En saa elämääni kasaan, vituttaa!

Tällä palstalla tuntuu olevan aika paljon sellaista "olen niin luuseri, etten kelpaa kenellekään" -valitusmeininkiä, joten avaanpa mäkin nyt valitusketjun. Lapsuus ja nuoruus olivat perseestä. En kehtaa mennä yksityiskohtiin, mutta varsin rankkaa meininkiä, kun mielenterveysongelmainen vanhempi yritti nujertaa kaiken itseluottamuksen ja oman tahdon pois meistä lapsista. Nuorena aikuisena mulla on ollut paljon huonoja ihmissuhteita. En oikein tiedä, mikä mua niihin vetää, jokin vaan klikkaa. Olen yrittänyt parhaani mukaan luoda "normaaleja", hyviä ja toimivia ihmissuhteita, mutta jotenkin mulle tulee aina ihan älyttömän vahva fiilis, että en osaa toimia tai että se toinen ihminen ei pidä musta. Tätä on todella vaikea selittää, ja se ei ole pelkkä tunne, vaan nuo suhteet (siis ihan kaverisuhteetkin) kariutuvat aina siihen, että toinen osapuoli liukenee. Ja uskokaa pois, mä olen miettinyt ja miettinyt, olenko mä jotenkin hirveä negatiivinen paskiainen, ja tehnyt parhaani tullakseni "paremmaksi" ihmiseksi, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Ihmissuhdeongelmat ovat siis suurin ongelmani, sillä tunnen ulkopuolisuutta ja huonommuutta kaikkialla paitsi toisten ongelmakimppujen kanssa, ja heiltä taas on tullut valtavasti paskaa niskaan. Käyn psykologilla juttelemassa, mutta siitä ei ole apua, sillä hänellä ei ole terapeutin koulutusta eikä oikein kai osaamista auttamiseeni. Onko täällä ketään huonoista lähtökohdista ponnistanutta, joka olisi saavuttanut edes jotenkin onnellisen ja tasapainoisen elämän? Tai vertaistukea, vinkkejä, mitä tahansa? Puolisosta ei puhettakaan, vaikka olen ihan tavallisen näköinen nainen (joiden pitäisi tämän palstan mukaan olla superkuumaa tavaraa pariutumismarkkinoilla, hah!) Mielestäni olen suhteellisen normaali, eli en dokaile ylettömästi, hae draamaa, suhtaudu negatiivisesti muihin tms. Mut jokin kiikastaa. Vituttaa!!! Auttakaa tai haukkukaa :D