Miehen hermostuminen lastenhoidossa

Pakko vertakluksi kysyä, mitä miehenne tekee jos lapsi sotkee ruuan kanssa, kaataa jotain, jos vauvalta tulee kakat läpi tai vauva sotkee likaisella suulla isin paitaa? Ap

Jos nyt jo tekee niin pahaa olla tiuskimatta, niin entä sitten kun lapset ovat teini-iässä? 

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyy lapset vain hyvinä hetkinä. Erittäin tuhoisaa lapsen psyykelle. Ja sinä annat sen tuhon tapahtua. Lapsista kasvaa ihmisiä jotka eivät uskalla tuntea tunteitaan, häpeävät itseään, esittävät koko ajan jotain roolia ja murtuvat jos epäonnistuvat. Koska tätä he joutuivat tekemään koko lapsuutensa. Tiedän, koska oma isäni oli samanlainen.

Tämä! Olen myös tällaisen isän lapsi, ja voin kertoa, että tuollainen ennakoimaton ärähtely ja kiroilu täysin pikkuasioista tekee todellakin tuhoisaa jälkeä!

Eivät ne hyvät hetket korvaa sitä koko perheen jatkuvaa varpaillaan olemista ja isän mielialan arvailua, jotta voisi toimia "oikein" ja välttää hänen ärähtelynsä ja kiroilunsa. Kuten ap:kin tietää, suuttumista ja kiroilua on luvassa riippumatta siitä, miten hyvin muu perhe käyttäytyy.

Minusta kasvoi aikuinen, jollle oman tahdon ilmaiseminen on erittäin vaikeaa, silloinkin kun joku toimii minua kohtaan väärin. Olen tehnyt (terapian avulla) ison työn siihen, että opin ilmaisemaan ja arvostamaan omia tunteitani ilman pelkoa siitä, että ne lytätään ja mitätöidään täysin, kuten isäni teki.

Muista myös se, ap, että lapselle tuollainen isän mielialojen heittely randomisti on äärettömän hämmentävää ja ahdistavaa, etenkin kun ärähtelyä ja kiroilua pidetään normaalina. Sinun äitinä tulisi nyt tehdä joka kerta erittäin vahvasti selväksi lapsille ja miehelle, että tuollainen käytös ei ole ok, tai hyväksyttävää. Omasta lapsuudestani on jäänyt hampaankoloon myös äitini toiminta silloin kun me lapset jouduimme isän hermoilun kohteeksi (mikä oli pienenä erityisen pelottavaa ja ahdistavaa). Äitini ei tilanteissa sanonut isälleni vastaan, vaan vasta jälkeenpäin hyssytteli ja selitteli isän käytöstä meille mielensä pahoittaneille lapsille. Tästä.jäi tunne, että kyseinen kiroilu, ja hermoilu on ihan ok.

Mielestäni äidin olisi pitänyt erota isästä silloin, kun me lapset olimme pieniä, näin me lapset olisimme kenties saaneet terveemmän mallin tunteiden säätelyyn ja säästyneet traumatisoinnilta.

Huh, tulipa ahdistunut olo lastenne puolesta, ap :/

Täällä on myös samanlainen hermoilija. Kauhukseni välillä huomaan lasteni isän muistuttavan omaa isääni :( Olen sanonut miehelle viime aikoina parikin kertaa, että kiinnittää huomiota käytökseensä omia lapsiaan kohtaan. Miehen vaatimukset lapsille ovat kohtuuttomia ja pelkään sillä olevan tuhoisia vaikutuksia esim. lasten itsetunnon kehittymiselle.

Seuraan tilannetta ja otan asian puheeksi uudelleen, en aio äitini tavoin romuttaa lasteni psyykeä jäämällä tuhoisaan kasvuympäristöön.

Up