Lue keskustelun säännöt.
Kärsiikö kukaan muu töissä boreoutista? Kokemuksia?
21.06.2016 |
Olen toimistotyöläinen ja jokaikinen päivä tuntuu loputtoman pitkältä ja puuduttavalta. Saan yleensä pakolliset työt hoidettua noin tunnissa parissa , tosin joinakin päivinä ei ole mitään oikeaa tehtävää, ja loppupäivän tylsistyn kuoliaaksi. Tätä on jatkunut niin pitkään, että minulta on kadonnut kokonaan kaikki oma-aloitteisuus ja innostuneisuus töissä. Kun ennen ilahduin haasteista silloin kun niitä harvoin ilmestyi, nykyään vain ärsyynnyn ja ahdistun ja tulen kiukkuiseksi, kun minua 'vaivataan'. Töissä ei ole enää koskaan kivaa ja työkaveritkaan ei ole sellaisia, joiden seurassa viihtyisin.
Pitäisikö vain olla tyytyväinen siihen, että palkka tulee tilille vaikka en tee paljon mitään ja hoitaa omia projekteja töissä, kuten monet muut tuntuvat tekevän? En edes uskalla hakea uutta työpaikkaa, koska itsetuntoni on nollassa ja uskon, että minulla ei ole mitään tarjottavaa muuallakaan. Tunnen olevani ihan jumissa.
Mitä te muut vastaavassa tilanteessa olevat/olleet olette tehneet?
Kommentit (26)
Olen ihan samassa tilanteessa. Ajattelin vaihtaa firmaa, mutta pelkään, etten pärjää, ja että saan potkut koeajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla oli joskus tuommoinen tilanne. Lähdin varhain "lounaalle", eli heti kun kehtasin, ja viivyin pari tuntia. Sitten nuokuin, joskus jopa nukahdin, työ(!)pöydän ääressä.
Eihän tuommoista pää kestä pidempään.
Aloin myös kammota mahdollisia työtehtäviä ja puhelinsoittoja, joita saattoi tulla, kun venyin tuolissani puolitiedottomana zombina.
Lopulta lähdin.
Mulla töissä on kasapäin tylsiä rutiineja. Lisäksi toimintatavat firmassa on sitä, että tehdään kaikenlaisia purkkavirityksiä asioiden ratkomiseksi.
Ulospäin näytellään olevamme kovinkin kehittynyttä ja ketterää, mutta todellisuudessa moni asia on toteutettu henkilöriippuvaisesti. Juuri mitään asiaa ei ole dokumentoitu saati että noudatettaisiin edes jollain tavoin yhteisiä käytäntöjä.
Omassa tapauksessani päivän työt ei ole tehty tunnissa, vaan päivä koostuu sekalaisista pikkutehtävistä. Tuntuu, että jatkuvasti törmätään samoihin ongelmiin, mutta niitä ei edes haluta ratkaista fiksulla tavalla.
Ja kyllä, olen todella turhautunut ja kyllästynyt. Vaihdoin tähän firmaan reilu vuosi sitten ja se oli virhe. Haku muualle on meneillään.
Tjuu. Olen alityöllistetty ison osan ajasta. Työt koostuu pääasiassa niin helpoista hommista että apinakin niistä selviäisi. Tahtoisin vaihtaa työpaikkaa mutta lama vain pitkittyy ja pitkittyy ja haastaviin työpaikkoihin ei sen takia palkata ketään muuta kuin 10 vuotta kokemusta omaavia "varmoja tekijöitä". Tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Tjuu. Olen alityöllistetty ison osan ajasta. Työt koostuu pääasiassa niin helpoista hommista että apinakin niistä selviäisi. Tahtoisin vaihtaa työpaikkaa mutta lama vain pitkittyy ja pitkittyy ja haastaviin työpaikkoihin ei sen takia palkata ketään muuta kuin 10 vuotta kokemusta omaavia "varmoja tekijöitä". Tylsää.
Hupaisaahan tämä just on, että moniin töihin vaaditaan pitkää koulutusta, mutta kuka vaan selviäisi niistä, mikäli jaksaa olla päivän aikana edes hetkellisesti tajuissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin opiskelemaan ja nyt olen työssä, jossa välillä on löysää, mutta ajoittain ihan kiirettä. Alle koulutustason tämäkin, mutta välillä saan haasteita. Olen hyväksynyt osani alisuorittajana. Opiskelen sitten vapaa-ajalla ilokseni. Suosittelen vaikkapa työajalla opiskelua.
Uimavalvojana tämä on vaan hyödyksi, ilman boreita on helpompi havaita asiakkaat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös tylsistynyt toimistotyöläinen. Ei enää edes kiinnosta oppia mitään uusia asioita, kun mieli on muuttunut niin veteläksi. Selaan facebookkia ja instagramia päivät pitkät ja kulutan aikaa haaveilemalla.
Kamalan tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös tylsistynyt toimistotyöläinen. Ei enää edes kiinnosta oppia mitään uusia asioita, kun mieli on muuttunut niin veteläksi. Selaan facebookkia ja instagramia päivät pitkät ja kulutan aikaa haaveilemalla.
Kamalan tylsää.
Tylsää on täälläkin. Meillä päivät täytetään turhilla palavereilla, joista ei tule esityslistaa eikä niissä tehdä päätöksiä eikä pidetä pöytäkirjaa. Joskus koko päivä on täynnä näitä turhia jorinoita sisältäviä palavereja.
Tyypillisesti vielä aloitetaan myöhässä ja jatketaan yliajalle. Joskus varmaan vielä tipahdan tuoliltani, kun nukahdan kuunnellessani parin omaa ääntään rakastavan tyypin monologeja. Onneksi osa palavereista menee Lyncin kautta, jolloin voin samanaikaisesti tehdä töitäkin tai sitten vaan surffata netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samanlaista, toita riitaa max. kolmeksi tunniksi paivassa. Mutta olen laiskimus, joten nautin tasta tilanteesta. Kuuntelen musiikkia, luen, suunnittelen lomamatkoja ja olla mollotan vaan. Ei haittaa yhtaan.
Miksette tee luppoajalla jotain tuottavaa? Siis oman elämänne kannalta? Opiskelkaa jotain uutta, kirjoittakaa kirjaa, kehittäkää itseänne miten vain keksitte! En käsitä että joku tuhlaa tuossa tilanteessa aikansa jossain facebookissa tai instagramissa. Mitä sulle siitä jää käteen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan uskomattomalta. Onko tämä kausiluontoista? Miksei henkilöstömäärää pienennetä?
Sama juttu. Ja tuokin on totta että sitä passivoituuniin että jos joskus jotain pitäisi tehdä niin hermostuu kun joku "vaivaa". No, meiltä irtisanottiin ihmisiä ja olen yksi. Asia ratkesi näin n
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksette tee luppoajalla jotain tuottavaa? Siis oman elämänne kannalta? Opiskelkaa jotain uutta, kirjoittakaa kirjaa, kehittäkää itseänne miten vain keksitte! En käsitä että joku tuhlaa tuossa tilanteessa aikansa jossain facebookissa tai instagramissa. Mitä sulle siitä jää käteen?!
Niinpä. Tätä itsekin mietin mutta en saa sitäkään aikaiseksi. Pyörin vain netissä kaikki päivät ja huomaan kuinka tylsistyn.
Täällä myös yksi. Ollaan muuttamassa avokonttoriin ja olen huolissani lähinnä iltapäivätorkkujeni kohtalosta ja siitä miten onnistun näyttämään työteliäältä. Aiemmin olen tottunut tekemään tuottavaa työtä reippaalla tahdilla ja tämä nykytila on syönyt itsetuntoani pahasti. Työyhteisö on pystyyn kuollutta ja esimies vain himmaa koko ajan, että ei kukaan vain tee liikaa töitä. No ei varmasti tee.
Kunnon töitä pitää yrittää myös vaatia. Kunnianhimo auttaa. Teidänkin toimistollanne varmasti edes joku tekee oikeasti töitä. Miksi ette päässeet samaan?
Vierailija kirjoitti:
Kunnon töitä pitää yrittää myös vaatia. Kunnianhimo auttaa. Teidänkin toimistollanne varmasti edes joku tekee oikeasti töitä. Miksi ette päässeet samaan?
Ei se ole noin mustavalkoista. Minä olen ollut määräaikaisena työpaikassa, joissa niitä töitä piti jakaa vakkareillekin, että olisi tarpeeksi. Enkä voinut esimerkiksi teknisenä dokumentoijana sähköalalla tehdä sähkösuunnittelijan hommia koska en ole sähköinsinööri enkä osaa eikä lakikaan taida sallia, jos ei ole alan koulutusta. Toimistotöitä ei ko. paikassa ollut kovinkaan paljoa, ne hoidettiin isommassa yksikössä 300 km:n päässä. Hoidin ne vähät, mitä oli. Vaikka kuinka vaatisi, ei se auta, jos töitä ei vain yksinkertaisesti ole. Lisäksi vastaan on tullut mustasukkaisuus omista töistä. Vaikka on olevinaan kiire, apua ei haluta. Tosin sivusta seuranneena se kiire oli enemmän kiireen valittamista kuin oikeaa kiirettä.
Niin ja vastaus usein on: Ei tässä nyt oikein ole mitään, koeta itse keksiä jotain. Keksin itselleni homman, jonka voisin tehdä. Ratkaisu: esimies keksi, että hänen vastavalmistunut poikansa voi tulla tekemään sen homman.
Vierailija kirjoitti:
Miksette tee luppoajalla jotain tuottavaa? Siis oman elämänne kannalta? Opiskelkaa jotain uutta, kirjoittakaa kirjaa, kehittäkää itseänne miten vain keksitte! En käsitä että joku tuhlaa tuossa tilanteessa aikansa jossain facebookissa tai instagramissa. Mitä sulle siitä jää käteen?!
Tuommoisessa tilanteessa passivoituu ja laitostuu. Kun kuitenkin muka olet töissä, ei siinä pysty keskittymään mihinkään tärkeään omaan projektiin. Seuraa yleinen tylsistyminen, veltostuminen, mikä boreout'issa onkin pahinta.
Mulla meni irtisanoutumisen jälkeen vuosia, että pääsin taas jaloilleni ja normaaliin, hyvään vireeseen.
Olen ollut samassa tilanteessa. Se oli kärsimystä. Oli pakko ottaa loparit ja siirtyä luovalle alalla. Nyt olen köyhä ja elän epävarmuudessa, mutta ainakaan en ole tylsistynyt.