Allekirjoitatko vaitteen: Lapsen kuulema " nuorisomusiikki" nopeuttaa lapsen kehittymista nuoreksi? siis negatiivisella tavalla aikaistaa..
Kaveri on sitä mieltä, ettei ole soveliasta antaa lasten kuunnella muuta kuin lastenmusiikkia, koska nuoruus tulee muuten liian varhain.
Kyse siis noin 4-vuotiaista.
Tosin sama kaveri pyrkii opettamaan lastaan lukemaan/kirjoittamaan mahdollisimman varhain..
Mun mielestä musiikissa, jossa on hyvä ja tanssittava melodia, niin ei ole mitään pahaa. Meillä lapset löytävät heti lempikappaleet levyistä sillä perusteella. Ja tykkäävät myös lastenmusiikista.
Kommentit (14)
jonkun tyttökaverin mielikappale. Se oli Shake that ass. Ja kyse oli siis noin 11-vuotiaista tytöistä.
..." isojen poikien" lauluja lapsilleni soita. En myöskään suosi kirosanoja sisältäviä lauluja. Tyttareni on kuunnellut ekaluokkalaisesta asti Antti Tuiskua ja poika alkoi eskarivuonna kuunnella Teräsbetonia. Poikamme on nyt 8v ja menee syksyllä tokalle. Hän on semmoinen energinen koheltaja, jolle sattuu ja tapahtuu. Hän lauleskeli eilen pyöräillessään Apulannan biisiä " viisaus ei asu meissä..." . Meni sanoitus kyllä NIIN kohdilleen =)))
Meillä kuuntelee jokainen sitä mitä haluaa.
Itse ainakin muistan omasta lapsuudesta ja nuoruudesta että olen tykännyt " aikuisten biiseistä" ja tajunnut merkityksen vasta sitten vuosien päästä. Kaiken maailman " Shake thah ass" -biisit: siis sen voi ymmärtää ihan tanssiin kehotuksena, jos omat ajatukset on noin pervot niin ei voi mitään. Musta siinä on hyvä melodia, lapsi ei sanoja ymmärrä ennenkö menee vuosia englannin tunneilla..
Musta enempi haittaa tekee jos vanhempi moralisoi lapsen pitämiä juttuja ja kieltää ne. Voihan sitä soittaa pelkästään Rölliä, mutta meillä kuunnellaan paljon radioo. Esikoinen tykkäsi jo 1- vuotiaana Kyliestä; tykkää jos tykkää. Kunhan ei satuta ketään! Ja jos kuuntelee heviä niin ihminen itse saattaa olla erittäin fiksu ja filmaattinen eikä massamurhaaja. Enempi katson kieroon äitiä joka ei anna lapsen kuunnella vaan omia mieltymyksiään tuputtaa.
Ja mitä tulee kirjoittamiseen: jos lapsi tykkää pitää kynää kädessä ja opettaminen ei ole pakottamista vaan motivoivaa niin mikä sen parempaa?
Vähän ihmettelen näitä kommentteja ettei mitään vaikuta. Totta ihmeessä se vaikuttaa, millaisia ärsykkeitä ja impulleseja kasvava lapsi saa ja millaisessa ympäristössä kasvaa. Millaisen sielunmaiseman haluat lapsellesi antaa? Onko se pornahtava discoilu, jossa hetkutetaan lannetta yökerhossa ja yritetään saada vastakkainen sukupuoli kiinnostumaan, onko se kaunis kotimainen lastenlaulu lapsen arkeen liittyvistä asioista. Itse vältän ilman muuta sitä, että lapset jämähtäisivät liian aikaisin aikuisten musaan. En sulje radiota tai vaihda kanavaa, mutta tarjoan muuta musiikkia. Haluan antaa lasten nauttia lasten asioista niin pitkään kuin mahdollista. Kyllä meilläkin lapset saattavat laulaa ja tanssia jotakin aikuisille suunnattua ja jopa innostua jonkun verran jostakin, kuitenkin pyrimme siihen, että lapsilla on lasten musat.
Höpö höpö. Pitäisikö tässä elää 15-vuotiaaksi ilman radiota?
En anna lasten kuunnella suomenkielisiä kappaleita, joissa lauletaan törkeyksiä. Enhän annan heidän tv:stäkään katsoa mitä vain. Ja mitä melodioihin tulee, niin lapset selvästi pitävät enemmän yksinkertaisista melodioista kuin kovin monimutkaisista. Esim. muskareissakin käytetään tarkoituksella lauluissa tiettyjä sävelkulkuja samasta syystä.
Ei nuorten ja aikuisten musiikki silti meillä pannassa ole - toki lapset kuulevat sitä välillä radiosta. Olen kuitenkin huomannut, etteivät lapset välitä siitä. Monesti he pyytävät laittamaan radion kiinni tai pyytävät tilalle lasten musiikkia. Vaikkapa Lordiin he ovat suhtautuneet kysymällä, miksi hän laulaa niin rumasti. ;) Pyrin myös välttämään yksipuolisuutta ja huonoa laatua siinä musiikissa, jota lapsilleni soitan. Lainailen kirjastosta välillä jotain " erilaista" , ettei kaikki ole sitä samaa pullamössöä. Toivon, että he oppivat sitä kautta arvostamaan jotain muutakin kuin kaupallista populaarimusiikkia.
Jos nyt jotenkin kiteyttäisin filosofiani, niin haluan tarjota lapsille monipuolista, laadukasta, ikätasoon ja mieltymyksiin sopivaa musiikkia.
En myöskään oikein välitä siitä, että lasten pyhäkoulussa lauletaan niin paljon " aikuisten lauluja" . Pyhisten pitäjien mielestä ilmeisesti Ystävä sä lapsien tai Jumalan kämmenellä ovat liian nössöjä. Olen aivan eri mieltä.
Lapset on lapsia jos saa olla oma itsensä eikä kuuntele vanhempien ongelmia. Leikkii ja on oma itsensä. Se on lapsuutta.
Varsinkin jos on isoveljiä tai isosiskoja niin lapsi saattaa ihannoida häntä. kuuntelee musiikkia koska hänkin kuuntelee. Siinä missä saattaa haluta laittaa samoja vaatteita kun hänellä. Isompana lapsena saattaa lapsi tarkkailla ulkopuolisia ja etsiä sieltä idolia; kaverini oli Elvis- fani jo lapsena! Seksisymbolisempaa ihmistä saa hakea.. Sitten voi miettiä mitä eroa on jos tykkää Elviksestä, Paula Koivuniemestä tai Rasmuksesta... Ei mitään, jokanen tekee puhdasta musiikkia.
Tietty lasta voi koittaa " suojella" vaikka ylimeikkaamiselta ja alipukeutumiselta mutta tämä musiikin kuunteluasia on ihan jenkkihabatusta; se on vaan musiikkia. Ja jos tykkää Metallicasta niin onko se pahempi kuin tykkää sellomusiikista? Ja onko klassinen musiikki nyt parempi valinta kuin Apocalyptica?
Jos lapsi tykkää Kyliestä niin miksi pitää kuunnella Rölliä?
7
Kommentoisin tuohon pyllyjen hetkutus-juttuun, niin siinä meillä menee raja, ettei musiikkikanavia ei meillä katsota, juuri sen pornahtavan tyylin vuoksi.
Ja jos minusta on kiinni niin ei katsota vielä moneen vuoteen mutta radiosta voidaan samoja biisejä kuunnella.
vai jotain englanninkielistä, jolloin sanat jää hämärään. Silloin sillä ei ole väliä mitä musaa on. Paitsi en suosittelis mitään tolutontya karjutamusaa, jutta itse en osaa sanoa yhtään sellaista bändiä nimeltä...
mutta varmaan pienenä lapsena aikuisten ohjelmia ja musiikkia nähnyt/kuunnellut matkii herkemmin aikuisia ja nuoria.
Tuleeko nuorista keski-ikäisiä kun kuuntelevat Paula Koivuniemeä tms? Ei tosiaankaan. Kaikkea sitä kuuleekin :))))