Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheet: oletteko yksinäisiä?
20.06.2016 |
Olemme nuori, alle 30v perhe. Lapsi on päiväkoti-ikäinen.
Asumme Helsingissä kerrostalossa. Käymme töissä, mutta vapaa-ajalla,myös viikonloppuisin olemme vain perheen kesken.
Kaipaisimme kyllä seuraa muista lapsiperheistä/sukulaisista, mutta meillä ei ole ketään jota näkisimme.
Kysymys: onko tosiaan lapsiperheiden elämä tällaistä? Missä voisimme tutustua muihin lapsiperheisiin?
Vaihtoehtona olisi mm muuttaa toiselle puolelle Suomea, koska siellä on sukulaisia. Onkohan muuttaminen ainut tapa päästä tästä yksinäisyydestä eroon? Kaipaamme sosiaalista kanssa käymistä ja tunnemme olevamme yksinäisiä. Tämä tunne yksinäisyydestä on kasvanut pienin askelin, mutta noin puolen vuoden sisällä olemme alkaneet miettiä, onko tämä oikeasti "elämää", että olemme vain keskenämme, kun kaipaamme sosiaalisia kontakteja.
Asiallisia vastauksia toivoen.
Kommentit (8)
Yksinäinen olin, kun menin mieheni kanssa yhteen, ja iso osa sukulaisista ja ystävistä hylkäsi miehen ihonvärin takia. Meni kuukausia, etten nähnyt ketään. Kun tulin raskaaksi, ja saimme lapsen, niin tein töitä koko raskausajan, äitiysloman ja vanhempainvapaan, että sain uusia ystäviä ja tuttavia. se lapsiperheen tilanne, kun sinällään tarjoaa mahdollisuuden tutustua muihin: kävin perhekahviloissa, perhekerhoissa, tapahtumissa. Pyysin toisia vanhempia muskarin jälkeen kahville jne.
Samoin pyysin lapsen päiväkotikavereita meille vanhempineen leikkitreffeille jne.
Aikuisiällä siihen tutustumiseen joutuu välillä panostamaan, vaikka ei tulosta tulisikaan. Sitä kun voi tavata paljon mukavia, mahdollisia ystäviä, mutta jos elämä on todella kiireistä, niin toinen osapuoli ei välttämättä tarvitse enää ystäviä, tai hänellä ei ole enää aikaa ystäville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole. Lapsilla kavereita ja menin naimisiin parhaan ystäväni kanssa joten seura ei käy tylsäksi
Joo, ollaan. Ei ole oikein sellaisia kaveriperheitä keitä näkisi. Etenkin nyt kun muutettiin uuteen asuntoon, tällä alueella muut vanhemmat tuntuu olevan vähän vanhempia kuin me, joten ei puistossakaan oikein päästä siihen porukkaan..
Omassa talossa on nuorempaakin väkeä, mutta niitä ei pihalla koskaan näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi muuttaa alueelle, jossa enemmän lapsiperheitä? Minusta tuntuu että meillä sosiaalisuus nousi lasten myötä tosi paljon. Tuli puistotuttuja, lasten päiväkotituttuja jne. Joidenkin kanssa ystävyys on syventynyt ja ollaan tekemisissä paljon perheittäin.
Juttelen mielelläni ihmisten kanssa ja jumpassa/salilla/harrastuksissa olen tavannut paljon pienten lasten äitejä. Ongelmana on se, että suunnilleen kolmannella juttelukerralla he ottavat esille sen, että voisin joskus ottaa heidän lapsensa hoitoon. Haloo - en halua kavereita, joiden ajatuksena on hyötyä minusta. Siksi liukenen hiljaa takavasemmalle. Omat lapset on jo teinejä, joten minullahan olisi aikaa olla taaperoiden kanssa.
No me olemme varmaan teitä nuorempi pariskunta (alle 25) ja tavallaan sama ongelma. Minulla esim. kaikki hyvät ystävät katosivat kun saimme lapsia. Sukulaisista kyllä on seuraa ja välillä miehen ystävistä, mutta kyllä se omien kaverien puute välillä riipii :(