Kärsiikö kukaan muu töissä boreoutista? Kokemuksia?

Ei ole kyse kunnianhimosta tai sen puutteesta. Minulla on ihan kunnon töitä, mutta niihin vain ei mene aikaa ja työyhteisön tavoitteena ei ole tehdä töitä hyvin. Olen siis saanut useasti kipakkaa palautetta siitä, jos "vahingossa" perehdyn asioihin tai olen huolellinen tai pyrin kehittämään toimintaa. Tehtävänkuvaani pitäisi kuulua kehitystehtävät. Uusi esimieheni suuttui minulle, että ei täällä mitään kehitetä ja pitää tehdä vain pakolliset työt. t: 16

Mullakin on peukaloiden pyörittelyä ollut, mutta teen sen suurimmaksi osaksi etänä. Tosin kyllä istun työajan koneen ääressä, mutta opiskelen netissä usein mm. eri kieliä ulkomaiden mooceista.

Oletteko huomanneet, että ylempi porras on ihan samassa tilanteessa: närkästyvät jos täytyy nähdä vaivaa; on helpompi vaan järjestää palaveria ja bisnesmiittinkiä kuin oikeasti tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan uskomattomalta. Onko tämä kausiluontoista? Miksei henkilöstömäärää pienennetä?

Työpaikoilla vallitsee konsensus siitä, että kaikilla on ihan liikaa töitä ja koko ajan kamala kiire, vaikka jokainen näkee ja kuulee, että todellisuus on ihan muuta. Jatkuvasti voihkitaan sitä, kuinka EI palkata lisää henkilöstöä. Tätä uskomatonta teeskentelyä näkee yllättävän monella työpaikalla, ja jos uskallat määräaikaisena vihjaista, mikä rehellinen mielipiteesi on, sen sitten saakin tuntea nahoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette tee luppoajalla jotain tuottavaa? Siis oman elämänne kannalta? Opiskelkaa jotain uutta, kirjoittakaa kirjaa, kehittäkää itseänne miten vain keksitte! En käsitä että joku tuhlaa tuossa tilanteessa aikansa jossain facebookissa tai instagramissa. Mitä sulle siitä jää käteen?!

Tuommoisessa tilanteessa passivoituu ja laitostuu. Kun kuitenkin muka olet töissä, ei siinä pysty keskittymään mihinkään tärkeään omaan projektiin. Seuraa yleinen tylsistyminen, veltostuminen, mikä boreout'issa onkin pahinta.

Mulla meni irtisanoutumisen jälkeen vuosia, että pääsin taas jaloilleni ja normaaliin, hyvään vireeseen.

Olen nyt ollut vuoden paikassa jossa boreout on todellista, olen koko ajan koittanut työllistyä muualle mutta tällä seudulla ei ole ollut sopivia työpaikkoja. Minua itseäni ärsyttää juuri tuo laitostuminen ja veltostuminen. Tuntuu että niitä vähäisiä hommia ei saa aikaiseksi vaan venyttää, ja työpaikalla aika menee facebook-iltis-tasolla. Joskus ryhdistäydyn ja teen vaikka opintoja, mutta kyllä velttoiluksi useimmiten menee.

Olen nyt kesälomalla ja päättänyt, että ensi vuonna teen erittäin ankarasti hommia a) ammatillisen kehittymisen (siitä ei kukaan kiitä, mutta voin kirjoittaa blogia tms. ja pitää pään kasassa) b) opintojen (voin opiskella avoimessa yliopistossa yhden opintokokonaisuuden joka on hyödyksi) c) pääsykokeisiin valmistautumisen (lapsuuden unelma-ala, nytpä on aikaa valmistautua) merkeissä. 

Pikkaisen kanssa jännittää, että kun lopulta saanen vaihdettua työpaikkaa onko sitä jo niin laitostunut ja veltostunut ettei oikeasti kykene uusiin hommiin.

Yks juttu mistä kannattaa pitää huolta, on fyysinen kunto. Ekan puolen vuoden aikana alkuhämmästyksen jälkeen tuli jotenkin tyrmistys, kaikki herkut maistui ja paino kohosi ihan kuin huomaamatta ja veltostuminen vaikutti kuntoilun vähentymisenä. Itse onnistuin kiinnittämään tähän huomiota ja korjaamaan tilanteen, mutta helposti olisi käynyt toisin.

Meilläkin puhutaan paljon ylikuormituksesta ja valitellaan miten kiire on ja tarvittaisiin lisää väkeä.

Pitäisi yrittää tehdä jotain itseä kehittävää, mutta tilanne on niin lamauttava. En enää yhtään ihmettele, miksi jotkut meillä viettävät puolet päivästä kahvihuoneessa seurustellen.

ap