Lue keskustelun säännöt.
Olen odottanut koko ikäni, että elämä alkaisi...
20.06.2016 |
Tajusin juuri, että olen koko elämäni ajan vain toiminut muiden odotusten mukaan. Eihän elämäni voi koskaan alkaa, jos en tee kuten itse haluan. Taustalla on kotikasvatus, joka lyttäsi itsetuntoni täysin. En koskaan osannut tehdä mitään niin, että minua olisi kehuttu. Sen sijaan sain kuulla miten sen ja sen lapset olivat niin paljon parempia ja fiksumpia. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni odotin, että pääsen muuttamaan omilleni ja aloittamaan oman elämän.
Huonon itsetuntoni vuoksi hain hyväksyntää epäsosiaalisilla tavoilla, mutta jälkikäteen häpesin toimintaani. En luottanut enää lainkaan arvostelukykyyni, koska toimin monesti todella tyhmästi. Lopulta eräs mies osoitti olevansa vakavasti kiinnostunut minusta ja lopputuloksena on se perinteinen paketti: lapset, talo, työ... Nyt olen havahtunut huomaamaan muiden ikätovereideni elämäntilanteista ettei minun olisi ollut "pakko" valita näin. Ongelma onkin nyt se etten ole tyytyväinen mihinkään elämässäni. Valitsin ammattini siksi, koska äitini sai minut uskomaan ettei minusta ole muuhun. Inhoan työtäni ja kaikkea siihen liittyvää. Työni on vuorotyötä, joten en voi aloittaa mitään mielekästä harrastusta. Vuorotyön vuoksi sosiaalinen elämä on kaventunut olemattomaksi. Mies on alkanut viime aikoina juomaan enemmän ja tunteeni ovat viilentyneet aika tavalla. Mies ei kuitenkaan halua erota. Asuinalueemme on liian syrjässä ja asuntomme on epäkäytännöllinen. Lapset ovat ihania, vaikka koen monet perheeseen liittyvät asiat väsyttävinä. Toisaalta tuntuu, että elämää on paljon edessä. Toisaalta koen, että olen ajanut itseni nurkkaan enkä oikein näe ulospääsyä. Valinnoistani saan loppupeleissä syyttää vain itseäni. Mitä olin niin hölmö?
Suuren oivallukseni toin esille jo alussa. Nyt täytyisi keksiä miten toimin, jotta olisin tyytyväinen elämääni. Kaipaan muutosta, mutta en halua rikkoa perhettä. Jotenkin täytysi oppia hyväksymään tekemäni valinnat.
Kommentit (16)
Vaihda työpaikkaa. Opiskele uusi ammatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia viestejä lukiessani olen todella tyytyväinen siihen, että minua on siunattu itseriittoisella, -päisellä ja -keskeisellä luonteella, jonka ansiosta suhtaudun torjuvasti ja kapinoiden kaikenlaisiin ympäristön paineita kohtaan. Käsitykseni siitä, minkälaista elämää haluan elää, ovat välillä turhankin jäykät ja jätän sen vuoksi tilaisuuksia väliin, mutta ainakaan en koskaan ajaudu tilanteeseen, jossa minulla on keskiluokkainen elämä, jonkinlaista en koskaan halunnut.
Ja tämä on täysin ansiottomasti geneettisen loton kautta saatu ominaisuus!
Pidä huolta lapsista. Ja etsi iloa ensin pienistä jutuista. Jos toimeen tulo on turvattu voi ajatella uuteen ammattiin opiskelua. Mutta pitää muistaa että unelma ammattiinsa pääsee vain harva, ja jos työsi on ihan perushyvä kannattaa tässä taloustilanteessa pitää siitä kiinni.
Mitä luulet saisitteko parisuhteen kuntoon puhumalla? Pystyisikö miehesi vähentämään juomista?
Vain sinä tiedät oikeat vastaukset.
Ei se oo muillakaan yhtään parempaa kun sulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei se oo muillakaan yhtään parempaa kun sulla.
niinpä! Se vaan tuntuu usein et muilla on asiat paremmin (kulissi).
opettele keskittymään niihin asioihin mitkä sinulla on hyvin - niistä se onnellisuus kumpuaa!
muista että aina on joku jolla on vielä huonommin asiat ja sinä voit jopa olla jollekkin heistä avuksi 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se oo muillakaan yhtään parempaa kun sulla.
Lohdullinen ajatus mutta siihen on mahdoton uskoa, kun se ei selvästikään ole totta. -3
Eihän kyseessä kuitenkin ole "vain" joku ikävaihekriisi? Kolmenkympin vaikkapa?
Jos olet vaikka lähihoitaja, mene sairaalan sijasta töihin vaikka päiväkotiin, jos kerran viihdyt lasten kanssa. Niitä paikkoja on auki jatkuvasti ja joka puolella, eli muutto parempaan paikkaankin hoituisi siinä sivussa. Jos mies kerran haluaa pysyä kanssasi sinun täytyy kertoa hänelle suorin sanoin että sitten asioitten on muututtava parempaan suuntaan. Esimerkiksi sillä muutolla uudelle alueelle. Toki jotain pariterapiaakin voisi harkita, koska et voi lopettaa juomista toisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman kriisiä ei tule muutosta.
Onko sinulla mielikuvaa mitä haluaisit työksesi tehdä? Onko haave realistinen? Jos on niin ponnisteluja sitä kohti, ympäristön mielipiteistä huolimatta. Eli älä odota hyväksyntää tai kehuja mutta älä myöskään kuuntele ihmettelyjä ja lyttäystä. Sinä teet sen itsellesi.
Toisen ihmisen käytökseen ja viinan juontiin puuttuminen on toivotonta. Siitä ei saa kuin mojovia riitoja aikaiseksi. En osaa sanoa tuohon mitään. Voihan sitä tietysti toiselle kyseenalaistaa.
Menneisyyden haamuista pitää osata päästää irti. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja olet niistä jo viisastunut tarpeeksi. Ne niistä muistoista.
Mies ei halua erota.
Mitä sinä haluat?
Olisi kannattanut harkita asioita vakavasti jo vuosia sitten.
Sinulla on jo lapset ja perhe, rutinoitunut työ ym. ''Puhtaalta pöydältä'' aloittaminen on paljon vaikeampaa, jopa mahdotonta. Voithan toki yrittää opiskella vaikkapa uuteen ammattiin, jos saat järjestettyä perhe-elämäsi siten että opiskelu on mahdollista.
Maybe it's too late, unfortunately. Tsemppiä silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu ettei hyviä vaihtoehtoja edes ole. Alanvaihto varmaan olisi realistisin vaihtoehto. Olen pari kertaa ollut pääsykokeissa, mutta jäänyt rannalle. Kilpailu opiskelupaikoista on todella kovaa. Ehkä en voi antaa 110% pääsykokeessa, kun muu elämä vie niin paljon energiaa. Päivätyötä olen etsinyt tuloksetta. Erokin on käynyt mielessä, mutta en halua rikkoa lapsilta perhettä. He joutuisivat kokemaan todella suuria muutoksia eron myötä. Eron jälkeen tulisi uusia ongelmia eteen.
Olen todella kateellinen ihmisille, jotka ovat pitäneet päänsä! Jäätte monesta murheesta paitsi...
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ettei hyviä vaihtoehtoja edes ole. Alanvaihto varmaan olisi realistisin vaihtoehto. Olen pari kertaa ollut pääsykokeissa, mutta jäänyt rannalle. Kilpailu opiskelupaikoista on todella kovaa. Ehkä en voi antaa 110% pääsykokeessa, kun muu elämä vie niin paljon energiaa. Päivätyötä olen etsinyt tuloksetta. Erokin on käynyt mielessä, mutta en halua rikkoa lapsilta perhettä. He joutuisivat kokemaan todella suuria muutoksia eron myötä. Eron jälkeen tulisi uusia ongelmia eteen.
Olen todella kateellinen ihmisille, jotka ovat pitäneet päänsä! Jäätte monesta murheesta paitsi...
Onko sinulla todellakin niin suppea koulutus ettet voi sen perusteella hakea mitään muuta työtä kuin aivan nykyistäsi vastaavaa? Siis voisiko alanvaihto tulla kyseeseen omalla koulutuksellasi?
Mietin myös työnhakualueen laajentamista. Jos muutto olisi joka tapauksessa mieluinen, eikö töitäkin voisi etsiä vaikka mistä? Ja uutta kotia sen työpaikan läheisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hekin ovat pitäneet päänsä jotka ovat eromyllyn läpikäyneitä.
Tai aikuisena lukeneet uuden tutkinnon.
Tai päättäneet pitää lapsen, jota ei enää odotettu tulevaksi, kun oltiin jo odottamassa että saisi oman ajan lasten muutettua omilleen.
Tai he, jotka muuttavat juuriltaan työn perässä satojen kilometrien päähän ilman mitään tukiverkkoa.
En ajattele elämää murheena. Ajattelen että mikä erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
BillyBoy kirjoitti:
Olisi kannattanut harkita asioita vakavasti jo vuosia sitten.
Sinulla on jo lapset ja perhe, rutinoitunut työ ym. ''Puhtaalta pöydältä'' aloittaminen on paljon vaikeampaa, jopa mahdotonta. Voithan toki yrittää opiskella vaikkapa uuteen ammattiin, jos saat järjestettyä perhe-elämäsi siten että opiskelu on mahdollista.
Maybe it's too late, unfortunately. Tsemppiä silti.
Tämä on paljon realistisempi arvio kuin nuo, joissa kaikki on vielä mahdollista. Lapsia hankkinut ihminen ei pääse takaisin lapsettomaksi eikä eronnut ole sama kuin naimaton. Kannattaa tietenkin muuttaa se, minkä voi, mutta hyväksyä myös, että kaikkea ei voi muuttaa samalla lailla kuin joskus ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ettei hyviä vaihtoehtoja edes ole. Alanvaihto varmaan olisi realistisin vaihtoehto. Olen pari kertaa ollut pääsykokeissa, mutta jäänyt rannalle. Kilpailu opiskelupaikoista on todella kovaa. Ehkä en voi antaa 110% pääsykokeessa, kun muu elämä vie niin paljon energiaa. Päivätyötä olen etsinyt tuloksetta. Erokin on käynyt mielessä, mutta en halua rikkoa lapsilta perhettä. He joutuisivat kokemaan todella suuria muutoksia eron myötä. Eron jälkeen tulisi uusia ongelmia eteen.
Olen todella kateellinen ihmisille, jotka ovat pitäneet päänsä! Jäätte monesta murheesta paitsi...
Onko sinulla todellakin niin suppea koulutus ettet voi sen perusteella hakea mitään muuta työtä kuin aivan nykyistäsi vastaavaa? Siis voisiko alanvaihto tulla kyseeseen omalla koulutuksellasi?
Mietin myös työnhakualueen laajentamista. Jos muutto olisi joka tapauksessa mieluinen, eikö töitäkin voisi etsiä vaikka mistä? Ja uutta kotia sen työpaikan läheisyydestä.
Tällä hetkellä ei juuri ole valinnanvaraa. Ne perusasiat eivät muutu työpaikkaa vaihtamalla. Alallani on paljon ongelmia. Milläpä alalla ei olisi? Vaikka itse haluaisin muuttaa, mies vastustaa ajatusta. Hän on oikein tyytyväinen omaan elämäänsä. Se tekeekin tästä niin vaikeaa, kun toinen ei halua mitään muutosta.
ap
On sitä pienempienkin ongelmien vuoksi käyty terapiassa.