Yksinhuoltajan piikkiin
Ystäväni on meillä usein lastensa kanssa. Hänellä on 3 lasta, minulla 2. Olen kahden teinin yksinhuoltaja joka tasapainoilee talouden kanssa, vaikka töissä olenkin. Ystäväni on lapsuudenystävä ja välimme ovat vyvät. Myös lapsemme ovat kavereita keskenään. Ystäväni on viettänyt nyt kesäkuussa meillä aikaa huomattavan paljon lastensa kanssa. Asia on ok, mitä introverttilapseni tosin hiukan vastustavat, mutta ovat kuitenkin ihan tyytyväisiä kun kaverit tulevat taas olemaan. Ongelmaksi on muodostunut ruuan määrän kuluminen. Minulla ei ole varaa syöttää tätä ystävääni lapsineen joka päivä. He ovat syöneet keskimäärin noin 3 ateriaa meillä ollessaan. Ystävä ei tuo ruokaa tullessaan. Kun viimerksi pyydin, hän toi kesäkurpitsan. No, siitä ei ruokita seitsemää henkeä.
Ystävälläni on työssäkäyvä mies ja hän itsekkin käy töissä. En ymmärrä kuinka hän kehtaa niin monesti ruokkia koko perheensä meillä.
Saan varmasti kommentteja jossa minun sanotaan olevan hölmö jota käytetään hyväksi ja jos en suoraan sano kaverille että rahaa kehiin tai ravintolaan, on minun turha valittaa.
Asia on kuitenkin hiukan monimutkaisempi. Olen yrittänyt vihjata, että toisi jotain mukanaan, ja joskus hän tuokin. Mutta jokatapauksessa aivan riittämättömän vähän, että siitä ei saa edes lisuketta kaikille.
En ole töksäyttelijäluonne, ja koen kiusallisena sen että kaveri vain yhtäkkiä onkin lapsineen ovemme takana.
Haluan edelleen olla hänen ystävä, mutta en ruokkia kaikkia jatkuvasti.
Löytyisikö joltain ideoita kuinka ratkaista tilanne sivistyneesti?
Kommentit (51)
Voisiko teillä olla jotain menoja?
Niin mikä se monimutkainen asia oli?
Yksinkertaista. Et ota tuota porukkaa vastaan. Sillä siitä pääsee.
Ei tarvitse taloudelliseen ahdinkoon joutua ollakseen muka korrekti.
Nauti senkin edestä omien lastesi kanssa. Tai sitten hommaat jätti kattilan jossa keität jonkun halvoista aineksista koostuvan keiton ja syötät sitä joka aterialla + raanavettä. Eiköhän mene viesti perille.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se monimutkainen asia oli?
Hyväsydäminen ja lempeä ap vs röyhkeä userkaveri.
Ap:llä ei ole muita kavereita, eikä elämää
Entä jos tarjoatte ruuan vuoronperään ja muut syötävät.
Näin meillä tehdään, kun käy paljon vieraita, joku käy kaupassa ja tarjoaa koko päivän sapuskat kaikille ja toinen tekee seuraavana päivänä, tosin kaikki ovat sen verran fiksuja, että huomioivat perheensä kokoon ja tuovat ylimääräistä maitoa, kahvia yms. ettei yksineläjä maksa kaikkien sapuskoita.
Siis mökillä tehdään, kun on vakiovieraat.
Sano ihan suoraan (ystävällisesti) miten asia on, jos on hyvä ystävä niin ei mitään hernettä vedä nenään vaan ymmärtää.
Juttele ja sano suoraan :) Näytä lukuina, paljonko maksaa oman perheen ruokkiminen ja kuinka paljon enemmän maksaa, jos ystäväsi ruokailee päivittäin kolmen aterian verran teillä. Puhu reilusti ja rehellisesti asiasta, sano, ettei sinun rahasi riitä tähän. Jos ystävä on tosiystävä, ymmärtää kyllä asian :)
Minä sanoisin ihan nätisti että meillä on nyt tiukempi rahatilanne eikä ole tänään varaa tarjota ruokaa.
Silloin hän ei nolostu mutta ymmärtää tilanteesi. Hän ei todennäköisesti ymmärrä talouden tilannetta
T. Toinen yh
Miksi olet törpön kaveri? Jos kuitenkin haluat olla, mikset sano asiaa suoraan, töksäyttämättä tai vihjailematta?
Minusta sivistynein tapa olisi soittaa hänelle ja kysyä, voisitteko tulla käymään, kun satutte olemaan ihan kulmilla? Tämä siis lounasaikaan ja tosiaan tupsahdette paikalle vaikka yhden 2,5€ maksavan pelargonian kanssa? Istutte niin kauan, että ystäväsi alkaa laittaa teille ruokaa. Teinit voi valitella puoliääneen lounasnälkään. Ja sitten vaan istutte ja istutte siellä iltaan asti. Muistatte sivistyneesti kehua ystäväsi kotia, miten viihtyisä (siksi viihdyttekin koko päivän ja illan), ystäväsi ruuanlaittotaitoa (kyllä maistuu) , jne. Lopuksi sanot, että kiitos ihanasta päivästä; teillä (=ystävälläsi) on niin kaunis koti ja muutenkin ihanaa, että meidän pitää olla aina tavata täällä! 😊
Pelkäätkö, että tuo pummiporukka hylkää sinut? Jos, niin mieti miksi.
Sano, että oot niin monesti laittanut sapuskat, että nyt on kyllä sun vuoro tarjota.
Kiitos asiallisista kommenteista! Etenkin nro 9: llä oli hyvä vihje, kuinka hoitaa asia.
Myönnän olevani huono sanomaan ei. Ystäväni tietää kyllä tämän, muttei välttämättä tajua millaisessa taloudellisessa tilanteessa me olemme.
Ap
Kolme ateriaa päivässä syövät teillä? Mitä nämä ateriat ovat?
Provoilukurssille mars, ap.
Täysin epäuskottavaa!
Kyllä tuollainen, noin usein ja säännöllisesti tapahtuva koko sakin ruokailu ilman osallistumista siihen on silkkaa hyväksikäyttöä.
Ihan turha edes puhua muuta!
Joten ap, sinulla ei ole mitään hävettävää eikä noloa sanoa, että nyt on niin, että sinulla ei ole valitettavasti enää varaa tarjota ruokia tuolla tavoin ja ovat siitä huolimatta tervetulleita toki kylään, mutta teidän tulisi tehdä sitten ruuat jatkossa puoliksi tai vuorotellen tai heidän tuoda omat eväät, jotta halutessaan voisivat jatkossakin viettää teillä aikaa ja ruokailla.
Ei siinä ole mitään noloa ettei kykene syöttämään toistakin perhettä säännöllisesti ja viikkojen ajan! Eipä moni täälläkään jeesusuteleva (keskustele ystävällisesti-ehdotukset ja läpäläpä) sellaiseen suostuisi ja/tai kykenisi, vaikka olisi kaksi tienaavaa aikuista perheessä.
Kyllä siinä heräisi keskustelua ja napinaa selän takana ja olisi sanottu jo suoraan.
Tuollainen tulisi kenen tahansa tajuta ihan itse eikä loisia kenekään ruuissa tuolla tavoin edes kysymättä ja ehdottamatta mitään muuta järjestelyä. Kun kaverisi kehtaa näin tehdä päivästä toiseen niin kehtaat sinäkin sanoa tilanteen suoraan.
Jos siitä kun asiallisesti sanoo, suuttuu ja tuitahtaa niin et ole ap tehnyt itse mitään väärin/väärää.
Reilu kaveri olisi jo tarjonnut osallistumistaan ja hyvä kaveri kyllä ymmärtää ja osaa jopa pahoitella asiaa ja korjaa tilanteen heti eikä se vaikuta teidän väleihin yhtään mitään.
Loisija sitten pakkaa kamansa eikä enää kyläile ja sellaisen perään ei tarvitse eikä kannata itkeä.
Tsemppiä ap!
Sanot että nyt on ruoka-aika ja meidän perhe syö, voisitteko lähteä kotiinne, halutaan syödä oman perheen kesken. Jos on ystävä, ei suutu. Jos on hyväksikäyttäjä, suuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista kommenteista! Etenkin nro 9: llä oli hyvä vihje, kuinka hoitaa asia.
Myönnän olevani huono sanomaan ei. Ystäväni tietää kyllä tämän, muttei välttämättä tajua millaisessa taloudellisessa tilanteessa me olemme.
Ap
Kyllä tajuaa!
Jos kuvittelisi tilanteen toistepäin niin ei riittäs kaverisikaan raha niin miksi hän kuvittelisi sulla riittävän yhden ihmisen palkalla, vaikka tienaisit saman verran kun he miehensä kanssa yhteensä?
Ei siihen tarvita mitään yksinhuoltajan taloudentilanteen ymmärrystä tmv.kun ei itsekään rahojansa jakele.
Entäs jos ystävälläsi on esim parisuhdekriisi tai muuten huono avioliitto, eikä halua olla kotona ja sinä vielä nillität heidän syömisistään..?
Up