Miehen hermostuminen lastenhoidossa

Miksi miehesi murisee lastenhoidosta jos olette matkalla keskenänne?

Osta miehelle kirja nimeltä "Älä hikeenny perheasioista"

Tollaset miehet pilaa kaiken, toihan on ihan paskaa lapsillekin.

Mun mies on myös tuommoinen. Meillä ei ole yhteisiä lapsia mutta hänellä on edellisestä liitosta lapsi. Eipä tee mieli perustaa hänen kanssaan perhettä kun kiroilee, äyskii ja huutaa lapselleen joka käänteessä. Olen tullut siihen tulokseen että hän ei yksinkertaisesti pidä lapsista, ne ärsyttävät häntä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on myös tuommoinen. Meillä ei ole yhteisiä lapsia mutta hänellä on edellisestä liitosta lapsi. Eipä tee mieli perustaa hänen kanssaan perhettä kun kiroilee, äyskii ja huutaa lapselleen joka käänteessä. Olen tullut siihen tulokseen että hän ei yksinkertaisesti pidä lapsista, ne ärsyttävät häntä.

Miksi sinä vielä olet tuollaisen miehen kanssa?

SItten se toisena hetkenä lässyttää ja höpöttelee niitä näitä, lukee tai ottaa reppuselkään. Vaikka hetki sitten kiroillut jostain ja sanonut rumasti. Ap

Menkää perheneuvolaan ja saatte käytännön vinkkejä miehelle lapsi arkeen.

Miehen mielestä mun pitäisi tehdä ja hoitaa enemmän ja enemmän, mitäs hänen pitää vaihtaa vaippa tms minäkin voin tehdä.. Ja me sählätään jos vaikka lapselta kaatuu jugurtti tai multa tippuu jotain kun vauva sylisdä. Siinä syytä kirota. Ap

Erosin tuollaisesta kun en vaan enää jaksanut sitä isointa ja ongelmaisinta lasta meidän perheessä.

Mä olen käynyt yksin penessä muutamaan kertaan mutta mies ei moisiin lässytyksiin lähde kuulemma. Hänellä ei ole mitään ongelmia. Jos mulla on niin voin hoitaa ne. Näin sanonut tiukasti.

Ja korostan nyt vielä tuota että hoitaakin, juttelee lapsille ja antas hellyyttä eli hyväkin puoli löytyy. Siksi tässä vielä olen. Mutta jatkuvasti tulee riitaa ja mua ahdistaa. Ap

Sinä joka erosit, oliko mies hyväkin lapsille? Miten tapaamiset hoituneet ja sujuneet eron jäljeen kun mies yksin vastuussa lapsista?

Mies ehkä vaatii itse itseltään liikaa ja on stressaantunut. Voitteko keskustella asiasta, tai kysyä onko hän stressaantunut ja miksi? Älä ota heti hänen äreyttään puheeksi ettei heittäydy puolustuskannalle.

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka erosit, oliko mies hyväkin lapsille? Miten tapaamiset hoituneet ja sujuneet eron jäljeen kun mies yksin vastuussa lapsista?

Mies on vaan tosi lapsellinen. Uskallan kyllä nyt jättää lapset keskenään isänsä kanssa, koska nuorinkin on jo 10-vuotias. Eli lapset ovat ohittaneet ajat sitten isänsä tunteidenhallintataidoissa. Jos isä alkaa pompottaa ja päsmäröidä, lapset osaavat nyt mielistellä sen verran, että oikeasti traumaattiset kohtaukset vältetään. Lasten ollessa nuorempia minulla oli jatkuvasti huono omatunto siitä kun isänsä saattoi menettää hermonsa mistä hyvänsä ja tiuskia ja huutaa lapsille ja minulle ihan mistä vaan. Koko ajan oli hermostunut ilmapiiri. Jossain vaiheessa minulla vaan loppui jaksaminen ja häivyin lasten kanssa. Valinta oli hyvä, koska nyt meillä on kotona rauhallista ja lapset pystyvät palautumaan rauhallisissa olosuhteissa jos vaikka isällään kiehuukin yli vierailujen aikana. Meillä tosin isänsä ei juuri lapsia kotiinsa huoli eli vierailut ovat suht lyhyitä.

Kyllähän se aika paljon ihmisen arvoista ja asenteista kertoo, että huutaa ja kiroilee lapsille vilpittömistä vahingoista. Kusipää mikä kusipää. Ikävä kyllä tuollaisia ominaisuuksia ei aina ihmisestä huomaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen käynyt yksin penessä muutamaan kertaan mutta mies ei moisiin lässytyksiin lähde kuulemma. Hänellä ei ole mitään ongelmia. Jos mulla on niin voin hoitaa ne. Näin sanonut tiukasti.

Ja korostan nyt vielä tuota että hoitaakin, juttelee lapsille ja antas hellyyttä eli hyväkin puoli löytyy. Siksi tässä vielä olen. Mutta jatkuvasti tulee riitaa ja mua ahdistaa. Ap

No mitä hyvää siinä on että joskus juttelee ja on hellä, mutta koko ajan saa pelätä että raivostuu tai tiuskii? Sehän tekee asian vielä pahemmaksi kun koko ajan pitää olla varpaillaan ettei herra hermostu. Ja tuollaista ylimielistä kuningasta sä siellä palvot? Sääliksi käy lapsiasi, varmaan saavat kivat traumat tuollaisesta perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on myös tuommoinen. Meillä ei ole yhteisiä lapsia mutta hänellä on edellisestä liitosta lapsi. Eipä tee mieli perustaa hänen kanssaan perhettä kun kiroilee, äyskii ja huutaa lapselleen joka käänteessä. Olen tullut siihen tulokseen että hän ei yksinkertaisesti pidä lapsista, ne ärsyttävät häntä.

Miksi sinä vielä olet tuollaisen miehen kanssa?

Siinäpä hyvä kysymys. En kuitenkaan ole varma haluanko itse lapsia enkä niitä välttämättä pysty saamaan. Miehen käytös mua kohtaan on aivan erilaista kuin hänen käytöksensä lasten (oman tai toisten) seurassa. Olen puhunut miehelle hänen huonosta ja negatiivisesta kasvatustyylistään ja on onneksi alkanut parantaa tapojaan ja vähentämään lapselle kiukkuilua. Valitettavasti hänestä vain paistaa ettei hän ole lapsi-ihminen ja sitä ei voi kukaan muuttaa. Onneksi kuitenkin rakastaa lastaan ja sanoo sen usein, vaikka muussa käytöksessä olisi parantamisen varaa.

Hyväksyy lapset vain hyvinä hetkinä. Erittäin tuhoisaa lapsen psyykelle. Ja sinä annat sen tuhon tapahtua. Lapsista kasvaa ihmisiä jotka eivät uskalla tuntea tunteitaan, häpeävät itseään, esittävät koko ajan jotain roolia ja murtuvat jos epäonnistuvat. Koska tätä he joutuivat tekemään koko lapsuutensa. Tiedän, koska oma isäni oli samanlainen.

Ei sellainen ihminen käy täysillä, joka suuttuu maidon kaatumisesta. Tietenkin voi olla niin, että mt-ongelma on väliaikainen ja johtuu vaikka kroonisesta väsymyksestä, mutta jos tilanne jatkuu viikkoja, ongelma lienee perustavanlaatuisempi. Todennäköisesti taustalla on oma lapsuus ja omien vanhempien epäonnistuminen kasvattajina.

Kun sanon miehelle tiukasti, ettei maidon kaatumisesta saa hermostua ja äyskiä lapselle niin mies kommentoi: tollasta turhaa sähläämistä! Siivoo sit yksinäs sotkut ja jäljet jos ei haittaa, siinähän ootte.

Ap

Up