En ymmärrä näitä luokkakokouksia! Itse en olevnähnyt yhtäkään luokkakaveria aikoihin enkä välitäkkään nähdä.

Sama

En minäkään. Kai sitä olisi pidetty yhteyttä jos niin kovasti toisten asiat kiinnostaa.

Siksi että pääsee katsomaan kuka on lihonut ja rupsahtanut

Sama juttu. Menin muodon vuoksi ysiluokan luokkakokoukseen ja sain havaita, että klikit olivat ennallaan ja nenänvarttapitkinkatsomistaito parantunut entisestään. Olin myös tehnyt valintoja, joita ei hyvällä katsottu, ja vähätkin juttukaverit etsiytyivät muualle. Ei ole tarvinnut miettiä toista kertaa, menisinkö vai en.

Olin luokkani koulukiusattu, mutta menin kuitenkin muutama vuosi sitten luokkakokoukseen, koska halusin näyttää, etten kanna kaunaa. Oli aika tylsä tilaisuus. Porukka nähtävästi tunsi huonoa omaatuntoa, ja oli hieman varuillaan koko ajan. Lähdin pois, kun muut alkoivat mennä saunaan. Sain myöhemmin kutsun toiseenkin luokkatapaamiseen, mutta en mennyt. Ei minulla ole enää mitään yhteistä niiden ihmisten kanssa, joten miksi vaivautua.

Ainut syy miksi menisin, olisi menestykselläni kukkoilu. Jostain syystä kumminkin noita järkkää aina ne, jotka eivät edes muuttaneet muualle kotiseudulta.

Sama.

Jos ei heihin ole ollut tarvetta pitää yhteyttä, niin miksi myöhemminkään tavata tuollaisessa keinotekoisessa tilanteessa?

Osaan kuvitella kuinka meidän luokan kuppikunnat olisivat luokkakokouksessakin samoissa ryhmissä. Osaan kuvitella, että olisimme kaikin puolin yhtäkkiä niitä teinejä taas, mikään ei olisi sillä hetkellä muuttunut. Kamala ajatellakin sitä tilaisuutta, vaikkei minua koulussa kiusattukaan. Mutta sellaista klikkiytymistä se oli, ei edes tervehtineet kaikkia omalta luokalta jne.

Kiitos mutta ei kiitos.

Luokkakokoukset ovat lähinnä omilla saavutuksilla ja lasten saavutuksilla pätemistä, kytätään kuka on lihonut ja kuka eronnut. Ainoastaan jos oli kiva luokka, kannattaa mennä. Kävin ala-asteen luokkakokouksessa kun meillä oli silloin ihan kiva luokka, vaikka olinkin melko epäsuosittu, ja oli ihan mukavaa, mutta loppuillasta huomasin miten vanhat roolit ja klikit alkoivat mennä päälle. Tuli epämiellyttävä olo ja lähdin pois. 

Me taas olemme pitäneet yhtä jo 40 vuotta. Kirjoitimme ylioppilaaksi vuonna 1976 ja vuodesta 1986 lähtien olemme tavanneet joka viides vuosi.

Kokoonnumme useimmiten jonkun työpaikalla, jossa on ensin yritysesittely ja sen jälkeen kahvit. Sitten siirrymme juhlapaikkaan, jossa syömme ja juttelemme. Aina on ollut kovaa, eikä mitään klikkejä ole syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Me taas olemme pitäneet yhtä jo 40 vuotta. Kirjoitimme ylioppilaaksi vuonna 1976 ja vuodesta 1986 lähtien olemme tavanneet joka viides vuosi.

Kokoonnumme useimmiten jonkun työpaikalla, jossa on ensin yritysesittely ja sen jälkeen kahvit. Sitten siirrymme juhlapaikkaan, jossa syömme ja juttelemme. Aina on ollut kovaa, eikä mitään klikkejä ole syntynyt.

Yritysesittely, hmmm. Miten olisi päiväkoti, vanhusten palvelutalo, kioski, siivouskohde, kaupan kassa, tietyömaa....