkä ehdotan pidempää taukoa yhteydenpitoon, jonka aikana yritän saada itseni ymmärtämään ettei ystävyyttä kannata heittää menemään vaikka ei rakkaussuhdetta syntyisikään.
Kuulostaa lähes identtiseltä minun tilanteeseen. Tulemme näkemään jatkossa myös ja ystävyyden haluan säilyttää. Mutta tämä muu repii minut rikki. Odotan siltä enemmältä edesvähän innostusta, halua ja vastavuoroisuutta. Kun niitä ei tunnu olevan niin en kestä jatkaa :(. Kauhea sanoa tämä, pelkään että menetän koko ihmisen.
Ap
Rakkaussurussa lähdetään merelle
MInä en lähtenyt
En löytänyt niin suurta laivaa,
en niin mustaa merta
Näin luki vihossani vuonna 1984, kun olin 14-vuotias ja rakkauskin valtavaa :D
Pelasta itsesi. Juokse ja lujaa!